Miksi sinä olet juuri sinä ja miten olet ristiriidassa tai sopusoinnussa sinuutesi tai itseytesi kanssa? Oletko parantumattomasti sinä vai luuletko minkään pystyvän sinua muuttamaan? Esin uusi rakastuminen? Onko oletettava muutos tilapäinen harha vai aito ja lopullinen muutos?
Huom. Päihteet, sairaudet ja ulkoiset vammauttavat iskut päähän jätetään valikon ulkopuolelle.
Huom. Päihteet, sairaudet ja ulkoiset vammauttavat iskut päähän jätetään valikon ulkopuolelle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ovat tämänikäisten normaalia elämää.
Joten en voi vastata kysymykseen.
Täydellisiä varmaan on, vastatkoon he.
Voi kyllä olla että ovat ihan toisilla palstoilla.
Mutta meidän puolesta voin sanoa että kivaa on ja kaikenlaista outoa haetaan vieläkin elämään.
Mutta me emme pysty muuttumaan, sukupuolesta riippuen haetaan toista sukupuolta. Aktiiviset netinkäyttäjät hakevat jopa todella omituisia asioita. Nuorena kun tietoa ei ollut.
Luulen että on loistava kokemus kun katsoo nettikuvia ja toteaa että: "Heevetti", minähän olen Hermafrodiitti", aika helpotus luulen, kun muut luulevat että se on kuuma nainen, käyttää vain muuten kahta vihtaa..
Sama koskee ihan taviksiakin:" Heevetti! minähän olen lakastunut!"
EI, ei me muututa enää, kuvitellaan vain.
oli kyse kylläkin päihteiden äärimmäisestä väärinkäytöstä, ei normi elämästä eli kohtuusta. Jokainen fiksu asian varmasti näin myös ymmärsi.
"Huom. Päihteet, sairaudet ja ulkoiset vammauttavat iskut päähän jätetään valikon ulkopuolelle"
Anteeksi että en osannut arvata.
Varmistan vielä: Mikä on äärimmäinen?
Riittääkö että kännissä heittää porukan ulos vai jotan vakavampaa?
Tai fiksumpaa...
näiden hermomyrkkyjen massiivikäyttöä niin enttä aivot ovat tiltissä ja hermosto muutenkin romahtanut tai ylivireinen = ihminen on kadottanut aivojensa hallinnan / toimintakyvyn, koska aivojen kemia on pysyvästi ja korjautumattomasti vääristynyt. SAV, kuten tiedät on myös hyvin kohtalokasta.
jakeluun.
Eli normaali, elämän kestävä, ryyppääminen.
Tai sitten synnynnäinen puute kemiassa.
Eli jonkintyyppinen hullu.
Mitäpä tuosta huolehtia, normaalia elämää se on.
Niitä näkee vapisemassa Stadissa, siellä sun täällä, mutta onneksi niitä ei päästetä sisään, hoito tulisi liian kalliiksi.
Katu hoitaa halvemmalla.
elämällähän on aina tarkoitus.
Luullakseni...
Siitä kyllä luullaan aika paljon muutakin.
olen ehtinyt tutustua itseeni yli 50 vuotta ja olen vähitellen oppinut elämään sovussa itseni kanssa. Olen muuttanut ne asiat, mitkä haluan muuttaa ja hyväksynyt ne, mitä en voi tai en halua muuttaa. Olen siis muuttunut hyväksyvämmäksi ja lempeämmäksi - erityisesti itseäni kohtaan.;))
Halutessaan ihminen pystyy muuttumaan, mutta se edellyttää todellista tahtomista ja aikaa. Vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos syntyy kyllin voimakas motivaatio.
Toisaalta niin kauan kun elämme aktiivisesti, löydämme varmaankin uusissa ympyröissä uusia ominaisuuksia myös itsestämme.
Uskon, että uusi rakastuminen muuttaisi elämää ja vaikuttaisi myös käyttäytymiseen. Sen vaikutus heijastuisi pysyvästi elämään, vaikka rakkaus osoittautuisi ajan mittaan harhaksikin.
Jos tarkoitit kysymykselläsi, uskonko rakastuneen naisen tai miehen pystyvän rakkaudellaan parantamaan kumppaninsa jostain paheesta, vastaus kuuluu: en usko. Sitä ovat monet yrittäneet, mutta äärimmäisen harvat ovat siinä onnistuneet.
Oletko sinä rakastunut? Miten itse vastaisit omiin kysymyksiisi?
on ajatella voiko ihminen muuttua siitä miksi on syntynyt ja minkälaisen luonteenrakenteen eli reagoimistavan ympäristön ärsykkeisiin on saanut. Jotenkin tuntuu että se luonteen jalostuminen on elämässä tärkeintä. Se että oppii kriittiseksi siihen mitä kasvattajien ja yhteiskunnan 'opit, käskyt, normit, arvot' ovat: ettei sopeudu ja huku niihin lopullisesti vaan sopeutuu ja pysyy tai löytää oman itseellisyytensä ja minuutensa, oman ainutlaatuisuutensa.
Nyt kun lapset ovat lentäneet pois pesästä on juuri sopivin aika viimeistään karistaa sopimaton hapatus pois elämästä ja oppia iloitsemaan kaikesta siitä mitä olen ja tavallaan tarkastella oman elämän sisäisiä hedelmiä. Ylikypsät koppaan ja raakileita kypsyttelemään suuntautumalla vaalimaan niitä elämänalueita ja kiinnostuksia jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Uuden rakkauden hyväksyminen elämään on ehkä tähän liittyvä oikeus.
Sattuma vai tarkoitus? .... Mahdoton kysymys johon ei ole oikeaa vastausta.
Valikon ulkopuoliset asiat eivät vielä koske minua.
Luonteeni on mikä on. En usko luonteeni muuttuvan. Olen parantumattomasti minä. Mitä se sitten tarkoittaakaan? On sitä pari kertaa "kartoitettukin". Välissä oli 20 vuotta ja eri elämänvaihe ja tilanne, mutta "tulos" oli sama. Elämä tuntuu kyllä eri elämäntilanteissa erilaiselta.
Uusi rakastuminen? Tähän saakka tielleni on osunut vain vääriä. Oikeaa en ole koskaan löytänyt. Aina rakastuessani luulen löytäneeni oikean ja "unohdan" edellisen löydön luullessani seuraavan kerran taas löytäneeni oikean. Välissä voi olla vuosikymmeniä. Mikään ei omalla kohdallani viittaa muuhun kuin sattumaan ja selittelyt ovat turhia.
Nytkin pitäisi muutama vuosi "toipua"... Aina jostain "toipumassa". Voisi aivan hyvin olla toisinkin, jos olisin löytänyt nuorena oikean. On sillä merkitystä koko elämään. Tuskin ihan lähiaikoina kykenen rakastumaan.
toipumis tunnelmia elämän kohtaamisista on.
Elämäni elämä on minut tällaiseksi luonut. Olen sinut itseni kanssa ja oppinut olemaan myös lempeä itselleni.Sis tällaisena pysyn, enkä muuksi muutu.
Rakastuminen???? Se on positiivinen asia elämässä. Sen tietää vasta, kun sellainen osuu kohdalle, mikä on lopputulos.
Nauttikaa elämästä !!!
Hyvä ja niin vaikeasti noudatettava kehoitus: "Nauttikaa elämästä!!!" Ainakun niin tekee niin taivas putoaa päälle.
On se taivas minunkin niskaani pudonnut. Aina on yritetty uudelleen. Ihmisluonne on sen verran utelias.
että ihmisessä puolet on perittyä, ja toinen puoli elämän mukanaan tuomaa.
Rakastuminenko? - kai se ainakin hetkeksi muuttaa, mutta muuttaako minua pysyvästi. - tuskimpa vain, olen jo aika pitkään tullut täksi mitä nyt olen. En tiedä..
jääräpäistä luonnettani ei pysty mikään mahti maailmassa muuttamaan. Ei edes uusi rakkaus (jota kylläkään en osaisi edes kuvitella). Ja olen hyvin sinut luonteeni kanssa, koen mm. rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja luotettavuuden ominaisuuksiksi, joista en hevin luovu.