Olen vuosia seuraillut ja itsekin kirjoitellut tälle ja muutamalle muullekin valkuvausharrastelija palstalle. Yhteinen piirre kaikille on tämä ihme merkkisota käyttäjien keskuudessa. Siis se, että halutaan laittaa kameroiden sijasta merkkejä paremmuusjärjestykseen. Olen ihmetellyt sitä palavaa intohimoa, jolla muutamat näihin merkkeihin suhtautuu. Vaikuttaa ihan siltä kuin kamera ei vastaisikaan kuvaamisen tarpeeseen, vaan identiteetin tarpeeseen. Kamera merkki kertoo kuka minä olen. Se selittäisi sen henkilökohtaisuuden, millä näihin merkkeihin suhtaudutaan.
Koska jokainen meistä on vapaa valitsemaan, minkä merkkisiä tavaroita hankimme, ei sitä omaansa tarvitse tuotteena puolustaa, koska sen merkitys jollekulle toiselle on yhdentekevä, mikäli se toiminnallisesti täyttää sen oman tarpeen. Tuotteiden (eri merkkistenkin) erot ominaisuuksien suhteen on niin mitättömiä ettei se riitä selittämään niin vahvoja reaktioita mitä ne joissakin aiheuttaa. Niinpä tunnereaktion takana täytyy olla tuotteeseen tai merkkiin liitetyt arvot ja ihanteet.
Minusta ei ole mitään vikaa tai pahaa siinä, että miten tai miksi me keskustelemme ja väittelemme mistäkin, mutta kun meillä on taipumus yrittää naamioida tunnepohjaiset mielipiteemme rationaalisuuden kaapuun. Koitamme "tieteellisesti" todistella, että vihamme vaikkapa olympusta kohtaan on rationaalisesti perusteltua. Yritämme väkisin yleistää mielipiteemme yleisiksi totuuksiksi. Nostamme esille vaikkapa bokehin ja väitämme, että bokehin määrä on ainoa sen laatua mittaava tekijä (mitä sumuisempi tausta sen parempi) unohtaen että siinäkin ilmiössä voisi olla joitakin välimuotoja jotka palvelevat sommittelua yhtälailla tai että siihen voisi liittyä muita ominaisuuksia, jotka vaikuttaa sen luomaan vaikutelmaan kuvassa. Tai sitten saatamme ottaa esille kohinan ja väitämme, että se on yksiselitteisesti määrällisesti ja laadullisesti mitattavissa. Sen sijaan, että sanoisimme "minä en pidä tämän kuvan kohinasta" sanommekin " on todistettu lukuisissa testeissä ja tutkimuksissa, että tämä kamera kohisee aivan liikaa". Mileipiteemme taustalla voi hyvinkin olla joku ihanne mihin vertaamme havaintoamme, mutta jätämme huomiotta sen, että muilla voi olla muita ihanteita tai sitten kohotamme oman ihanteemme yleiseksi totuudeksi, jolloin voimme väittää niiden muiden olevan väärässä (ja jos ei satu löytymään sopivaa linkkiä sopivaan testiin postattavaksi (tai ei edes tiedä mistä puhutaan), voi aina sano "mikä vitun pelle sä luulet olevas").
Koska jokainen meistä on vapaa valitsemaan, minkä merkkisiä tavaroita hankimme, ei sitä omaansa tarvitse tuotteena puolustaa, koska sen merkitys jollekulle toiselle on yhdentekevä, mikäli se toiminnallisesti täyttää sen oman tarpeen. Tuotteiden (eri merkkistenkin) erot ominaisuuksien suhteen on niin mitättömiä ettei se riitä selittämään niin vahvoja reaktioita mitä ne joissakin aiheuttaa. Niinpä tunnereaktion takana täytyy olla tuotteeseen tai merkkiin liitetyt arvot ja ihanteet.
Minusta ei ole mitään vikaa tai pahaa siinä, että miten tai miksi me keskustelemme ja väittelemme mistäkin, mutta kun meillä on taipumus yrittää naamioida tunnepohjaiset mielipiteemme rationaalisuuden kaapuun. Koitamme "tieteellisesti" todistella, että vihamme vaikkapa olympusta kohtaan on rationaalisesti perusteltua. Yritämme väkisin yleistää mielipiteemme yleisiksi totuuksiksi. Nostamme esille vaikkapa bokehin ja väitämme, että bokehin määrä on ainoa sen laatua mittaava tekijä (mitä sumuisempi tausta sen parempi) unohtaen että siinäkin ilmiössä voisi olla joitakin välimuotoja jotka palvelevat sommittelua yhtälailla tai että siihen voisi liittyä muita ominaisuuksia, jotka vaikuttaa sen luomaan vaikutelmaan kuvassa. Tai sitten saatamme ottaa esille kohinan ja väitämme, että se on yksiselitteisesti määrällisesti ja laadullisesti mitattavissa. Sen sijaan, että sanoisimme "minä en pidä tämän kuvan kohinasta" sanommekin " on todistettu lukuisissa testeissä ja tutkimuksissa, että tämä kamera kohisee aivan liikaa". Mileipiteemme taustalla voi hyvinkin olla joku ihanne mihin vertaamme havaintoamme, mutta jätämme huomiotta sen, että muilla voi olla muita ihanteita tai sitten kohotamme oman ihanteemme yleiseksi totuudeksi, jolloin voimme väittää niiden muiden olevan väärässä (ja jos ei satu löytymään sopivaa linkkiä sopivaan testiin postattavaksi (tai ei edes tiedä mistä puhutaan), voi aina sano "mikä vitun pelle sä luulet olevas").
Vastaukset 9
Vanhimmat
Merkillä ei väliä, kunhan se ei ole Canon...
Toki jollain tarve purkaa aggressioitaan muihin kirjoittajin ja siinä välikappaleena on vaikka joku kamera tai sen merkki. Itselläni on Nikon, Canon ja Olympus, Nikon on ainoa digijärkkäri. Pentaxin tunnen paremmin kun Sonyn ja hyviä kameroita nekin ovat molemmat.
Jos harrastaisin enemmän kuvaamista, pitäisin aina mukanani pientä Olyn E-420 kameraa F2.8/25 lasilla. Jos saisin sopivasti ostaisin filmi Canonin kaveriksi täyskenno Canon EOS D5:n. Muuten tekisin normaali kuvaukset Nikonin D300 kameralla.
Samassa pussissa.
On se vähän niinkin, että on myös ammatti, galleria, kuvatoimisto, kameraseura, katu, kirjapaino, sanomalehti ym. uskottavuus vaakalaudalla.
"Welcome if yuo have a professional camera".
Ei se aina ole kiinni kuvaajankaan haluista. Monet muut sanelee tahdin. Vähän sama kuin se että on "pakko" olla windows.
Pidän Nikonin kameroista koska itselläni sattuu olemaan sellainen. Suosittelen merkkiä myös muille. Tämä ei johdu Nikonin oletetusta ylivoimaisuudesta tai muiden merkkien huonoudesta. Enpähän vaan tunne muiden valmistajien kameroita tai niiden optiikoita joten en niitä voi suositellakaan.
Uskoisin ettei mikään valmistaja tee huonoja kameroita, eihän niitä muuten kukaan ostaisi. Kysymys onkin siitä, että tietyn valmistajan tietyssä mallissa on juuri ne ominaisuudet ja toiminnot joita kameran ostoa suunnitteleva kaipaa. Myös merkkien lisävarusteet, erityisesti objektiivit on usein tärkeä valintakriteeri.
Oman kameramerkin kehuminen/toisen merkin haukkuminen on tärkeää todistellessa itselle että on tehnyt oikean valinnan. Kameramerkin vaihtohan ei ole helppoa eikä varsinkaan halpaa, kun samalla on vaihdettava kaikki lisävarusteetkin.
Oma kameramerkin valinta johtui alunperin kavereista. Ei painostuksesta vaan siitä että pääsin ennen ostoa kokeilemaan kyseistä merkkiä. Sitäpaitsi on hienoa kun voi lainailla ristiin varusteita eikä kaikkea mahdollista tarvitse ostaa omaksi.
lopuksi: canon on pas... ;)
Minä taas pidän Pentaxista, koska minulla on sellainen.
Ja lopuksi: canon on pas... ;)
merkki vanhuudesta.
90-luvulla vaihdoin aina merkkiä ostaessani uuden kameran, mutta tällä vuosituhannella olen käyttänyt vain Olympusta - toki on säännön vahvistava poikkeus Minoltan Dimage 7. Kahdesti merkinvaihto oli lähellä: E-1 julkaistiin tosi pitkän odotuksen jälkeen ja ihastuin Canon 5:n tähyslasiin. Ostin kesällä kahdelle pikkusiskon lapselle rippilahjaksi kameran eikä kumpikaan ollut Olympus, sillä heille parempia löytyi aidan takaa.
Samassa merkissä pysyessä ei tarvitse opetella uutta logiikkaa ja voi käyttää vanhoja romppeita. Olen oppinut elämään pienen kennon kanssa enkä näe mitään syytä merkin vaihtamiseen (ellen siirry keskikoon kennoon :-) ja silloinkin pitäisin Olyt muuhun kuin maisema/hämärä kuvaukseen). Uuden rungon hankkimiseen kynnys on paljon matalampi. Voisin hyvinkin ostaa uuden, jos siinä olisi langaton toedonsiirto tietokoneeseen tai neliönmuotoinen kenno, joka hyödyntäisi koko piirtoympytän!
Moi !
Minun sydämeni sykkii Lecalle,
Pidän Nikonia parhaana järjestelmänä
ja kuvaan nykyisin Canonilla.
Niin se on, aina ei saa mitä toivoisi, ja erot ovat kuitenkin aika pieniä. Kamerant akaa tulevat ne näkyvät erot.
--
Prr***en typot...
oma suosikkini on myös Leica. Harmi vaan että on niin kallis vehje.
Omani on käytettynä ostettu ja toivoisin, että muissakin kameroissa olisi samanlainen logiikka ja tiiliskivimäistä lujuutta uhkuva rakenne.
Vaan harvassapa ovat, vaikka hyviä on kaikki muutkin.
Leican kompastus on lähestulkoon upporikkaille ja puhtaasti ammattilaisille suunnattu mallisto. Halvempaa 'entry' mallia ei oikein ole.
Toinen haaste on eurooppalaisuus, joten tuotanto- ja suunnittelusykli ei ikuna pärjää digimaailmassa kaukoidän massatuotannolle. Se on harmi, sillä olishan sen kiva, että jotain huippua olis jatkossakin Euroopasta peräisin.