Minkä ikäisen lapsen toiveita kuunnellaan, jos hän ei halua mennä isän luo tapaamisviikonloppuinaan?
Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja joka toinen viikonloppu lapsen kuuluisi olla isän luona.
Ja jos lapsi ei halua mennä sinne ja ahdistuu noista tapaamisista, niin onko hänet sinne aina vaan vietävä jokatapauksessa?
Minkä ikäinen lapsen tulee olla että hänen sanansa painaa sen verran ettei hänen ole pakko mennä isän luokse jos hän ei itse halua?
Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja joka toinen viikonloppu lapsen kuuluisi olla isän luona.
Ja jos lapsi ei halua mennä sinne ja ahdistuu noista tapaamisista, niin onko hänet sinne aina vaan vietävä jokatapauksessa?
Minkä ikäinen lapsen tulee olla että hänen sanansa painaa sen verran ettei hänen ole pakko mennä isän luokse jos hän ei itse halua?
Vastaukset 22
Vanhimmat
paitsi että 12 vuotiasta oikeudessa kuunnellaan..
lastenvalvojalta saat hyvin tietoon nämä seikat:)
kannattaa oma "pöytä putsata" aina:)
tai sosiaalipäivystyksestä saat myös hyvin asiat tietoon:)
niin sinun on syytä miettiä asiaa vähän enemmän. Se, että kysyt tältä palstalta neuvoa siitä, minkäikäisen lapsen ei tarvitse jne. ainakin nostaa minun kulmakarvojani.
Siis ihan tosi, sinä pääset kyllä moninverroin helpommalla tulevaisuudessa, jos teet kaikkesi sen eteen että lapsellasi säilyy isä. Todennäköisesti (saivartelijoita varten lisätty, joo ja en tiedä tapauksesta enempää).
Se on jännä juttu, että isästä on tehty jokin ideaali joka pitää säilyä hintaan katsomatta. Minusta lapsellakin on oikeus valintaan, onhan isäkin tehnyt aikoinaan valinnan. Sanotaan että isähän jätti vain äidin ei lapsiaan, mutta aika usein isälle tulee lapsi mieleen vasta kun alkaa tajuamaan yhteiskunnan paineen hyvän isän mallista. Siihen asti porskutelaan kenties uuden puolison hunajassa miettimättä sitä että lapsi kaipaa myös isää. Miksi ihmeessä lapsen pitää kestää se, että isukille on aluksi tärkeämpää uusi suhde kuin hän. Täällä saa usein lukea, että lapsi kestää kaiken. Näitä kaiken kestäviä lapsia on kyllä aika paljon lehtien palstoilla. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja sitä hän nämä luimuri isät hänelle tarjoavat.
Ei näistä kirjoituksista pysty tekemään kovin kummoisia johtopäätöksiä, vastaukset muilta tulevat jokaisen omasta tilanteesta ja arvomaailmasta. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että kaikki isät ovat ok. Mutta se, että kun kysytään tältä palstalta neuvoa siihen minkäikäinen lapsi voi itse päättää meneekö isänsä luo vai ei, kertoo minusta jostakin äidin ongelmasta.
Ole hyvä ja kerro minulle yksikin vakavasti otettava argumentti tilanteesta, jossa lapsen ja "kunnollisen" isän suhteen katkaiseminen on hyvä ja perusteltu ratkaisu.
Aivan samoin voi tuon sinun näkemyksesi ideaalista kääntää äidin suuntaan. Tarkoitus ei ole provota, vaan antaa ajattelemisen aihetta. Eiköhän kaikkein paras ratkaisu ole se, että lapsella säilyy suhteet molempiin vanhempiinsa.
Mitä sitten jos isä on lähtenyt?
Lapselle ei ole ongelma uudet kaverit niin kuin ei äidinkään kaverit. Oletko varma että se uusi puoliso on vain lapsellesi ongelma? Lapsi tuskin miettii että isä porskuttelee uuden puolison hunajassa. Luulen että se on äitin ajatus ex-puolisostaan.
Tottakai tilanne on eri kun isä JOUTUU asumaan erillään lapsistaan. Kyllä sekin vaatii totuttelua. Se vaatisi sitä sinultakin jos joutuisit erilleen lapsistasi. Se aiheuttaa masennusta ja stressiä ja muutenkin voi pitkän aikaa henkisesti huonosti. Voisin jopa sanoa että sinä olet hyvässä asemassa koska et joutunut ikinä missään vaiheessa erilleen lapsistasi.
Isäkin on vain ihminen.
Minkä ikäinen lapsi ja miksi ei halua isän luokse?
Voiko lapsi kokea ilahduttavansa sinua, jos kieltäytyy tapaamasta isää?
Lähivanhempana sinulla on velvollisuus tukea lapsesi suhdetta isäänsä. Olet suostunut siihen, että teillä on yhteishuolto, joten oletan, että lapsen isä on vastuullinen vanhempi kuten sinäkin olet. Tällöin sinun tulee kertoa lapsellesi, että hänen isänsä on odottanut tapaamista ja asiasta on sovittu äidin ja isän kesken. Lapsella saattaa olla hyvä leikki kesken, kiva kaveri kylässä tai hän voi olettaa, että tulet iloiseksi, jos hän ilmaisee haluttomuutensa isälleen menemisestä. Kysy itseltäsi puhutko lapsesi kuulleen hänen isästään, ja jos puhut, niin mikä on äänensävysi?
Lapsi on aina lojaali molempia vanhemipaan kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsi vastaa kysymyksiin sellaisella vastauksella, jonka hän olettaa olevan mieluisa kuulijalle. Hän saattaa saman minuutin sisällä ilmaista halunsa olla sekä äitinsä että isänsä luona riippuen täysin siitä kuka asiaa kysyy.
Sanot lapsen ahdistuvan ennen tapaamisviikonloppuja. Oletko sulkenut pois sen mahdollisuuden, että peilaat omaa ahdistustasi lapsesi silmistä?
Loppujen lopuksi hyvä ja tasapainonen suhde molempiin vanhempiin takaa lapsellesi tasapainosen ja turvallisen lapsuuden -ja eheän kuvan hänestä itsestään. Lapsellasi on vain yksi isä ja sinä olet hänen ainoa äitinsa -mikä ei ole ihan vähän :)
Tuli oikein hyvä mieli lukiessa. Tällaisilla kirjoituksilla saadaan palstan taso nousemaan. -isä 7
Kiitos että kaltaisiasikin äitejä on. Muuten me tapaamisesta taistelevat isät tuomitsisimme kaikki äidit omistustahtoisiksi! Itselläni on sellainen lapsen äitinä ja helppoa ei ole!
Juuri kaikkea tuota mitä mainitsit tuntuu olevankin äitillä "aseina". Erittäin ikävää!!
"hyvä ja tasapainonen suhde molempiin vanhempiin takaa lapsellesi tasapainosen ja turvallisen lapsuuden -ja eheän kuvan hänestä itsestään"
Väitätkö, että ne lapset, joilla ei ole hyvää ja tasapainoista suhdetta (tai minkäänlaista suhdetta) toiseen vanhempaansa kärsivät tasapainottomasta ja turvattomasta lapsuudesta ja heidän minäkuvansa on rikkonainen?
Mihin perustat tämän väitteesi? Faktaa ruutuun tyttöpien, ei mutua ;-P
Enpä ole se sinun tytöttelemäsi ihminen mutta vähän kommentoin...Sinun mielestä asialla ei ole ilmeisesti mitään merkitystä. Sinun logiikalla ei edes tarvitse siis kai kumpaakaan vanhempaa lapsi. Kunhan on joku aikuinen?!
Tutkimuksista. Löydät varmasti vaikka kuinka, mutta katsopa vaikka Jyväskylän yliopiston kasv. tiet. tiedekunnan tohtotinväitöskirja vuorottelevasta asumisesta jossa lapset itse sanoivat sitä parhaaksi ratkaisuksi eron jälkeiseen asumiseen.(olikohan joku Hanna-Riikka Linnamaa viime syksyltä) Lapsille on tärkeitä molemmat vanhemmat. Yleensä, poikkeuksia lukuunottamatta.
Jos haluat vastata, vastaisitko esitettyyn kysymykseen.
Aiaan ei löydy vastausta tai perustelua tyyliin: Tarja halonen sanoo näin kirjassaan sivulla 5.
Sensijaan asiasta on oikeasti tutkimuksia. Ja tuoreimmat tutkimustulokset vahvistavat (vastoin useinpien äitien ennakoluuloa) että vuoroasuminen eli molempien vanhempien läheinen ja runsas läsnäolo toteutuu vuoroasumisessa parhaiten. Ja tutkimuksessa (ja siinä käytetyissä tutkimuksissa) tulee myös ilmi että lapselle ei ole hyvä jos toinen vanhempi muuttuu "viikonloppuisäksi- tai äidiksi" tms.
Lue ja kommentoi sitten:
https://jykdok.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?SAB1=Linnavuori Hannariikka&BOOL1=all of these&FLD1=Kaikki sanat/All fields (GKEY)&GRP1=AND with next set&SAB2=&BOOL2=as a phrase&FLD2=Kaikki sanat/All fields (GKEY)&GRP2=AND with next set&SAB3=&BOOL3=any of these&FLD3=Kaikki sanat/All fields (GKEY)&PID=tTbtG-Drlwf5-d_Q9D3fk08Zg&SEQ=20080818104421&CNT=25&HIST=1
Mutta kyseisestä tietokannasta hakemalla "Linnavuori Hannariikka" löytyy se tohtorinväitöskirja vuoroasumisesta..ja se pitää siis sisällään paljon ennakkoluuloja ja "valtamallia" huojuttavaa tutkimustietoa. Joten sinä joka haluat pysyä kannassasi..ehkä ei kannata lukeakaan!
Ei tietääkseni ole pakko. Kannattaa varmaan otta yhteyttä sossuun ja varata tapaaminen heille ja ilmoittaa heille mitä lapsi on kertonut. Sossu ottaa yhteyttä isään ja alkaa niiltä tiimoilta selvittämään asiaa ja tekee mahdollisesti muutoksia tapaamisoikeuksiin.
Lähivanhempana sinulla on velvollisuus tukea lapsesi suhdetta isäänsä, mutta ei tietenkään loputonta velvollisuutta. Vaikka oletkin suostunut yhteishuoltajuuteen lapsen edun nimissä (ehkä jopa painostuksen tuloksena), se ei velvoita sinua venymään äärimmillesi vastoin lapsen tahtoa, vaikka jotkut täällä sinua siihen neuvovatkin.
Jos lapsi kykenee omin sanoin, järkevästi perustelemaan, miksi ei tahdo tapaamisia isänsä kanssa ja ne sinun korvissa ovat uskottavia (voit toki hakea perheneuvolasta tukea ajatuksillesi) sinun ei ole pakko tapaamisia edesauttaa vastoin lapsen tahtoa. Sinä tunnet lapsesi, sinä tiedät koska hän on tosissaan ja koska syyt ovat tekaistuja, luota itseesi.
Lapsi on ajatteleva ja tunteva ihminen. Hänen mielipiteitään pitää myös arvostaa, eikä pakottaminen ole kenenkään etu, mikäli lapsella on painavat syyt olla tapaamatta isäänsä.
Pyydä ulkopuolista asiantuntijalausuntoa lapsen tahdosta ja varaa tapaamisten noutohetkeen ulkopuolinen luotettava ihminen todistajaksi, että tapaamattomuus on lapsen tahto, ei sinun.
Äläkä välitä tämän palstan katkerista etävanhemmista, joilla on niin paljon myrkkyllisiä ajatuksia, että niillä tapettaisiin kaikki positiivisuus tästä ajasta.
12 vuotiaan mielipide on lähes aina määräävä, mutta jo aikaisemminkin häntä kuunnellaan, jos hän ymmärtää, mistä on kyse.
Minun 7 vuotiaani karkasi isänsä luota kotiin muutaman kerran ja sen jälkeen häntä ei pakotettu kenenkään toimesta tapaamisiin enää.
Paitsi lapsista, myös mielipiteistä
"Äläkä välitä tämän palstan katkerista etävanhemmista, joilla on niin paljon myrkkyllisiä ajatuksia, että niillä tapettaisiin kaikki positiivisuus tästä ajasta."
Tämäkö nyt oli positiivinen ja rakentava neuvo??!!
Lain mukaan ikäraja on 12 mutta se riippuu lapsen kypsyysasteesta.
Käytännössä tilanne on hankalampi: kenen pitäisi nyt "kuunnella" lasta? Mielestäni ensisijaisesti sen isän jonka luokse lapsi ei halua mennä. Hänen pitäisi lapsen kanssa selvittää mikä asian taustalla on. Jos isällä ja äidillä olisi hyvät puhevälit niin yhdessähän heidän toki pitäisi tätä asiaa puida, ja yhdessä lapsen kanssa toki.
Käytännössä tämä on vaikeaa.
Jos lapsi ei todella halua mennä, ei häntä pitäisi pakottaa. Meidän tapauksessa lapsi (11) sanoo ettei halua mutta oikeasti haluaa kuitenkin. Tämä käy ilmi kun alkaa jutella. Häntä vaan pelottaa, on vieraantumista isästä ja uusia ihmisiä joitten kanssa ehkä on hankalaa.
Tästä syystä pitäisin tosi tärkeänä että se isä ottaisi tapaamishaluttomuuden syyt selvitettäväkseen. Jos ei hän sitä tee, on siinä jo hiukan selitystä miksi asiat ovat niinkuin ovat.
Jos lähiäiti hankaloittanut tapaamisia ja kenties puhunut mitä sattuu lapselle, kuten minun tapauksessa (lapsi 4-vuotias). Miten siinä pienelle lapselle alkaa selitellä tuollaisia juttuja kun pitäisi ilolla saada olla yhdessä. Tarkoitan että jos todellakaan ei ole mitään ongelmia mutta äidin luona lapsen ollessa Häntä vaan pelottaa?
"..on vieraantumista isästä ja uusia ihmisiä joitten kanssa ehkä on hankalaa"
Entä jos äidin toiminta vieraannuttaa isästä??!! Entä jos lapsi oireileekin äidin toiminnan takia?
yhtäkkiä lapsi alkanut pelätä...Varsinkin kun ollut pidemmän jakson äidillään tms...toisaalta taas tullut iloisena itsenään kotiimme kun tullut. Välit avopuolisooni lapsella on hyvät.Miten manipulaation äidin luona osottaisi todeksi??
Minä kerroin vain omasta näkökulmastani. En ole millään tavalla hankaloittanut tapaamisia vaan tehnyt kaikkeni niiden eteen ja enemmänkin. Kyllä lapsi vieraantuu kun isä
- ei noudata ollenkaan tapaamissopimusta ( joka toinen vkl)
- ei pidä mitään yhteyttä viikkokausiin
- tapaamisia on ollut viimeisen puolen vuoden aikana 3 kertaa.
Silti lapsi kaipaa isäänsä, luonnollisesti.
kirjoittaja. Allekirjoitan tuon mitä sanoit. Itse edustan sitä toista isä-tyyppiä. Eli aina ollut hyvä ja läheinen suhde lapseen. Ennen eroa ja sen jälkeen. Aktiivisesti isänä.
Äiti vaan on tehnyt kaikkensa uskotellessaan minut ja kaverinsa, sosiaalitoimen (no siellä kyllä äiti on yleensä aina luotettava!) sekä jopa oikeuden että hän on PALJON parempi kuin isä vanhempana. Ja hän ei ole tehnyt mitään hankaloittaakseen tapaamisia yms.
Jokainen tapaus on tosiaan erilainen, mutta kyllä isän asema on verrattavissa 1800-luvun naisen asemaan yhteiskunnassa..jos nyt niin kauas tarvii mennä ;)
Mieheni ex väitti vuosia ettei heidän tyttärensä halua tulla meille. Silti vain mieheni haki tytön ja palautti kun piti.
Nyt kun tyttö on murrosiässä, muutti hän meille asumaan. Ihmettelimme asiaa, koska ex väitti vielä viime kesänä että tyttöä pitää väkisin pakoittaa tulemaan meille???
Tyttö ilmoitti kaipaavansa sitä, että joku on hänestä kiinnostunut ja pitää rajat.
Kaikki tämä on tapahtunut muutaman viikon sisällä, jopa tieto siitä että tyttö haluaa muuttaa meille.
Eipä siinä mitään, mutta ihmetellään kovasti.
Tässä on nyt käynyt ilmeisesti niin, että tyttö on kypsynyt siihen että äiti on nämä vuodet pimittänyt isältä tytön elämän asioita ja haukkunut jatkuvasti isää tytölle. Kaikki nämä tulleet esille tytöltä itseltään vähitellen.
Joten monille äideille vinkki, vaikka kuinka ottaisi aivoon ei kannata lapselle toista haukkua. Lapsi kun kaipaa hyväksyntää ja välittämiseksi tulemista molemmilta.