Minun piti tänään mennä eturistiteen korjaukseen, ristiside on täysin revennyt. Minulla oli lähete toiselta ortopedilta, joka oli sitä mieltä että side on ehdottomasti korjattava. Mutta sairaalan leikkaava ortopedi ei suostunut sitä korjaamaan ollenkaan, koska en PELAA JALKAPALLOA ENKÄ HARRASTA PUJOTTELUA tms. En siis tarvitse sitä?
Siis teen ruumiillista työtä, kiipeilen tikkailla ym ja lääkäri tiesi kyllä sen.
Miten teillä joilla ristiside on korjattu? Millaista työtä teette? Vai oletteko kaikki kilpa-urheilijoita?
Minulle tehtiin nyt sitten vain tähystys jossa vanhan siteen riekaleet poistettiin ja vähän jäi tunne että särky ja ontuminen tuskin sillä menevät ohi.
Siis teen ruumiillista työtä, kiipeilen tikkailla ym ja lääkäri tiesi kyllä sen.
Miten teillä joilla ristiside on korjattu? Millaista työtä teette? Vai oletteko kaikki kilpa-urheilijoita?
Minulle tehtiin nyt sitten vain tähystys jossa vanhan siteen riekaleet poistettiin ja vähän jäi tunne että särky ja ontuminen tuskin sillä menevät ohi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hei,
minä teen istumatyötä, mutta urheilen paljon vapaa-aikanani. Kunnallinen lääkäri totesi ettei lähes katkenneelle eturistisiteelle mitään kannata tehdä, mutta kaksi yksityistä lääkäriä piti leikkausta välttämättömänä. Missä sitten polvesi satutitkin, niin toivottavasti sinulla oli vakuutus. Mene näyttämään polveasi yksityiselle urheiluvammoja hoitavalle ortopedille, he kyllä jo tunnustelemalla tietävät tarvitseeko polvesi leikkausta vai ei. Tosin, jos menet leikkaukseen niin varaudu tuskalliseen toipumiseen ja liikunnan merkitys korostuu entisestään kuntoutusvaiheessa. Itselläni on nyt kolme viikkoa takana leikkauksesta ja toipuminen etenee hitaasti. Töihin menen ylihuomenna.
Niin mä tässä tätä asiaa edelleen harmittelen. Minulla on vakuutus joka on ihan kiltisti korvannut kaiken. Ja maksusitoumus oli tuohon korjaukseenkin valmiina, mutta sitä ei nyt sitten edes tehty.
Jotenkin kalskahti pahalle tuo lääkärin kommentti siitä urheilemisesta ja potkupallosta. Urheiluko sitten on tärkeämpää kuin selviämiseni työelämässä tästä eteenpäin... Nyt kun tasapaino on heikko, tikkailla on aika ikävä työskennellä. Ja muutenkin työni on todella ruumiillista, paljon kertyy askelia päivässä.
No kun tämä tähystyksen jälkeinen turvotus tästä laskee, täytyy sitten vaan edelleen kokeilla lisätä lenkkien pituutta ja käydä salilla vahvistamassa lihaksia, fysioterapeutin ohjeilla tietysti. Ei kai tässä muutakaan voi.
Ihmetyttää tuo lääkärien systeemi, mikä on toisen mielestä välttämätön, on toisen mielestä täysin tarpeetonta.
Mitä muuten sinulle kerrottiin polvivamman vaikutuksesta nivelrikon kehitykseen? Tässäkin asiassa molemmilla lekureilla oli täysin eri mielipiteet....
No minulle sanottiin useaan otteeseen ennen leikkaukseen menoa ja sen jälkeen, että jos eturistisidettä ei korjata voivat vahingot olla pahemmat seuraavassa tapaturmassa. Leikkaus suojaa suuremmilta vammoilta, jos vielä vahinkoja sattuu. Tosin tiedän kyllä henkilöitä ketkä ovat selvinneet kori- ja lentopallossakin ilman eturistisidettä. Silloin jos sitä ei korjata, niin käsitykseni mukaan täytyy muistaa treenata entistä enenmmän ja jatkuvasti. Siis nuorella iällä sitä tulee treenattuakin, mutta itse mietin myös ikääntymistä. Ehkä en enää 10 vuoden kuluttua jaksa pitää lihaksia kunnossa niin hyvin, että olisin tullut tuon vamman kanssa toimeen.
Tässä mietin nyt sitäkin, että olenko jo sitten leikkaavan ortopedin mielestä liian vanha kun olen jo 43v ja ylipainoakin on. Siitä painosta hän ei nyt ainakaan mitään maininnut mutta... olen vaan huomannut että moni lääkäri sen ottaa asiaksi vaikka nuhaa sairastaisi... Ja todella kun nyt sitten oikein kunnolla taas kompuroin, niin kuinka sitten käy? Etuside kokonaan pois ja takaside osittain jo revennyt.
Minulla nyt kyllä taas on enemmän aikaa antaa itselleni, kun lapset on jo teinejä. Aiemmin se aika on ollut kortilla ja niinpä tuo painokin on ylöspäin hiipinyt. Aion ottaa nyt todella asiaksi kohentaa itseäni kaikin puolin.
Mukavaa vaihtaa näin ajatuksia. Ja todentotta minua kyllä eilisen jälkeen on tämä asia sapettanut oikein kunnolla! Kiitos sinulle henkisestä tuesta!
Vuosia sitten teini-iässä loukkasin polveni vapaa-ajan liikunnassa. Polvi vääntyi sivulle ja tunsin vain napasahduksen ja samassa polvi turposi. Sairaalassa lastenkirurgi päätti tutkia ja korjata polven tähystyksellä, ja paranihan se toki. Ihmettelin vain aina, kun tuntuu metkan löysältä, etenkin verrattuna toiseen polveen, ja jotkut liikkeet likkuessa eivät oikein toimineet. Kunnes lisäsin liikuntaa, ja vaivat pahenivat. Tutkittiin, ja huomattiin eturistisiteessä kunnon repeämä, se mitä siitä oli jäljellä, oli surkastunut. Lastenkirurgi oli tähystäessään veristä polvea jättänyt "pikkujutun" huomaamatta - uutta vammaa kun ei missään vaiheessa tullut. No, kirurgi suositteli korjausta ja niinpä ajanvarauksella leikkauspöydälle. Mutta; siellä tähystimet polvessa toinen kirurgi päättikin olla sitä korjaamatta. Pärjään kuulemma paremmin vanhalla! Eli niin kuin sinunkin tapauksessasi...
Sapetti todella, edessä aivan turha sairaalamaksu ja sairasloma. Ihmettelin asiaa vuoden ja marssin yksityiselle ammattilaiselle. Tämä suositteli heti korjausta jo pelkästään kulumien vuoksi. Löysän polven kanssa niitä oli jo ehtinyt tulla, ja tulisi vain lisää, jos ei asiaan puuttuisi. Homma oli selvä; eturistiside korjattiin yksityisellä ja päivääkään en ole katunut. Ekat viikot oli kyllä tuskaa, mutta sen jälkeen polvi on ollut enemmän kuin hyvä. Liikun, mutta en treenaa tätä korjattua polvea / reittä sen erityisemmin, eikä mitään ongelmia ole ollut.
Sinuna siis korjauttaisin polven jo pelkästään suuremman kuluma-riskin vuoksi.
Tsemppiä!
Elikä sinullekin oli tullut kulumia jo vuoden kuluessa? Ei perhana, minä en nyt kyllä käsitä tämän minun lääkärini kantaa ollenkaan.
Olen tässä aamun googlettanut ja lueskellut, kyllä se ortopedi on Suomessa alansa parhaita. Mitähän tässä nyt on takana? Tuolta artikkeleista löysin tietoa että muutamissa ammateissa joissa kiipeillään telineillä tms. on side korjattava. Pääosin kyllä puhutaan aktiiviurheilijoista mutta.... Ja vielä se ortopedin kommentti että korjatuissa ristiside vammoissa syntyy nivelrikkoa herkemmin... huhhuh.
Siellä ennen tähystystä tehtiin voima ja väljyysmittaukset, voima oli paljon heikompi kuin terveessä jalassa mutta polvi oli kuitenkin melko tiukka. Mutta tuolla kulkiessa vähänkään epätasaisella alustalla, tuntuu kyllä ikävästi muljuvan jos astuu huolimattomasti.
ihan vuoden kuluessa. Siitä kun polven loukkasin ja se lopulta todella korjattiin, meni vuosia. Mutta sinä aikana "löysä" polvi oli tehnyt tehtävänsä. Toisessa polvessa ei vastaavia kulumia ole.
Kyllä on kumma, jos ammattilaisillakin on niin eri mielipiteet tästä. Mutta tuntuu niillä olevan vähän eri käsitykset muutenkin; leikkauksen mulle tekemättä jättänyt ortopedi sanoi niveleni muutenkin löysiksi ja ylitaipuviksi. Korjauksen tehnyt ortopedi oli taas aivan eri mieltä.. Jälkimmäiseen luotan kyllä, hänellä vuosikymmenten kokemus alalta.
Sinunkin tapauksessa siltä että korjauksen suorittanut ortopedi oli oikeassa.
Oletko itse kuinka aktiivinen liikkuja tai työssäsi saat hyötyliikuntaa paljon? Mä kyselen kun haluan vertailukohtaa tähän omaan tapaukseeni...
Ja se eriäväisyys mielipiteissä, luulisi että lääketieteessä on enemmänkin kysymys tosiasioista kuin mielipiteistä. Vaikka lääketiedehän on kyllä TIEDETTÄ ja "viisaat" tietäjät ovat kautta aikain olleet erimielisiä... :(
Työskentelen hoitoalalla, joten olen paljon jaloillani ja välillä huonoissakin asennoissa. Ihan huonoilla jaloilla ei siinä pärjää..
Ja liikunta on tällä hetkellä lasten kanssa ulkoilua, muuta hyötyliikuntaa, ja jos aikaa riittää, niin uintia, kävelyä, pyöräilyä. Ennen lapsia liikunta oli säännöllisempää perusliikuntaa, ei siis todellakaan huippu-jalkapalloa tai laskettelua..
Minulla meni eturistiside poikki 90-luvulla laskettelurinteessa. Eturistiside korjattiin helmikuussa tänä vuonna, kun alkoi vaivaamaan normaali elämää. Vika tulee korjata, homman tulee hoitaa kuitenkin pätevä asiansa osaava lääkäri, mielellään joku niistä Suomen parhaista, syystä että leikkaus ei ole niistä helpoimmista.
Sinulla oli siis yli kymmenen vuotta side poissa? Ehtikö siinä ajassa tulla pahoja kulumia ja millaisia vaivoja sinulle tuli kun hakeuduit uudelleen lääkärille?
Tuossa äsken jo kerroinkin että googletin ortopedin ja kyllä hän on todella alansa huippua täällä Suomessa. Kyllä mä ihmettelen nyt kovasti hänen kantaansa.
Mutta eihän peli mitenkään ole menetetty, koska vamman pystyy kerran korjailemaan vielä noinkin pitkän ajan jälkeen kuin sinulla siihen meni. Toki en tahdo nivelrikkoa riesakseni....
minulla oli eturistiside poikki reilu 10 vuotta, ja sain tietää sen olevan poikki viime syksynä.
Hakeuduin silloin ortopedille, koska polvi oli jo vuosia ollut löysä ja muljahteli ilkeästi, siihen ei voinut luottaa. Tämän takia jouduin jättämään liikuntaharrastuksia. Onneksi polveeni ei ollut tullut kulumia.
Uusi eturistiside tehtiin jänteellä, joka otettiin reidestä. Lisäksi oli rustovaurioita mm. polvilumpiossa, ne korjattiin.
Leikkauksesta kulunut puolisen vuotta. Jalan kanssa pärjää, mutta se on kankea ja esim. kyykkyyn ei pääse. Sairaslomaa tuli 4 kk. Ikääkin jo reilu 40v., joten oli aika korjata. Toiveissa olisi saada polvi vielä kuntoon :)
On hyvä muistaa, että eturistisiderepeämiä on erilaisia ja erilaisissa polvissa. Joillekin se tuo todella epätukevan polven, joillekin ei jää mitään vaivaa. Jos kaikki leikataan vaan diagnoosin mukaan, leikataan monta sellaistakin polvea, joista ei olisi mitään vaivaa. Tärkeämpää on tutkia polven tukevuus. Leikkauksessa on myös omat riskinsä.
Ei voi myöskään sanoa, että leikkaamalla voisi estää polven kulumista. Jo pelkkä vamma altistaa kulumiselle. Toki, jos polvi muljahtaa alta vähän väliä, on se viisaampi korjata.
Voi myös olla niin, että joskus yksityisellä leikataan turhankin herkkästi.
Niin jo tässäkin ketjussa voi todeta että kaikilla meillä on erilaiset taustat ja vaivat vaikka vamma on sama. Olen myös tietoinen että leikkaus ei toisi minulle uutta ehjää polvea ja että kuntoutuminen tuosta prosessista on rankka juttu, olinkin siihen jo valmentanut itseäni ottamalla huomioon pahimmat olosuhteet, eli että keppien kanssa mennään ja kovat kivut....
Jotenkin vain tuo kysymys jalkapallon pelaamisesta ja laskettelusta tuntui epäolennaiselta minun kohdallani. Olisiko sitten korjaus tehty jos olisin palloilija? Asioista voi olla montaa eri mieltä, mutta minun mielestäni työkyky on palloilua tärkeämpää.
Minulta katkesi eturistiside maaliskuussa 2005. TK:ssa väittivät ettei mikään ole vialla, määräsivät vaan särkylääkettä ja sairaslomaa. Saman vuoden marraskuussa sain ajan yksityiselle, joka diagnosoi heti katkenneen eturistisiteen(ihmetteli samalla, miten enää voin kävellä sillä jalalla) Kulumaa oli ehtinyt jo tulla ja muutakin vahinkoa oli jo tullut, jotka selvisivät vasta leikkauksessa, joka tehtiin sitten helmikuussa 2006 yksityisellä puolella. Olen koulunkäyntiavustaja.
Vähän samaan tyyliin minunkin kertomukseni alkaa. TK:ssa laitettiin röntgeniin ja 2vkoa lomaa. Sen jälkeen kontrolliin ja lääkäri kirjoitti vielä viikon lomaa ja sitten töihin olisi pitänyt mennä.
Polvi vain oli edelleen turvoksissa eikä taipunut kuin 45 asteen kulmaan. Menin yksityiselle, sieltä lähetteellä magneettikuvaan ja ortopedille joka laittoi leikkaus lähetteen. Ja tämä lähettänyt ortopedi oli ehdottomasti korjauksen kannalla.
No sairaalassa sitten homma tyssäsi. Olen vieläkin äimän käkenä, miten tässä näin kävi?
Hyvä että sinä olet vaivaan avun lopulta saanut, vaikka ikävää on se että sinullakin piti tulla kulumia ennenkuin homma laitettiin kuntoon. Minä jo tässä olen päättänyt että selvitän asian nyt lähiviikkoina, en jää odottamaan lisää ongelmia. Eiköhän tähän selvyys löydy.
hajotin sekä etu että sivsiteen laskettelurinteesssa joulukuussa 07. Seurauksena oli 6kk sairasloma. Leikkausta eivät olisi kliinisen tutkimuksen perusteella välttämättä tehneet, mutta vaadin päästä leikkuriin koska polvi tuntui huonolta. No yksityisellähän leikkaavat jos asiakas niin vaatii. Ja hyvä näin koska revennyt eturistisiteeni oli riekaleistaan kasvanut kiinni takaristisiteeseen ja näin ollen ei antanut periksi normaalissa vetolaatikko testissä niin paljoa. Lääkärin tehdessä sama testi kun olin puudutettuna todettiin polven huomattava löysyys kun siinä vaiheessa en päässyt enää itse lihaksilla vaikuttamaan asiaan. Polvi oli siis todella löysä anestesiassa testattaessa. Onneksi pääsin leikkuriin, vaikka en olekaan mikään kilpaurheilija. Mutta fysioterapeuttini oli sitä mieltä että noin nuorelta (27v) oli hyvä korjata. Työni kun on raskasta seisomatyötä ja sisältää paljon kolmiulotteisia liikkeitä ja kantamista, kyykkimistä tms. Leikkauksesta on nyt kulunut 5kk ja syvään kyykkyyn ei ole vielä asiaa saati sitten että juoksisin tai hyppisin. Paraneminen on siis hidasta ja vaatii paljon tahdonvoimaa ja kärsivällisyyttä.
Vuosi sitten multa meni polven luksaatiossa eli sijoiltaanmenossa etu- ja takaristiside sekä molemmat sivusiteet täysin poikki. Erinäisten lääketieteellisten yms. syiden takia varsinainen korjausleikkaus tehtiin vasta tämän vuoden helmikuussa. Koska polvi oli tukeva kaikkiin muihin suuntiin paitsi sivulle ulos, ortopedi jätti molemmat ristisiteet ja sisemmän sivusiteen korjaamatta. Mulle laitettiin pari uutta ( käytettyä ) nivelsidettä ulkoreunalle ja takakulmaan, mutta ristisiteet jätettiin siihen tilaan, mihin luonto oli ne itse puolen vuoden aikana korjannut. Perustelu oli se, että mitään takeita paremmasta ja tukevammasta lopputuloksesta ei olisi ollut, vaikka kirurgi olisi leikkauksessa laittanut siteitä uuteen järjestykseen. jalka on jäykkä ja siksi kuulemma loppuiäksi jää, mutta kovan kuntoutuksen myötä liikkuminen paranee päivä päivältä. Korjattu polvi on täysin kivuton ja kestää hyvin koko ajan koventuvaa rääkkiä. Töitä on vielä paljon tehtävänä, mutta mikäs siinä kun itelleen tekee.
En ole ortopedi tai muutenkaan alan ammattilainen, mutta omasta kokemuksesta uskoisin, että jokainen potilas on oma tapauksensa ja siten ortopedin erikseen arvioitava. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Itse pidän leikkausta tärkeämpänä omaa halua kuntoutua ja tehdä kärsivällisesti työtä vammasta toipumisessa. Toki kannattaa kysyä toisen ortopedin mielipidettä, jos ensimmäisen diagnoosi ja hoitosuunnitelma tökkii. Mutta täältä keskustelupalstalta tuskin vastausta löytyy.
En suoraa vastausta omaan kohtalooni odota saavanikaan täällä, kyllä se nyt keskustellaan asianosaisen ortopedin kanssa tietenkin. Minä tahdon kuulla toistenkin kokemuksia, siksipä täällä palstoilla luuhaan...
Sinulla onkin käynyt oikea täystuho polvessa! Ei ihme jos jää toiminnaltaan vajaaksi...Sinulla näyttää kuitenkin olevan sisua selvitä. Sitä kivuttomuutta minäkin tahdon ja sitä että en joutuisi ammattia/työpaikkaa vaihtamaan tämän vuoksi.
Minä olen myös pitänyt kuntoa yllä leikkausta odotellessa, siinäkin pitää olla maltti mukana ja kuunnella tuntemuksiaan.
Nyt on 3 päivää tähystyksestä ja varovaisen toiveikkaana huomaan että parempaan suuntaan on nyt menty, vaikka acl onkin poissa edelleen. Joku tuntemus joka kiusasi kävellessä, on nyt poissa ja polvi oikenee paremmin vaikka ei suoraksi mene täysin.
Tässä on jo kahden ortopedin lausunnot ja aivan päinvastaiset keskenään. Enkä minä niistä lausonnoista piittaa, minulle merkitsee vain se oma kokemus, tiedän mihin pystyn ja mihin en. Tosin juuri nyt aloittelen lihasharjoittelua, sitten nähdään mihin tämä vie.
Oletko honda-kuski vai onko sinulla ruumiillinen työ? Liikuntaa ilmeisesti harrastat paljon?
Joo, Hondalla mennään ( nelipyöräisellä ) ja liikuntataustaakin on. Kuntouttaminen on toki helpompaa, kun on tottunut treenaamaan. Työni ei ole ruumiillista, mutta kävely ja istuminenkin ( polvi puutui ja turposi ) olivat aluksi hankalaa, mutta nyt sujuu jo hyvin.
Kuntoutuminen ottaa aikaa ja vaivaa, mutta on sitten hyvin palkitsevaa, kun huomaa kehityksen. malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan, ja levätäkin pitää. Ammattiapuakin kannattaa hakea. Kunnon ortopedeja ja fysioterapeutteja löytyy ainakin Dextrasta ja Ortolääkäreiltä. Onnea, tsemppiä ja voimia kuntoutumiseen. Älä masennu ja anna periksi, vaikka välillä tuntuu erittäin hankalalta. Otat silloin väliin täydellisen lepopäivän ja seuraavana päivänä sujuu taas hiukan paremmin.
Minulta katkesi eturistiside toukokuun lopussa, leikattiin heinäkuun lopussa. Olen ammatiltani opettaja, en harrasta kontaktilajeja vaikka polvi menikin satunnaisesti jalkapalloa pelatessa. Juoksen paljon poluilla ja metsässä. Minut tutkinut ortopedi (urheiluvammoihin erikoistunut) sanoi, että eturistiside kannattaa korjata, koska korjaamattomana nivelrikon vaara vanhempana on suurempi. Siis vaadi leikkaus! Kuntoutus on kyllä todella työlästä ja vaatii sitoutumista; sohvan pohjalle jäämällä saat vaivoiksesi huonosti toimivan jäykän jalan.
Nopeasti pääsit leikattavaksi, yksityisellä tietenkin? Mulla on jo pahin kiukku laantunut mutta otan asian esille kyllä kun menen uudelleen tarkastukseen.
Se kummastuttaa kun lääkäreillä nuo mielipiteet on niin erilaisia. Urheiluvammoihin kai minunkin ortopedini on erikoistunut, koska ei katsonut tarpeelliseksi korjausta kun en pelaa jalkapalloa... Edelleen uskon että tämä oli jonkinsortin väärinkäsitys jonka voi vielä oikaista.
Tämä on 7:s päivä tähystyksestä ja jalka on ihanan kivuton! Tosin se tuntuu välillä lukittuvan kivuliaasti jos siihen kohdistuu sivuttaisvääntöä. Mutta tein eilen lähes 5 km yhtäjaksoisen kävelylenkin, rauhallisesti tietenkin, se ei ennen tähystystä olisi onnistunut. Yhtään jalka ei kipeytynyt eikä ontumisesta ollut tietoakaan.
Eli parempaan on mennyt, aika näyttää jos vaikka selviäisin ilman korjausta.
Minua lähinnä rassaa se että asia tässä vain pitkittyy. Sairaslomaa on takana jo 3kk ja kuukausi vielä edessä, jos nyt sitten vielä päädytään siihen korjaukseen, jatkuu prosessi vielä kuukausilla. Onhan kyseessä oma terveys mutta silti harmittaa kun asia venyy.
Joo, yksityiseltä puolelta. Itse asiassa kyseinen ortopedi sanoi, että hän yleensä leikkaa nämä eturistisiteet n. 3 kk vammasta, syytä en hoksannut kysyä. Kaiketi silloin polvi on vähän rauhoittunut, ja jäykkyys on saatu jumpattua pois. Kyse oli työtapaturmasta, ja työpaikan vakuutus on kyllä korvannut hyvin kaikki kulut. Muttana oli vain se, että vielä heinäkuun alussa jalka oli ihan "tönkkösuolattu", liikerata todella rajoittunut käytön puutteen vuoksi, ja kipeäkin se alkoi olla. Ensimmäinen ortopedi piti varmana, että vamma on kierukassa, ja käski varoa polvea. Minähän varoin, sillä seurauksella että se jäykistyi. Menin sitten toiselle (nuoremmalle) ortopedille, joka käski jumpata ja vääntää jalan liikeradat sellaisiksi, että sen voi leikata. Toki hän ensin tutki magneettikuvat ja tarkasti, että mitään estettä jalan liikkumiselle ei ole. Buranaa kului..
Minulla ei ole ollut sairaslomaa vielä kuin 4 viikkoa,siis operaatiosta saakka. Tänään olen menossa jälkitarkastukseen. Toivon mukaan sairaslomaa tulee vielä, polvi ei mielestäni ole vielä sellainen, että sillä kävellään, seistään ja kuljetaan rappusia koko päivä. Toukokuun lopusta heinäkuun loppuunhan olin kesälomalla, eikä meikäläisen kesäloma siirry, vaikka kuinka sairastaisin lomalla. Se on kärsittävä omissa nahoissaan. Nyt onneksi onnistuu jo pyöräily, ja vakuutusyhtiö maksoi ruhtinaalliset 15 fysioterapiakertaa, joten saan hyvät ohjeet kerran viikossa, ja tiedän tarkkaan missä mennään.
Toivottavasti sait jatkoa lomaasi, onhan hullua laittaa kesken toipumisen töihin. Vaara on tarjolla, kun varoo kipeää ja kankeaa jalkaansa että teloo sen vielä uudelleen.
Minäkin aloitan fysioterapian huomenna. Jalka ei ojennu täysin minullakaan, mutta onneksi aiemmat lääkärit kehottivat liikkumaan kivun sallimissa rajoissa, niin olen pysynyt liikkeessä kokoajan eikä jalka pahemmin ole jäykistynyt.
Eletään toivossa että ollaan vielä täysin kivuttomia jossain vaiheessa! Paranemisia ja pidä lippu korkealla!
moi
tuli lisää sairaslomaa, syyskuun puoleenväliin saakka. Kun menen töihin, operaatiosta on kulunut 7 vk. Lääkäri oli halunnut kontrollikäynnin tähän puoleenväliin, nähdäkseen jalan liikeradat, ei vissiin ollut ajatellutkaan että palaisin töihin vielä näin aikaisessa vaiheessa. Tsemppiä fysioterapiaan ja jalan suoristukseen, se ei nimittäin ole ihan kivutonta sekään. Minulla oli toinen jalka vielä 10 astetta koukussa viime viikolla, toivottavasti on hiukan suoristunut siitä, kun tänään menen taas fysioterapeutille. Oikean reiden voima on vähentynyt jonkin verran, mutta olen saanut ylläpidettyä sitä tiuhaan jumppaamalla, ettei ole ihan vallan surkastunut. Kävelyni on niin hidasta, että nelivuotiaamme porhaltaa ohitse, joten kävelylenkit eivät oikein vielä suju. Onneksi pyöräily onnistuu pienessä mittakaavassa. Eiköhän se tästä, kun vain en kuole ikävystymiseen... voi olla, että hirvimetsällä tyydyn "pappapassiin" metsäautotiellä, istun retkijakkaralla ja haaveilen, enkä huomaa, kun hirvet kävelee selän takaa tien ylitse.
Vai kuulut hirvisakkiin? No ei todella kannata edes yrittää lähteä rämpimään kovin syvälle metsään. Tai saavat hinata sinut ja hirven samalla lavetilla sieltä pois!!! Mutta saathan siinä passissa raitista ilmaa, oletko kaatanut itse vielä yhtään? Tää nyt menee off-topicciin, mutta asun maalla ja täällä tuo hirvijahti on ympärivuotinen puheenaihe. Itseänikin kiinnostaa, mutta ei minusta ole metsästäjäksi, en raatsisi yhtäkään ampua. Jänisjahdissa mukana olen toisinaan ollut, ja kyllä se pupu aika ikävästi huutaa jos ei osu kunnolla :( Hirvijahtiin voisi ajomieheksi mennä, ei ole vaan enää hirvikoiraa meillä... Eikä tällä jalalla nyt ainakaan.
Hyvä että saat parannella vielä, ahkeraa lihastreeniä ja kävelyä vaan!
Mullakin ortopedi mainitsi 1 v. kontrollikäynnin yhteydessä männä viikolla nivelrikon ja jopa keinonivelen mahdollisuudesta joskus vuosien kuluttua. En tiedä sitten miten homman voisi estää tai nivelten kulutusta minimoida. Mitään liikunta- / urheilurajoitteita ei annettu. Uskoisin että koska jalka on tukeva ja stabiili, homma on kunnossa. Löysällä polvella riski nivelrikkoon vaikuttais näin maallikon mielestä suuremmalta. Eli kun nivelet on hyvin pakattu ja eivät yliliiku, niin ylimääräistä kulumistakaan ei pääse tapahtumaan. Niin tai näin, pakko vaan luottaa että ortopedi alan experttinä tietää mikä minulle on parhaaksi. Hän kuitenkin tietää liikkuvan luonteeni ja haluni / tapani käyttää jalkaa, joten kai se suosittelis lisäleikkauksia, jos siitä ois jotain hyötyä. Täytyy vaan pitää lihakset kunnossa.
Tsemppiä ja positiivista mieltä kaikille polvivammasille! Pysykää kärsivällisinä, vaikka toipuminen tuntuu kestävän ja kestävän. Mullekin sanottiin ensi sairaalassa, että korjausleikkaus tehdään aikaisintaan kahden viikon päästä, ja se tuntui silloin ikuisuudelta kun halusi heti aloittaa paranemisen. Sen jälkeen leikkausta siirrettiin useampaan kertaa eri lääketieteellisistä syistä. Ekassa leikkauksessakin 3,5 kk jälk. tehtiin lopulta vaan tilaa liikeradalle, vaikka leikkaussaliin mennessä oli suunnitelma rakentaa uusia nivelsiteitä. Lopulta varsinainen korjausleikkaus tehtiin kuuden kuukauden päästä loukkaantumisesta. No, tulipa harjoiteltua kärsivällisyyttä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, aika on mennyt todella nopeasti, eikä ajan haaskaus harmita enää yhtään. Ehtiihän sitä töitä vielä tässä elämässä tehdä :-)
Todentotta, kärsivällisyyttä tämä kyllä kasvattaa! Ja kun ajattelee, niin mihin tässä nyt sitten niin kamala kiire olisikaan, onhan kuitenkin kysymys omasta terveydestä. Sitä vaan on tottunut että kaikki käy suitsait. Ja kun kuulee toisten kertomuksia, se usein kuulostaa että kaikki on tapahtunut tosi nopeassa tahdissa vaikka todellisuudessa näissä jutuissa puhutaan aina vähintään kuukausista.
Minä en ole koskaan aiemmin joutunut mihinkään tekemisiin näiden asioiden ja lääkärien kanssa, Hammaslääkäriä lukuunottamatta, olen varmasti liian kärsimätön ollutkin.
Kaipa se nivelrikko tulee jos on tullakseen, onhan sitä keski-ikäisillä todella paljon. Ja tuskin kaikilla on edes mitään senkummempia vammoja sen taustalla. Oikeastaan saa olla jo tyytyväinen kun on näinkin pitkälle päässyt tervein jaloin...
Minä olin juuri ekassa fysioterapiassa. Nivel ei kuitenkaan kestä kovin suuria painoja, kyykkyä tein pelkällä telineellä, sekin sattui... Mutta muuten tässä liikuskellessa jalka vaikuttaa aika hyvältä. Mutta se oli vasta aloitus... nyt siis vain kärsivällisyyttä!
Nyt on kohta neljä viikkoa leikkauksesta ja viikon olen jo ollut töissä. Mutta kolmantena työpäivänä jouduin soittamaan lääkärille, kun portaita noustessa sattui leikattuun polvitaipeeseen valtavasti. Sen jälkeen en pystynyt kunnolla kävelemään, eikä jalan takareittä voinut enää käyttää kivun vuoksi. Lääkäri sanoi, että tällaiset "kipukohtaukset" ovat yleisempiä kuuden viikon jälkeen leikkauksesta ja kuuluvat asiaan. Olen joutunut aloittamaan kipulääkkeiden käytön uudestaan ja toinen kyynärsauvakin on taas kuvioissa mukana. Masennus oli todella suuri.
Asiasta tietenkin soitin myös fysioterapeutilleni, sillä en voi tehdä kuntoutumisohjelmaani suunnitellusti. Fysioterapeutti kyllä sanoi, että tällaisessa tapauksessa yleensä pyydetään lääkäriltä sairaslomaa. Kun ei lääkäri sairaslomaa ehdottanut soittaessani, en sitä viitsinyt pyytääkään. On ,kieltämättä, ihan kivaa vaihtelua olla töissäkin välillä.
Kipulääkkeiden lopettaminen Panacodin osalta aiheutti minulle päänsärkyä ja hermostuneisuutta muutamaksi päiväksi. Onkohan muilla tällaisia kokemuksia?
Mä loukkasin polveni teini-iässä pyörällä kaaduttuani. Silloin polvelle ei tehty mitään (lääkärin mielestä siinä ei ollut mitään vikaa), polvi on ollut siitä asti huonompi ja löysempi, muljahteli ajoittain liikkuessa ym. Tammikuussa 08 mageneettikuvassa ACL oli kokonaan poikki. Ortopedi kysyi, haluanko että se leikataan. Tottakai halusin. En harrasta jalkapalloa enkä ole huippu-urheilija. Olen ammatiltani maanviljelijä(emäntä), työskentelen navetalla aamuin illoin ja ajan traktoria tarvittaessa eli kyykkimistä ym riittämiin. Liikakilojakin on omiksi tarpeiksi ja niistä pitäisi päästä eroon. 26.6.08 polvi tähystettiin ja ACL tehtiin uusiksi, sairaslomaa 3 kk. Nyt on vajaa kaksi kuukautta leikkauksesta ja olen todella tyytyväinen polveen. Ei se vielä ihan ok ole, mutta parempaan päin. Eilen illalla tanssimassa ja hyvin polvi kesti, tosin tänään muistuttaa rasituksesta olemalla hieman jäykkä ja turpea. Mutta kuntoutuksesta tanssi kävi ihan hyvin.
Tuli vähän pitkä tarina, mutta ei kaikki ole urheilijoilta keiltä on risriside korjattu.
Miten selvisit maatilan töistä ennen korjausta, eikö kyykkiessä ja kiipeillessä ollut vaikeuksia? Ja montako vuotta ehdit olla maatyössä ennen korjausta?
Niinpä tuntuu olevan lääkäreillä ne omat kantansa asioissa. Sinut leikannut lääkäri varmaan olisi minutkin remontoinut ilman jalkapalloiluakin :)
Olen tässä nyt huhkinut fysioterapiassa jalkaprässin ym kanssa, tehnyt päivittäin 3-6km kävelylenkkejä ja kyllä tuntuu kovasti paremmalta sekä myös melkoisen tukevalta tuo polvi nyt sitten kuitenkin. Rapiat 2vkoa vielä armonaikaa ja sitten töihin kokeilemaan... Vähän jännittää onnistuuko se tikkailla kiipeily, tässä kotona olen vähän "reenaillu" eikä se oikeen mukavaa ole, mutta kai sekin alkaa onnistua kivuttomammin kun jalka alkaa taipua kunnolla.
Voi olla vaikea psyykata itseään siellä korkeuksissa, että kyllä se kestää, kestää se :)
Tein noin 15 vuotta töitä ennen korjausta. Koko ajan alko polvi olemaan löysempi ja epävakaampi, joten aika olikin korjata. Etenkin traktoriin nousut ja laskut oli pahimpia, kun loppuaikoina jo pelkkä jalannosto kytkimelle aiheutti sellaisen "napsahduksen" (tosin tämä sattui myös autossa. Navetalla työskennellessä käytin lypsyjakkaraa, mikä helpotti työtä ja säästi polvia, kun ei tarvinut kyykistyä ihan loppuunasti.
Tänään kävin ensimmäisen kerran vesijumpalla, ihan hyvin toimi polvi siellä,( huomena sit tuntuu rasitus). Mulla tänään 2kk leikkauksesta ja kuukausi vielä sairaslomaa jäljellä. Ensi viikolla kirurgin kontrolli.
Itseltäni leikattiin eturistiside kesäkuussa ja se meni jalkapallo pelissä huhtikuussa. Ennen leikkausta kun ei polvi menny iha suoraksi on polven kanssa tällä hetkelläkin vähän ongelmia sen suhteen. Vaikka kuinka olen tehnyt liikkeitä niin ei vielä mene ihan suoraksi ja eipä se pahemmin vielä taitukkaan. Leikkauksesta tuli kuluneeksi viime viikolla 3kk.
No sinä olet nyt se jalkapalloilija sitten! Onneksi olkoon, sun ei tarvinnut selitellä lääkärille sen enempää.... Sorry, oon vähän vielä käärmeissäni tästä omalla kohdallani.
Minullakaan ei oikein suoristu polvi, ei siitä montaa astetta puutu, mutta tiukassa tuntuu olevan! Se vaan sitten alkaa syödä lonkkaniveltä jos jää vajaaksi. Mutta jatketaan harjoituksia, Ollaan ainakin sitten muuten hyvässä kunossa!