Miten uskovainen

Uskovainen selittää sen hyvin.

Ne ovat ihmisen luomuksia.
Ja nyt varmaan ajattelette että niinhän on kaikki muukin mikä on Raamatussa.

Raamattu on kuitenkin jotain, mikä on aina ollut.
On juutalaisten vaiheet, Jeesuksen elämää maan päällä, ensimmäisten kristittyjen vaiheet, tulevaisuuden näkymiä jne.

Sadut ovat viihdettä.
Niihin sisältyy opetuksia.

Käyttihän Jeesuskin vertauksia, jotta tavallinen kansa ymmärtäisi.
Eihän vastasyntyneelle anneta kunnonruokaa vaan maitoa.

Saduilla opetetaan ja viihdytetään ihmisiä.

Todellisuus osaa olla rankkaa.

Loiko siis joku Raamatun, jotta me oppisimme jotain?
Osittain.
Raamattu on tallennus.
Tallennus tapahtumista ja korkeammasta tiedosta.
Kaikki siinä on historiallista vaikka moni voi tuntea pelkoa että se todellakin on sitä.
Meille opetetaan Jumalan Sanaa.
Kaikki Raamatussa oleva on tallennettu meille muille.
Raamattu kuuluu kaikille.
Jumala haluaa että me kaikki pelastuisimme.

Jumalan Sana pysyy aina.
Nyt se on ihmisten mielissä ja Raamatun sivuilla.

Ihmisen elämä on kuin ruoho, hänen kauneutensa kuin kukka.
Ruoho kuolee ja kukka lakastuu mutta Jumalan Sana pysyy iäti.

Elämä ei lopu kuolemaan.
Ihmisellä on sielu.

Jumala ei tarvitse meitä.
Ja silti Hän haluaa meidät pelastaa.

Jeesus kävi täällä.
Hän koki kadotksen ettei meidän sitä pitäisi kokea.
Hän nousi kuolleista sen todistuksena.
Hän tulee vielä takaisin.
Ja silloin kaikki on hyvin aina.

Meille on annettu mahdollisuus pelastua.
Jumalan armo kuuluu kaikille.
On oma päätöksemme otammeko tämän lahjan vastaan.

Roomalaiskirje 16:18

"Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet."


Miika 3:11

"Sen [Jerusalemin] päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta."


Matt.10:8

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."


2Piet.2:1-19

"...teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja... Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla KISKOVAT TEISTÄ HYÖTYÄ; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku... "

Meillä ainakin selitetään realistisestyi ja totuudenmukaisesti!

Ero on se, että ateisti selittää ihan satuja ja kirkkomme opettaa elämän totuutta!

Lapsemme muuten nauraa hekottaa ihan aikuisen oikeestikin näille attejutuille.

Kyllä minä ainakin hoksasin jo 2-vuotiaana, mitä eroa on Jeesuksella ja Prinsessa Ruususella :-) Sadun ja toden eron pystyy opettamaan ihan hyvin kuka tahansa riippumatta siitä, mitä asioita kumpaankin koriin laittaa. Jotain asioita vanhemmat pitävät itse totena ja sanovat olevan totta, toisiin taas eivät usko itsekään ja sanovat, ettei sellaisia ole oikeasti olemassa. Se, mikä tämän oikeasti sotkee, on joulupukki :-)

Klassisesta tiedon määritelmästä rakennettu nykyinen tiedon käsitteen määritelmä menee jotenkin näin: "Tietoa on tosi uskomus, joka on muodostettu globaalisesti ja lokaalisesti luotettavalla tavalla." Toisin sanoen tämän mukaan tietoa on uskomus eli teoria, joka selittäisi havaintomaailmassa havaittuja ilmiöitä kattavimmalla tavalla.

Tällaisen teorian ja sen selittämien havaintojen tulisi olla intersubjektiivisesti eli ihmisten välisesti kokemuksellisesti (empiiriseseti) todennettavaa. Näiden subjektien (psykologisten) kognitiivisten kykyjen, joiden avulla heidän ajatellaan / uskotaan muodostavan havaintojaan, käsityksiään ja teorioitaan, tulisi myös olla päteviä.

Suurin piirtein tällaisille ajatuskuluille näyttävät rakentuvan niin sanottu naiivi arkitietot eli "terve maalaisjärki" sekä paljolti sen pohjalle rakentunut tieteellinen realismi.

Tällainen tiedon määritelmä näyttää tuottaneen luonnontieteellisessä teorianmuodostuksessa ja teknisten laitteiden kehittelyssä huimia tuloksia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ja väistämättä tarkoita, että nämä teoriat olisivat "tosia" ja / tai "oikeita" siinä mielessä, että ne kuvaisivat asioiden todellista laitaa.

Tutkijoiden joukossa lieneekin aika yleistä niin sanottu totuuden korrespondenssi-teoria. Sen mukaan inhimillinen tieto, tieteellinen tieto mukaanlukien, kuvaa ihmisestä erillään olevan maailman tiloja. Teoriat eivät itsessään ole tuota todellisuutta vaan niiden avulla pyritään kuvaamaan todellisuutta.

Tähän liittyy fallibilinen ajatuskulku, jonka mukaan jossain vaiheessa ihmisen rakentama (luonnon)tieteellinen tieto saavuttaa sellaisen vaiheen prosessisssaan, että se kuvaisi todellisuutta tai maailmaan itseään mahdollisimman tarkasti.

Tällaiseen fallibilistiseen unelmaan ja toiveeseen perustuu inhimillinen tieteellisen ja ylipäätään tiedon etsintä.

Edellä esitetyssä tiedon määritelmässä on kuitenkin filosofisesti ajatellen monia arveluttavia kohtia. Tiedon määritelmä näyttää nimittäin olevan ytimeltään kehäpäätelmä. Siinä perustellaan aistit, aistihavainnot ja kognitiivisten prosessien pätevyys niillä itsellään.

Edellä esitetty tiedon määritelmän mukaan voisin sanoa, että: "Minulla on aistit ja hyvin toimiva mieli (kognitiiviset prosessit). Tiedän sen siitä, että näen ruumiini (joka sivumennen sanoen luulen olevani, johon siis samaistun) ja peilin kautta aistini. Olen myös lukenut kirjoista ja nähnyt kuvia aivoista, joiden ajatellaan ohjaavan psykofyysistä toimintaani. Nyt kuitenkin sen, että näen, kuulen ja tiedostan minä perustelen sillä, että näen, kuulen ja tiedostan. Tämä on kehäpäättelyä, mutta se on terveen arkijärjen mukaista. Tämä on suuri inhimillinen rajoitus, joka perimmältää estää minua tietämästä mitään objektiiviseksi uskomastani maailmasta sinänsä ja myös minusta itsestäni."

Niin tieteellisen kuin minkä tahansa muunkin inhimillisen aistein, järkeilyin ja havainnoin muodostetun tiedon perustalla näyttää siis olevan uskonvarainen dogmi.

Ajattelenkin, että
1) inhimillinen tieto on rakentuntu pääasiassa siksi, että se vastaa kolmeen ihmisenä olemisen perustaongelmaan. Nämä ovat kysymykset kuka/mikä minä olen, missä minä olen ja mitä minun tulisi tehdä?
2) Kaikkea inhimillistä tietoa on mahdollista ajatella mytologiana, joka funktioltaan eli toiminnaltaan perimmältään koettaa antaa vastauksen edellisiins kolmeen kysymykseen.
3) Fallibilistinen tieteen kaikenkattavaan "voittokulkuun" - siis siihen, että sen avulla voitaisiin selittää kaikki mahdollinen - rakentuva usko omaa erittäin paljon fundamentalisia sävyjä. Tällaista uskomista kutsutaankin skientismiksi.
4) Esim. kvanttimekaniikan kööpenhaminalainen tulkinta, joka kumoaa klassisen fysiikan ihmisten rakentamat teoreettiset luonnonlait kaiken selittävnä toimintana, jättää tilaa käsittämättömyydelle, jota jotkut ihmiset kutsuvat elämäksi, Jumalaksi, maailman hengeksi jnt.

Itselleni on Jumalaksi kutsumani Kaikkeuden Ykseys paljastunut jossain määrin Itsensä. Tapahtukoon vain Hänen tahtonsa, ja se jo tapahtuukin aina. Itse asiassa tapahtuu vain Hänen tahtonsa, eikä mitään muuta.

raamatun sanaa jo vauvaiästä kouluun menon jälkeenkin luimme sanaa, rukoilimme, lauloimme hengellisiä lauluja, sekä kävimme sunnuntaisin päiväkokouksissa. He olivat aina mukana, istuivat sylissäni, kunnes huomasivat pyhäkoulut ja menivät sinne. Suosittelen.

Alla olevasta linkistä voit lukea siitä tarkemmin.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000256&posting=22000000037923753&view_mode=flat

Jos haluat auttaa lastasi niin aloita
raamatun    16.9.2008  klo 07.48        

lukeminen ääneen jo vauvaiässä olevalle lapsellesi.

Unohda sadut, aku ankat, joulupukit, tuntut ja keijut noita-akkoineen.

Niiden juttujen opettajia on maailma täynnä.

Luin nimittäin omille lapsilleni raamatun tekstiä ja aloitin lukea sitä jo vauvaiässä olevalle.

Ja käytin vielä vuoden 38 kirkko raamattua.

Opeta lastasi jo ennen kuin hän menee kouluun, oppimaan vahingollisstakin opetusta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000256&posting=22000000037923753