Kuinka te muut kissaihmiset olette sisustaneet kotinne? Onko jotain pitänyt järjestää kissan takia eri tavoin kuin olisitte aluperin halunneet? Oletteko joutuneet hävittämään viherkasveja, hapsupäisiä pöytäliinoja jne.? Olen muuttamassa uuteen kotiin ja olisi ihana sisustaa kauniisti, mutta pentuni ehtivät joka paikkaan pudottelemaan ja tuhoamaan esineitä! Olen joutunut raivaamaan koko ikkunalaudan tyhjäksi, koska ne kiipeillessään pudottivat vuorotellen joka kukkapurkin ja ne alkoivat jo näivettyä niin pahasti, että oli pakko vaihtaa paikkaa. Ikkunalaudat ovat siis kriittinen paikka, samoin kuin kaikki tasot, johon ne pääsevät. Ei voi siis laittaa särkyviä esineitä, valokuvia tai mitään minkä haluaisi pysyvän paikoillaan.
Tykkään hirveästi viherkasveista, ja haluaisin isoja huonekasveja lattialle, mutta hirvittää ostaakaan, koska kissat todenäköisesti juoksevat surutta kukasta läpi ja katkovat oksat. Kissani ovat aivan ihania pikku riiviöitä, mutta haluaisin vinkkejä, miten ne saa pysymään edellämainituista paikoista poissa. Kokeilin laittaa kukkapurkkeihin appelsiininkuoria, mutta niistä ne vähät välittivät! Onko kaunis koti & kaksi villiä kissanpentua mahdoton yhdistelmä?
Tykkään hirveästi viherkasveista, ja haluaisin isoja huonekasveja lattialle, mutta hirvittää ostaakaan, koska kissat todenäköisesti juoksevat surutta kukasta läpi ja katkovat oksat. Kissani ovat aivan ihania pikku riiviöitä, mutta haluaisin vinkkejä, miten ne saa pysymään edellämainituista paikoista poissa. Kokeilin laittaa kukkapurkkeihin appelsiininkuoria, mutta niistä ne vähät välittivät! Onko kaunis koti & kaksi villiä kissanpentua mahdoton yhdistelmä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ryhdyin käyttämään amppeleita...
Vanhemmiten kissat ovat hieman rauhoittuneet, joten nyt olen voinut jo siirtää kukkia ikkunalaudoillekin.
Kurkkaapa läpi keskustelu "kissat pois kukkaruukuista"
Sieltä löytyy hyviä vinkkejä kukkapurkkien/mullan suhteen, eli ruukkuun esim kiviä. Meidän pentu on 5 kk ja etsii tällä hetkellä uusia ulottuvuuksia: hyppii yhä vain korkeammalle ja korkeammalle, seurauksena myös tavaroiden kaatuilua. Siirsin rikkoutumisherkimmät tavarat lasiovelliseen kaappiin kirjahyllyssämme ja loput koriste-esineet aivan seinän viereen hyllyllä, se on hieman vähentänyt tippuilua. Muita radikaaleja muutoksia emme ole vielä joutuneet tekemään... roikkuvat hapsuliinat eivät kiinnosta kovasti, mutta heti jos on pelkkiä naruja, niihin kyllä hyökätään.
Tiikerille: olen lukenut mainitsemasi keskustelun vinkit, mutta ne eivät auta. Pointti kukkaruukuissa ei ole multa, vaan se, että niissä on kiva kiipeillä ja maistella lehtiä tai sitten ruukut ovat muuten vaan kattien tiellä niiden kuljeskellessä esim. ikkunalaudalla. Olen niitä appelsiinin kuoria laittanut, mutta ei tunnu missään, yli vaan. Jos laittaisin jotain pahvia ruukun päälle, kissa yrittäisi kasvin päältä tai sivulta ohi pudottaen ruukun joka tapauksessa.
Olen yrittänyt opettaa ja kiellän aina joka kerta, kun ne ovat pahanteossa. Se riiviömpi kissa kyllä aina muistaa kiellon hetkellä, että ai niin, tänne ei saanut tulla kun karjaisen sille. Se kyyristyy ja siristelee silmiään eli tajuaa kyllä tehneensä väärin, mutta ei edes ymmärrä hävetä vaan unohtaa kaiken kahden sekunnin päästä! Katit ovat aivan uskomattomia rasavillejä, vaikka ovat vasta vähän yli kolme kuukautta vanhoja ja kiipeilemisvaihe on jo täysillä päällä. En tiedä josko sitten auttaisi se, että tämän raisumman pentuajan pitää vaan kaiken tärkeän piilossa ja puolen vuoden kuluttua yrittää uudestaan...Kissat ovat muuten niin villejä, että ne eivät malta olla edes sylissä! Toinen on ehkä kerran kömpinyt unissaan syliini nukkumaan, mutta muuten ei voi ottaa syliin, koska ympärillä tapahtuu koko ajan kaikkea jännää, niin että paikoillaan ei voi olla.
meillä on kissalla oma ruoho.
se koitti syödä lohikäärmepuuta, mutta ilmeisesti ei ollut hyvää (?) ja loput on kaktuksia, orkideoja ja muuten nahkealehtisiä -> naposteltavaksi jää oma ruoho, ostimme sen senkin takia, että kisun suolisto pysyisi kunnossa.
Oletko koittanut pistää kissoja "töihin", eli jemmannut vähän niinkuin niiden nähden herkkupaloja, tietysti vain sallittaviin paikkoihin, aina hieman hankalammin saatavaksi, samoin teimme yhdelle kisun lempileluista, laitoimme sen senverran jumiin, että kisulla oli vähäksi aikaa askarreltavaa. Näillä voisi kanavoida sitä hurjaa juoksemista... mutta kokemuksesta voin sanoa, että ei se siihen kokonaan lopu!!!
Meidän Lili ja Pörri (molemmat 9 kk) ovat oppineet minne ei saa mennä. Muutaman kerran esim. ruoka- tai tiskipöydälle hypättyään ja tiukan EI-komennon kuultuaan eivät ole sitä enää moneen kuukauteen tehneet.
Tiedä sitten oppivatko kissat yleensä näin helposti. Nämä kun ovat minulla ensimmäiset.
Luultavasti johdonmukaisuus opettamisessa on tehonnut. Eli ei yhtään lipsumisia ja aina samanlainen reaktio. Lisäksi varmaan auttaa, jos kissalla on kumminkin ainakin joku tai jotkut tasot mille se saa nousta.
Lilin lempipaikka on nykyään takan päällä (2 m), minne se ihmeekseni itse hyppäsi tässä eräänä päivänä. Siellä se viihtyy lämpimän hormin vieressä ja tarkkailee ympäristön tapahtumia kuin kukkulan kuningas, kunnes alkaa silmä lupsua ja se nukahtaa.
Meillä suurin osa viherkasveista sai uuden kodin, kun kissat saapuivat perheeseemme.
Ne rehut taisivatkin kaikki olla myrkyllisiä, joten senkin vuoksi ne saivat lähteä.
Nyt meillä on pari "kissaystävällistä" kasvia, joita kyllä on hieman pureskeltu.
Meidän tytöt eivät onneksi ole multia
kaivelleet.
Kaikista herkimmin särkyvät koriste-esineet ovat lasivitriinissä, muut ovat kiinnitetty sinitarralla hyllyyn/pöytään. Sinitarra pitää tavarat paikallaan, kun kissojen meno käy oikein hurjaksi.
Samalla sinitarralla ovat nuo kukkapurkitkin kiinnitetty, yksi kukkapurkki multineen lattialla sai riittää...
Sini on 6 kk vanha ja meidän täytyi muuttaa kaikki pikku tavarat, kukkaset pois. Olohuoneeseen Sini ei voida päästä, edessä on oven laitto koska on oveton aukko. Taitaa olla niin että kissaihmisillä ei voi olla kaunis koti. Mutta siitä huolimatta Sini on meidän suloinen pikku vauva.
Kyllä minäkin olen joutunut järjestelemään kotini uuteen uskoon, kun eläimiä alkoi tulla taloon. Kissani ovat sisäkissoja, eivätkä yrityksistä huolimatta ole kiinnostuneet kissanheinästä. Sen sijaan viherkasvit kyllä maistuvat. Olenkin siirtynyt vain amppeleissa oleviin kasveihin, niinin eivät kissat pääse käsiksi. Toinen juttu on parvekkeen verkotus. Jos ei ole lasitettua parveketta, kannatta laittaa verkko, etteivät kissat pääse putoamaan. Ja jos ei ole parveketta ollenkaan, sama koskee ikkunoita. Kissa mahtuu hyvin pienestä rakosesta. Eli verkot ovat sellainen asia, jota minulla ilman kissoja ei olisi. Raapimispuu on kovassa käytössä, mutta kilteinkään kissa ei elä asunnossa jälkiä jättämättä. Olenkin leikkisästi todennut, että kestävin materiaali kissakodissa olisi varmaan pelti! Minun kissani ovat jo senioreita, joten enää ei ole ongelmana roikkuvat pöytäliinat tms. Olen myös saanut heidät vuosien saatossa oppimaan sen, etteivät tiputtele kirjahyllyltä tavaroita.
Joistakin asioista joutuu tinkimään, kun eläin tulee kotiin. Minun kotini on kaukana Avotakan esittelemistä edustuskodeista, mutta täällä eletään eläinten ehdoilla. Oikeastaan kotini on kennelin ja romukaupan ristisiitos (omistan myös koiria). Eläimettömät ehkä katsovat kauhistellen, mutta minä ja eläimeni viihdymme erittäin hyvin.
Kokonaan ei kauniin kodin haaveista kannata luopua, sekin on ihan mahdollista, kun käyttää mielikuvitusta.
Ensinnäkin kollikissani uteliaisuus on aiheuttanut muutoksia Jouluunkin. Kuusi pantiin nurin ainakin kymmenesti, ennenkuin hirtettiin latvastaan kattoon. Kinkku on paistettava niin että olen vahtimassa , koska kollipoika saa avattua uuninluukun. En väitä että meillä olisi aina matot nurkassa kasassa, mutta vauhtiin päästyään herra kolli liukuu matoilla ilkikurisesti perä nurkkaan asti. Sitten Hortonoomi harrastus, pihalla istutin tulppaaneja kas toisesta päästä kaivettiin ylös, Arvostella saa kotimme sisustusta mutta vieraat pysykööt pois jollei eläintä siedetä.
Kissojen takia olen hyväksynyt sen ajatuksen, että tekstiilit kuluvat. Itse olen ommellut irtopäällisiä sellaisista (paksuista ja karkeahkoista)materiaaleista, joista ei heti yhdestä kynnen raapaisusta lanka rupea roikkumaan (tai jossa se ei näy eikä haittaa).
Kukista en ole luopunut. Myrkylliset on amppeleissa tai seinähyllyillä ja kun muut ruukut on ikkunalaudalla niin tiiviisti kylki kyljessä, ettei sinne väliin mahdu tepastelemaan ja laudalla on kissan pötköttelyyn sopiva tyhjä tila, kukat ovat saaneet olla rauhassa. Toki talvella ostan niille kissanheinää ja olen opettanut ne käyttämään omaa raapimapuuta. Ne oppivat raapimapuulle (ja paljon muutakin), kun kärsivällisesti nostelee niitä siihen aina kun ne alkavat repiä mattoja tms.
Kissan kanssa eläminen vaatii vain hiukan paneutumista materiaalivalintoihin ja tavaroiden järjestelyyn. Mistään vanhasta, kuten sisustustyylistä ei tarvitse luopua. Huusholli kyllä vähän kuluu, mutta kodikkuus lisääntyy.
Ajattele, että kissasi on vuoden kahden ikäinen kakara... Se auttaa sisustuksessa kummasti.
Itselläni ei ole ollut ongelmia: kirjahyllyn alimmat hyllyt ovat täynnä mappeja ja kirjoja. Kissan hyppykorkeudella olevalla hyllyrivillä on vain "särkymättömiä" tavaroita eli papereita, piirustusvälineitä jne. Ja yksi hylly on tarkoituksella lähes tyhjä, jotta kissa saa mennä sinne katselemaan maisemia. Ylähyllyillä on sitten koriste-esineet yms. ja osa näistä ylemmistä hyllyistä on vielä lasihyllyjä. Kyllä Lundia kestää.
Ikkunalauta on tyhjä, koska pitäähän kissan saada rauhassa katsella ikkunasta ulos. Ikkunan edessä on erillinen kukkapöytä, jossa on kissan mentävä aukko: pääsee ikkunalaudalle ja takaisin ilman kukkaruukkujen tiputtelua. Tiskipöydällä lasit saavat olla rauhassa: ainoastaan ruokailuvälineiden kuivausteline pitää muistaa laittaa takanurkkaan, ettei katti hyppää vahingossa veitseen tai haarukkaan. Tietokoneen näppäimistön päällä on muovinen suoja ja työpöydällä olevien papereiden päällä kuljeskelu on sallittua.
Mielestäni sisustaminen on helppoa myös kissan kanssa asuttaessa.
Meillä kissat ovat sisustaneet vuosien myötä asunnon mieleisekseen. Onneksi iän karttuessa pahin tuhoamisvimma on laantunut. Tässä lyhyt kuvaus: verhoja ei ole (pienempänä toinen kiipeili niitä pitkin, sälekaihtimet on), huonekalut on sijoitettu niin, etteivät joudu kissajuoksun tielle (mm. nahkasohva nurkassa edessään matala kaappi), koriste-esineet lasiovellisissa kaapeissa (helpottaa myös pölyjenpyyhkimistä), ei pöytäliinoja, päiväpeitto peitetty kissojen omilla nukkuma-alustoilla, samoin sohvalla karvaiset kissojen omat tyynyt, kynttilöitä poltettu viimeksi 9 vuotta sitten (siis kerran kissojen tulon jälkeen).
Kissoilla on kolme omaa raapimispaikkaa, silti toinen on ihastunut mattoihin, jotka onkin hankittu ihan sitä silmällä pitäen (siis mahdollisimman halvat ja helppohoitoiset, joista saa hyvin pyyhkäistyä pois oksennukset ym. kissasotkun). Kissoilta ei ole kovin moni asia kiellettyä, mm. hyllykössä kiipeily ja pullojukan pureskelu. Näitä kieltoja noudattavat hyvin. Muut viherkasvit on valittu niin, etteivät houkuttele kissojen hampaita pureskelemaan: huonekuusi, anopinkieli jne. Eläimillä on jatkuvasti tarjolla tuoretta vehnää tai kauraa, jonka pureskelu on erittäin sallittua.
Kotimme voi näyttää askeettiselta, mutta on eläiperheessä helppohoitoinen, eikä tarvitse koko ajan kiroilla kissojen tekemiä tuhoja.