..Eli jatko tulee tässä...
Baarimikko OSA ll
..Kolina sai minut värisemään, haavat kirvelivät vatsassani. Ne eivät olleet kovin syviä, mutta kirvelivät silti epämukavasti ja vuotivat
yhä verta. Olin kahlittuna käsirautoihin enkä voinut liikkua. Pian Jykä saapuu mukanaan jokin pitkänmallinen, musta esine. En näe tarkasti
kulman takaa mutta kun Jykä tulee luokseni saan asiaan selkoa, se oli ruoska. Jos hän nyt alkaisi vielä ruoskimaan minua, siitä voisi jäädä pysyvät
jäljet ihooni. Katsahdan seinällä tikittävää kelloa, se on neljä aamulla. Haukottelen vaivihkaa ja keskityn taas seuraamaan kundin touhuja, hän kävelee
ensin edes takaisin kuin etsien jotain, sitten pysähtyy eteeni ja katsoo minuun ahneesti. Tunsin itseni puuhun sidotuksi lampaaksi, helppoa saalista nälkäiselle
sudelle. Tämä '' susi '' tuli pari harppausta lähemmäksi minua ja käski kääntyä polvilleen selkä häneen päin. Käännyin varovasti, valmistauduin kipuun.
Pian kuulin ruoskan läimäyksen, hän kokeili sitä ensin maahan. Sitten tunsin selässäni kovaa kipua ja kirvelyä, hän ei antanut armoa. Ja uudelleen! Ei aikaakaan
kun selkäni oli täynnä punaisia, ruoskan jättämiä jälkiä. Jykä laski ruoskan maahan ja tuli viereeni.
- Joko sinulle riittää? Uskalsin päästää suustani pettyneenä ja värisevällä äänellä. Silmäkulmastani valui toivon kyynel, jonka nähtyään Jykä sulki silmänsä ja sanoi:
- Olen niin...
Sitten hän hiljeny ja painoi päänsä alas. Hän värisi ja tunsin kuinka hänen oli paha olla.
- Olen niin idiootti! En tiedä mikä minuun tuli, olin vaan niin epätoivoinen! Hän parkui ja itki.
Katsoin häneen säälivästi ja huomasin kuinka kyyneleet virtasivat hänen kauniista, sinisistä silmistään.
- E-ei se mitään. Lupaa ettet tuota kenellekään toiselle tätä samaa tuskaa.
Sanoin Jykälle joka katsoi minuun toiveikkaana ja naama tulipunaisena. Jykä tuli lähemmäksi minua ja katsoi haavoja, joita oli minulle aiheuttanut.
- Nuo ovat varmasti kipeitä.
- Ovat, myönsin arasti itsekin kyynelten peittämänä.
- Jykä noisi heikosti ja heitti paitani minulle.
- Lähde, ja ota nämä mukaan..
Hän ojensi minulle nipun seteleitä, siinä oli aika paljon rahaa. Katsoin häneen ja pudistin päätäni.
- En voi ottaa näitä sinulta.
- Ota! Ainoa asia jolla voin hyvittää edes vähän aiheuttamastani kivusta ja tuskasta, elä hyvä elämä!
Hän istahti nopeasti nojatuoliin ja jäi miettimään asioita pettyneenä itseensä. Lähdin kohti eteistä ja avasin oven, olin toisaalta onnellinen kun pääsin pois tuosta
epämiellyttävästä kämpästä. Toisaalta tunsin sääliä Jykää kohtaan, hän tarvitsi ammattiapua, ajattelin soittaa heti huomenna poliisille.
Pian kämpästä kuului pistoolin laukaus....
Kirjoittanut: Kurqomimmi.
Baarimikko OSA ll
..Kolina sai minut värisemään, haavat kirvelivät vatsassani. Ne eivät olleet kovin syviä, mutta kirvelivät silti epämukavasti ja vuotivat
yhä verta. Olin kahlittuna käsirautoihin enkä voinut liikkua. Pian Jykä saapuu mukanaan jokin pitkänmallinen, musta esine. En näe tarkasti
kulman takaa mutta kun Jykä tulee luokseni saan asiaan selkoa, se oli ruoska. Jos hän nyt alkaisi vielä ruoskimaan minua, siitä voisi jäädä pysyvät
jäljet ihooni. Katsahdan seinällä tikittävää kelloa, se on neljä aamulla. Haukottelen vaivihkaa ja keskityn taas seuraamaan kundin touhuja, hän kävelee
ensin edes takaisin kuin etsien jotain, sitten pysähtyy eteeni ja katsoo minuun ahneesti. Tunsin itseni puuhun sidotuksi lampaaksi, helppoa saalista nälkäiselle
sudelle. Tämä '' susi '' tuli pari harppausta lähemmäksi minua ja käski kääntyä polvilleen selkä häneen päin. Käännyin varovasti, valmistauduin kipuun.
Pian kuulin ruoskan läimäyksen, hän kokeili sitä ensin maahan. Sitten tunsin selässäni kovaa kipua ja kirvelyä, hän ei antanut armoa. Ja uudelleen! Ei aikaakaan
kun selkäni oli täynnä punaisia, ruoskan jättämiä jälkiä. Jykä laski ruoskan maahan ja tuli viereeni.
- Joko sinulle riittää? Uskalsin päästää suustani pettyneenä ja värisevällä äänellä. Silmäkulmastani valui toivon kyynel, jonka nähtyään Jykä sulki silmänsä ja sanoi:
- Olen niin...
Sitten hän hiljeny ja painoi päänsä alas. Hän värisi ja tunsin kuinka hänen oli paha olla.
- Olen niin idiootti! En tiedä mikä minuun tuli, olin vaan niin epätoivoinen! Hän parkui ja itki.
Katsoin häneen säälivästi ja huomasin kuinka kyyneleet virtasivat hänen kauniista, sinisistä silmistään.
- E-ei se mitään. Lupaa ettet tuota kenellekään toiselle tätä samaa tuskaa.
Sanoin Jykälle joka katsoi minuun toiveikkaana ja naama tulipunaisena. Jykä tuli lähemmäksi minua ja katsoi haavoja, joita oli minulle aiheuttanut.
- Nuo ovat varmasti kipeitä.
- Ovat, myönsin arasti itsekin kyynelten peittämänä.
- Jykä noisi heikosti ja heitti paitani minulle.
- Lähde, ja ota nämä mukaan..
Hän ojensi minulle nipun seteleitä, siinä oli aika paljon rahaa. Katsoin häneen ja pudistin päätäni.
- En voi ottaa näitä sinulta.
- Ota! Ainoa asia jolla voin hyvittää edes vähän aiheuttamastani kivusta ja tuskasta, elä hyvä elämä!
Hän istahti nopeasti nojatuoliin ja jäi miettimään asioita pettyneenä itseensä. Lähdin kohti eteistä ja avasin oven, olin toisaalta onnellinen kun pääsin pois tuosta
epämiellyttävästä kämpästä. Toisaalta tunsin sääliä Jykää kohtaan, hän tarvitsi ammattiapua, ajattelin soittaa heti huomenna poliisille.
Pian kämpästä kuului pistoolin laukaus....
Kirjoittanut: Kurqomimmi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että näin sitten päätit lopettaa tarinan. Aika syvältä.. Alku oli lupaava. No, ihan miten vain..
Olet sairas, voisin suositella lääkärillä käyntiä, minuakin se on auttanut.
touhua! Eihän tota ees voi seksinovelliks kutsua!! Surkee loppu.
v*ttu!!!
toi loppu oli ihan perseestä!
alku oli hyvä, mut loppu tosi p*ska!!!
Ei voi mitään. Lopun keksiminen sattui olemaan vähän vaikeaa kiireisen aikataulun takia. Sitäpaitsi minulle esitettiin toive tuollaisesta tarinasta, kirjoitin sen koska sitä toivottiin. I'm so sorry xD Otattepa nämä asiat tosissanne.
Yksi tarina sinne tai tänne.
oliha toi hyvä mut mua jäi vai´vaa toi loppu niiku varmaa muitaki ei millää pahalla..
jooh mut todellinen...nykyään niin moni tekee itsareit noitten takii...tai yleensä ees mitään syytä oo ees....tiedän kokemuksesta...!!!