Menin aamusta taloyhtiön pesukoneelle, pyykinpesutarkoituksessa. Vaan koneessapa olikin jonkun pyykit. Varauslistasta tarkistin - ne olivat olleet koneessa jo kolme päivää. Menin soittamaan asianosaisen ovikelloa. Nuori mies - hiukset sekaisin, tukka pörrössä - avasi, kerroin asiani. "-Joo. Heitä ne pyykit koneesta vaikka siihen pesutuvan lattialle, mää ripustan ne myöhemmin kuivaushuoneesee", vastasi hän.
Onko tuollainen rento huolettomuus synnynnäistä, vai voisiko siihen vielä oppia tällä iällä? Haluaisin myös olla tuollainen "tavallisen suruton kaveri" sen sijaan, että nipottelen jatkuvasti joutavista. Kuten sukkien ja kalsareiden vaihdosta joka jumalan saunareissulla...
Onko tuollainen rento huolettomuus synnynnäistä, vai voisiko siihen vielä oppia tällä iällä? Haluaisin myös olla tuollainen "tavallisen suruton kaveri" sen sijaan, että nipottelen jatkuvasti joutavista. Kuten sukkien ja kalsareiden vaihdosta joka jumalan saunareissulla...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä kysyn neuvoa, miten ihminen voisi muuttaa pinttyneitä tapojaan ja te kinaatte sosiaalituista! Oottako työ ihan selevin päen :)))
yhtaikaa laitoin sulle vinkin, miten voit oppia oikeille tavoille.
Lukaseppas.
varovainen ja miettiä, ennen kuin paljastaa että ei ole varaa ostaa omaa pesukonetta!
:)
Lukiessani tämän ketjun, niin totean, että taisit olla Sinä joka jutun sossuun vei.
Hyvin kirjoitit. Katos se on se suomalainen kateus, kun iskee niin nopeasti. Nytkin naapurisi
leimattiin heti sen enempää hänen asioistaan tietämättä.
...ole naisten mielestä hyve miehessä. Saiskohan tällainen pienipalkkainen virkamies sossusta pesukoneostokortin? :)Eihän sillä pestä tarvitsisi, ettei kulu, motta komiahan se olisi tuolla kylppärin nurkassa...
taisi tapahtua. Sorry, jos se häiritsi, mutta huomasitko kuinka palautin keskustelun lopulta alkup.aiheeseen takasin.
Mulla noi jutut tahtoo rönsyillä, kuten kai muillakin joskus.
Minusta kuitenkin tämä on ollut kiva keskustelu sikäli, että tässä on väitelty ja kinasteltu asioista, eikä kukaan vielä ole hyökännyt väittelijöiden persoonaa kohtaan.
Mun mottoni onkin, että asiat voivat riidellä, muttei ihmisten tarvi.
Voimme olla vaikka kuinka eri mieltä asioista, mutta silti erota ystävinä, eikö?
nuoria miehiä ihan tässä kotona ja heidän ajatusmaailmansa ja elämäntyylinsä on tullut tutuksi myös heidän kavereidensa kautta.
Siitä se ajatus lähti.
Nykyisin näyttää olevan aina vain harvinaisempaa sellainenitsestä vastuun kantaminen ja oma yrittäminen.
Todella erikoista, jos nuori herra on omilla rahoillaa vaattensa ostanut, eikä tuon vertaa välitä. Näissä tapauksissa jotka tiedän on kyllä asiat menneet niin., että vasta sitten on niitä vaatteita ym. tarvoita osattu arvostaa, kun ne on omilla rahoilla hankittu.
Voihan olla että kaveri sitte tienaa niin hyvin, ettei vieläkään tarvi välittää.
Harvinaisempaa se kuitenkin on.
No, en tästä kyseisestä tapauksesta halua enempää väitellä, koska häntä en tunne, enkä tiedä.
Ihan yleisellä tasolla vaan, vaikka tiedänkin, että yleistäminen on vaarallista.
en yleensäkään ole kateellinen ja vielä vähemmän tuollaiselle elämän tyylille, tai tyypille.
En näe siinä mitään ihannoimisen arvoista, saati kadehdittavaa.
on kateus kaukana ja asioistakin tiedetään, vaikkei tahdottaisikaan, melkeinpä enemmän kuin asianomainen itse.
Mä en hämmästy, niin uusavuttomiin yli kolkymppisiin joudun työni puolesta aina joskus törmäämään.
Kun kaurapuuroakin "tulee" liikaa, ja äiti on avuttomana, ei mitään tajua et lukisi ohjeita joita on. Kun sanoin et älä sitä roskiin laita, vaan tee sämpylöitä, katsoi minua kuin vähä-älyistä et puurostako, muka! :O :).
Ja sosionomin paperit, ettei se lukeneisuuskaan aina auta arjen pyörityksessä.
Älä vaihda sukkia aina saunareissullasi. Vaihda ne silloin, kun huvittaa.
...on Niin moneen Junnoon...;)(heh)
kun viestin hierarkia liian syvä, eli et siis millän voi uskoa, kun kerron , että tunnen sellaisia kuvaamiani nuoria miehiä, jotka EIVÄT käy työssä, vaan nukkuvat myöhään iltapäivään.
Sellaisen kuva minulle piirtyi mieleeni, kun ensi kertaa luin tuota aloitusta.
Sehän tapahtui aamusta, ennen yhdeksää. Tänään. Lauantaina. Ei tänään kaikki menneet töihin.
minä puhuin niistä mun tuntemista, kuten tuolla mun yläkerrassakin asustelevasta yhdestä, jota jouduin vielä kolmen aikaan iltapäivällä kiskomaan ylös, en siitä sun naapurista.
Tyttöjen keskinäinen keskustelu meni niin syvälle, että raja tuli vastaan:)
tosta tytöistä, ihan rupes ujostuttaan.
Sitten vielä tohon ikäkysymykseen.
Ei täällä lukijat mitään silmäpuolia ole. Ihan oikein on luettu.
Olet sitä mieltä, ettei 50 v. enää tarvi mitään toimeentulotukea, koska on jo menetetty tapaus.
Siis millä se viiskymppinen sitten elää?????
laitetaan vaan tältä erää pillit pussiin.
Kunnioittavasti ojennan käteni sinulle, "turneen" päätteeksi ja kohteliaasti kiitän Sinua mielenkiintoisesta väittelystä.
Palataan tantereelle toivottavasti taas uuden aiheen merkeissä, toivon.
Mukavaa lauantai-iltaa sinulle.
No hard feelings!
Kaikki lahtee mielestani kasvatuksesta.
Sain poikasena isaltani luvan korjata "Tuntsaani" hanen tyokaluillaan, kunhan laittaisin ne takaisin paikoilleen. No oli kiire ja Batman tulossa telkkarista, joten ne tyokalut jaivat sitten tallin lattialle. Isa sitten toni ystavallisesti olkapaahan kello kolme yolla ja sanoi, etta nyt on varmaan paivan paras hetki siivota talli kuntoon. Siita lahtien tyokalut pysyivat paikallaan.
Mina tietysti hyvien kasvatusperiaatteiden mukaan kostin taman omalle pojalleni. Lattialle toistuvasti unohtuneet vaatteet siirtyivat eraana kauniina pakkasyona oven kylmemmalle puolelle. Sen jalkeen ne eivat (useinkaan) enaa lattialle jaaneet.
Ja kehitys jatkuu.. Pojan kotiin tuoma nuorikko laittoi villatakkinsa tuolin selkanojalle, josta se kohta putosi lattialle. Poika katsoi morsiantaan ja tuumasi, etta villatakin on kohta pirun kylma...
välittävä ja viisas isä, ja näin tuli taas todistetuksi se seikka, että - sosiaalinen perintö, esim. kotona saatu kasvatus, jatkuu sukupolvelta toiselle jne..
voi selittää suruttomuudella ja boheemiudella..
Nuorenkin vastuuntunto kasvatus lähtee kotoa; jos lapselta ja nuorelta ei vaadita mitään vastuuta pienestä lähtien , kuinka hän olisi vastuullinen aikuisenakaan.
...jottei teitä tuomittaisi! :) Varsinkaan yhden tapauksen perusteella. Mitäs tuo nyt - pyykit unohtui koneeseen - saattoipa olla työkiireitä tai mikä vielä tärkeämpää - ehkä joku tyttö oli saanut pojan pään pyörälle.
(Täytyy tunnustaa, että mennessäni soittamaan hänen ovikelloaan, odotin jännityksellä, minkä näköinen nainen oven avaa.... )
Tai ehkäpä hän on vain synnynnäisesti hajamielinen tyyppi. Kuten poikani. Hän oli seitsemänvuotias, kun eräänä aamuna valmistin hänelle kaurapuuron. Laitoin puuron lautaselle ja itse pujahdin takaisin peiton alle. Kohta hän tuli kysymään: "Isi, saako pelata tietsikkaa?" "Heti kun olet syönyt puuron ja laittanut sukat jalkaan", vastasin. Torkahdin, kunnes hän herätti minuta taas samalla kysymyksellä. Annoin saman vastauksen kuin aiemminkin ja painoin pään takaisin tyynyyn. Sitten havahduin lusikan kilahdukseen ja pojan mutinaan: "Ohoh! Minähän olen jo syönyt! Missähän minmun sukat on?"
Se on siis geeneissä..hajamielisyyskin :)
Ihan oikeasti, nuoret ovat kivoja ja suurin osa heistä, voittopuolisesti suurin osa heistä on ihan tavallisia ihania nuoria.
Nuoret ovat aina kauhistuttaneet, niin mekin - joskus ennen muinoin..