Pari vuotta sitten vielä minulle sopi.
Liian usein olin valmis lähtemään avuksi,
milloin minnekin vapaalla ja työssä.
Päätä särki usein, vain selkäkipu pakotti lepoon.
Elämä ja ihmisten murheet tuntuivat raskailta,
raskaus jäi lihaksiin.
Marttyyrius nosti päätä.
Enää ei sovi, ei myöskään ole usein kipuja.
Ääriviivattomat ihmiset ovat muiden hoivissa,
niin on hyvä.
Otan vastuun eniten vain omista asioistani.
Autettavat eivät lopu maailmasta!
Rakastan minä edelleen sitä pientä tyttöä,
joka lausui kultaista käkeä Munsalan kansallispuvussa ja toi kulkukoiria kotiin.
Minä ymmärrän sitä hyvin.
Se hymyilee minulle.
Siitä tietän, että olen oikealla polulla.
Liian usein olin valmis lähtemään avuksi,
milloin minnekin vapaalla ja työssä.
Päätä särki usein, vain selkäkipu pakotti lepoon.
Elämä ja ihmisten murheet tuntuivat raskailta,
raskaus jäi lihaksiin.
Marttyyrius nosti päätä.
Enää ei sovi, ei myöskään ole usein kipuja.
Ääriviivattomat ihmiset ovat muiden hoivissa,
niin on hyvä.
Otan vastuun eniten vain omista asioistani.
Autettavat eivät lopu maailmasta!
Rakastan minä edelleen sitä pientä tyttöä,
joka lausui kultaista käkeä Munsalan kansallispuvussa ja toi kulkukoiria kotiin.
Minä ymmärrän sitä hyvin.
Se hymyilee minulle.
Siitä tietän, että olen oikealla polulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarvitsin kipeästi kuuntelijaa ja syliä,
josta käsin sain puhua.
Pusertua pehmeäksi.
Sellainen lähetettiin ja olin hetkittäin onnellinen.
Mies tarvitsi nopeasti seksiä, eikä puhunut.
Viagrat sun muut olivat piilossa.
Lopussa mies ei edes suudellut.
Väänteli puhumisiani suureen ääneen netissä,
paljasti seksielämänsä joka kierron kaikille.
Haukkui valehtelijaksi, vainoharhaiseksi ja pettäjäksi.
Sattui pitkään ja paljon.
Tuli itkua ilman syliä.
Paluu alkutekijöihin.
Siitä hidas nousu tyytyväiseen elämään.
Ilotulituksiinkin.
Kai kaikki tilaamattomatkin kokemukset ovat tarpeen, mutta miksi niiden täytyy viedä niin paljon energiaa tarpeettomiin vääntöihin.
-------
ei ole runo