Minulla on pieni ongelma. En oikein ole varma olenko lesbo vai hetero. Olen vasta 16-vuotias, tiedän, olen liian nuori enkä vielä omista kokemusta blaa blaa, mutta oikeasti tuntuu että olen lesbo, vaikka pidänkin pojista.
Olen jo pitkään miettinyt tätä,varsinkin nyt,kun aloitin uuden koulun, lukion, siellä sain yhden aineen opettajakseni hyvin viehättävän nuoren ja kauniin naisen, kun hän piti ekaa tuntia, minä vain tuijotin häntä, ja ajattelin mielessäni "miten joku voi olla noin kaunis?" hän on todella ihastuttava ja TÄYDELLINEN.
Mietin vain, että onko tämä lesboutta. Muutenkin ajattelen häntä todella paljon, ja miten mukavaa olisi olla itsekin noin nätti.
Edellisessäkin koulussa luokanvalvojani oli kaunis ja mukava naispuolinen henkilö. Lähes vuoden ajan, aina kun näin hänet, sydämeni alkoi jyskyttää, ja oli mieletön tarve "miellyttää" häntä, halusin tutustua häneen ja olla kaveri.
Ja luokallani oli myös yksi tyttö, jonka kanssa kävi samoin, aina kun näin hänet, sydämeni alkoi jyskyttämään vähän lujempaa, ja yritin miellyttää häntä ja olla kaveri. Vaikka hän olikin minulle tosi ilkeä välillä, ja meillä oli riitoja, silti en voinut vihata häntä, vaan tykkäsin hänestä ihan mielettömästi.
Yleensä en pidä omanikäisistäni tytöistä, siis niinku tuolla lailla, yleensä ne ovat aikuisia naisia,joista pidän. Näen todella usein kauniita viehättäviä naisia, ja jotenki tunnen pientä vetoa heitä kohtaan. Varsinkin opettajia kohtaan.
En oikein tiedä mistään mittään, kyllän minä katson poikiakin sillä silmällä,ja olen monesti ollut ihastunut, mutta silti joskus tykästyn joihinkin naisiin hirveän paljon.
Yläasteella kun olin,ja oli tämä luokanvalvojani, niin sen takia minulla oli hirveä hinku välillä mennä kouluun, ja mietin häntä todella usein, ja ajttelin ,kun peruskoulu loppuu, miten voin elää ilman häntä, mutta en nyt ole meittinyt häntä enää yhtään, onneksi.
Mutta nyt tuli taas uusi ongelma vastaan, tämä lukion opettaja. Voiko joku auttaa? En haluaisi olla lesbo, mutta eihän sille mitään voi, jos tämä viittaa lesbouteen. Onko tämä normaalia vai ei? Ajattelevatko muutkin tytöt/naiset että "onpa kaunis ja viehättävä nainen" vai olenko lesbo. Koska en todellakaan koskaan,suorastaan minua ärsyttää jotkut naispuoliset henkilöt, varsinkin oman ikäiseni, mutta sitten taas jotkut aikuiset naiset ovat ihania. Huooh. Olipa mukava purkaa.
Olen jo pitkään miettinyt tätä,varsinkin nyt,kun aloitin uuden koulun, lukion, siellä sain yhden aineen opettajakseni hyvin viehättävän nuoren ja kauniin naisen, kun hän piti ekaa tuntia, minä vain tuijotin häntä, ja ajattelin mielessäni "miten joku voi olla noin kaunis?" hän on todella ihastuttava ja TÄYDELLINEN.
Mietin vain, että onko tämä lesboutta. Muutenkin ajattelen häntä todella paljon, ja miten mukavaa olisi olla itsekin noin nätti.
Edellisessäkin koulussa luokanvalvojani oli kaunis ja mukava naispuolinen henkilö. Lähes vuoden ajan, aina kun näin hänet, sydämeni alkoi jyskyttää, ja oli mieletön tarve "miellyttää" häntä, halusin tutustua häneen ja olla kaveri.
Ja luokallani oli myös yksi tyttö, jonka kanssa kävi samoin, aina kun näin hänet, sydämeni alkoi jyskyttämään vähän lujempaa, ja yritin miellyttää häntä ja olla kaveri. Vaikka hän olikin minulle tosi ilkeä välillä, ja meillä oli riitoja, silti en voinut vihata häntä, vaan tykkäsin hänestä ihan mielettömästi.
Yleensä en pidä omanikäisistäni tytöistä, siis niinku tuolla lailla, yleensä ne ovat aikuisia naisia,joista pidän. Näen todella usein kauniita viehättäviä naisia, ja jotenki tunnen pientä vetoa heitä kohtaan. Varsinkin opettajia kohtaan.
En oikein tiedä mistään mittään, kyllän minä katson poikiakin sillä silmällä,ja olen monesti ollut ihastunut, mutta silti joskus tykästyn joihinkin naisiin hirveän paljon.
Yläasteella kun olin,ja oli tämä luokanvalvojani, niin sen takia minulla oli hirveä hinku välillä mennä kouluun, ja mietin häntä todella usein, ja ajttelin ,kun peruskoulu loppuu, miten voin elää ilman häntä, mutta en nyt ole meittinyt häntä enää yhtään, onneksi.
Mutta nyt tuli taas uusi ongelma vastaan, tämä lukion opettaja. Voiko joku auttaa? En haluaisi olla lesbo, mutta eihän sille mitään voi, jos tämä viittaa lesbouteen. Onko tämä normaalia vai ei? Ajattelevatko muutkin tytöt/naiset että "onpa kaunis ja viehättävä nainen" vai olenko lesbo. Koska en todellakaan koskaan,suorastaan minua ärsyttää jotkut naispuoliset henkilöt, varsinkin oman ikäiseni, mutta sitten taas jotkut aikuiset naiset ovat ihania. Huooh. Olipa mukava purkaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikö sinulle kukaan täältä vaivaudu vastaamaan...No, minulle tuli sen verran äidillinen olo, että jos ei kukaan muu sano mitään, niin minä sanon näin vanhempana naisena eli ikäloppuna sinun iästäsi katsottuna, muistan elävästi itseni 16 vuotiaana, jo 3-kymppinen oli sikavanha mielestäni siinä iässä. Mutta arvaa, elämää on vielä kolmekasinakin, usko pois =)
Ymmärrän huolesi, tuossa iässä sitä myllertää vaikka mitä tunteita mielessä. Ja kaikki tuntuu niin suurelta. Sitten vanhempana sitä jotenkin osaa suhtautua asioihin rennommin.
Itse elin ns. "heteronuoruuden", vaikka kaikenlaisia ajatuksia naisia kohtaan oli käynytkin mielessä matkan varrella. Minulla meni niinkin pitkä aika, että 30v ylittyi, ennen kuin päästin lesbouden esiin itsessäni. Olen siis biseksuaali. Minun oli tosi vaikeaa myöntää sitä lesboutta itsessäni, vuosikaudet veivasin sitä asiaa, mutta ajan kanssa sekin asia on tasaantunut ja nyt on helppoa olla se mikä on.
Relax, salli itsellesi ne tunteet, jotka sinussa syntyy, oli kohde sitten nainen tai mies. Tarvitseeko sitä lokeroida itsensä johonkin ? Ei minun mielestäni.
Kyllä täysin heteronaisetkin ihailevat toisten naisten kauneutta, olen kuullut esim. työkavereideni ihailevan jonkun näyttelijän kauneutta. Joten se on ihan normaalia "heterokäyttäytymistä".
Toivon sinulle hyvää syksyä ! Asioilla on tapana loksahdella paikoilleen. Nauti nyt tuosta ihanasta ajasta elämässäsi.
=) =) =)
Kiitos vastauksestasi.
Niin, en minä nyt mitenkään vakavammin tätä opettajaa varmaan ota, et kuhan ajattelen häntä ja tälleen,ihailen. En voisi kuvitella mitään vakavampaa. Enkä pystyisi edes kuvittelemaan itseäni jonkun naisen kanssa, et kyllä pidän itseäni vielä ihan heterona. :)
Vaikka onhan se bi/ lesbouskin ihan varteenotettava vaihtoehto. Se vain täytyy sitten hyväksyä.
Jotenkin aina ihailen opettajia,en tiedä mistä se johtuu, haluaisin olla tavallaan heidän kaveri, ja haluaisin että he pitävät minusta. :D En välttämättä halua mielistellä,mut kaveri haluaisin olla, pidän opettajista, ainakin joistakin. Aikuiset on kivoja.
Jospa minä pääsisin yli tästä opettajasta, jota ihailen paljon, koska se ei oo kivvaa, jos kolme vuotta vain mietin ja ajattelen häntä.
Kyllä minä sen viimestään sit kolmen vuoden päästä unohdan. Ja ehkä silloin elämä kirkastuu, ku aikuistuu.
Pidän vain itseäni vähän outona, en ole "tavallinen nuori", olen aika epäsosiaalinen, ja viihdyn kotona. :D Monet ovatkin sanoneet minua fiksuksi ikäänsä nähden, ehkä se sitten vain johtuu siitä, mutta helpotan oloani ajattelemalla että muutaman vuoden päästä asiat helpottuu ku tämä pahin ikä on ohi, ja pittää myös ajatella ettei piä olla niin ku muut. :) Mut joo,poikkesin vähän aiheesta.. :D
Siitä lesboudesta, että eihän kaikkea voi heti tietää, ja ei pidä heti päättää et nyt olen lesbo. Eiköhän nää asiat valkene sit muutamien vuosien päästä.
Itsekin olen vasta 18 joten en varmaan vaikuta kovin "uskottavalta", mutta parissa vuodessa on tapahtunut huimasti! Olin itsekin 16, tai no melkein 17 kun tajusin, että en olekaan ihan hetero... Ei se kyllä mikään suuri yllätys ollut, kyllä mä olin aavistellut jo melkein parin vuoden ajan, mutta olin vain ajatellut, että olen vielä liian nuori tietämään, että ei vielä mitään hätää ja kyllä tää tästä, tämmöiset kuuluu tähän ikään jne jne.
No, sitten ihastuin tosi paljon yhteen tyttöön yhdellä leirillä ja kirjoitin päiväkirjaan tapauksesta ja totesin, että olen varmaan bi ja enemmän naisiin päin. Se tuntu aika ok:lta ja mulla oli siihen aikaan elämässä niin paljon muuta, etten hirveästi ehtinyt asiaa sen enempää miettiä.
Sitten muutaman kuukauden kuluttua, kun se serbialainen tyyppi voitti euroviisut, asia tunki tunki mieleen ja alko vaivata tosi paljon. Selvittelin asiaa päiväkirja apuna ihan maanisesti ja itkeskelin ja musta tuntu, että olin ihan sekaisin. Kerralla saatoin kirjoittaa yli 20 sivua tekstiä. Koko homma vaivas ja tuntu vähän pelottavaltakin, etenkin, kun aloin tajuta, ettei mussa tosiasiassa sitä heteropuolta juuri ole. On yleisestikin kai helpompi hyväksyä olevansa bi kuin lesbo... Vaikka itse kyllä sanon olevani homo, koska sana "lesbo" kuulostaa musta ihan joltain bakteerilta, kuin streptokokki tai jotain ;D
No, se asian käsitteleminen päiviksen avulla auttoi, ja etenkin se, kun kävin juttelemassa yhden läheisen, fiksun aikuisen kanssa. Se otti jutun tietty tosi hyvin ja oli eka, jolle kerroin. Kyllä helpotti oloa!!!
Ei se tietty siihen jääny, kyllä mun piti käsitellä tätä homous-asiaa velä paaaaljon. Kaksi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin näinkin ulkona kaapista, että olen kertonut ainakin tusinalle suht läheiselle ihmiselle ym. Esim. isälle en tosin veiläkään voisi kuvitellakaan kertovani, itse asiassa koko suvusta tietää vain äitini, edes siskolle en ole kertonut, mutta me ei kyllä olla mitenkään kovin läheisiä.
Hei kyllä heteronaisetkin ihailevat toisia naisia ja niiden kauneutta, vai miksi luulet naistenlehtien pullistelevan viehättävien naisten kuvia? ;) Mutta kyllä sä olet ihan selvästi myös ihastunut näihin joihinkin naisiin, joten et täytä ihan puhtaasti heteron naisen vaatimuksi xD mutta vakasti puhuen kuulostat olevan enemmän naisiin päin kallellasi. Hei, se on ihan ok! Kyllä lepakkonakin voi elää hyvän elämän. Vähän se kyllä asioita mutkistaa, mutta vertaistukea löytyy... Et ole Suomen ainoa naisista(kin) pitävä nainen, vaikka siltä saattaa tuntua. Minusta ainakin tuntui.
Sulla tietty asiaa varmaan vielä ennestään hankaloittaa se, että olet altis ihastumaan opettajiin. Itsekin olen kerran - ja onneksi vain kerran. Mua ärsytti tosi paljon olla pihkassa opettajaan, ja koin myös syyllisyyttä siitä, etnkin kun kyseinen maikka ei ollut sinkku eikä ihan nuorikaan. Vaikka eihän sillä tietty pitäis olla mitään väliä, kun tiesin ihan hyvin etten todellakaan aio yrittää sen iskemistä tai mitään. Mutta musta se oli jotenkin hankalaa... Onneksi se hiljalleen meni ohi vaikka pitkään kestikin, ja nyt kun en enää ole sen oppilas, me ollaan tavallaan kavereita :)
Sun olo varmasti helpottaa tosta ja pikku hiljaa alat olla enemmän sinut epä-heteorutesi kanssa ja vähemmän ahdistunut. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, teini-ikä on identiteetin etsimisenja itsensä hyväksymisen aikaa sellaisena kuin on. Eikä se ole ihan kivutonta puuhaa, mutta se helpottaa!!
Kuulostan nyt kyllä tosi kalkkikselta, mutta puhun "kokemuksen syvällä rintaäänellä".
Kannattaa ainakin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista - mun kohdalla se ainakin oli vaivan arvoista! Kandee myös lukea Salla Simukan kirjat Kun enkelit katsovat muualle (ja jatko-osa Minuuttivalssi). Itse luin antaumuksella myös Pirkko Saision omaelänkerralliset kirjat Pienin yhteinen jaettava, Vastavaloa sekä Punainen erokirja (joka on voittanut Finlandia-palkinnonkin eikä syyttä!). Saision teksti ei ole maailman helpointa lukea, jos ei ennen ole juuri tottunut lukemaan kaunokirjallisuutta, mutta itse sain niistä paljon irti, erittäin mielenkiintoisia teoksia. Kuvaavat hyvin aikaansa sekä lapsen/nuoren henkistä kehitystä, muun muassa.
Minusta on ollut myös hyvin terapeuttista katsoa L-koodia, se on eräs tapani rentoutua :) ja tälläkin hetkellä kuuntelen Eva Dahlgrenia, vaikka sen tekstit ei homoutta (ainakaan suoraan) käsittele. Satun vain pitämään Dahlgrenin musiikista, pidän myös laulujen lyriikoista, niissä on asiaa.
Tulipas pitkä teksti! Toivottavasti tästä on sulle apua ja toivottavasti helpotin sun oloa! ...jos siis edes jaksoit lukea tätä.. vaikken mielestäni kertonut tarinaani edes kovin yksityiskohtaisesti, mutta tää onkin aika "iso" aihe ja vaatii paljon tilaa ;) pitkälle on tultu 70-luvusta, mutta ei homona olo silti ole vieläkään ihan helppoa aina.
Etkä sä mun mielestä ole sillai mitenkään erityisen nuori tossa asiassa. Jotkut on tienneet aina ja jotkut hoksaa asian vasta varsin kypsässä iässä (jos silloinkaan). Itse olin sun ikäinen, ja aika monet käsittääkseeni tajuaa homoutensa nuoruudessa. Tietysti noi asiat voi vielä vähän muuttaa muotoaan, mutta kumminkin. On tärkeää olla rehellinen itselleen. Vaikutat fiksulta likalta, sä pärjäät kyllä! :)
Laita vain lisää viestiä jos siltä tuntuu :)
oli kiva lukea,kiitos siitä!
Iso hali:)
En muistanu nimimerkkiäni tarkkaan, enkä jaksanut tarkistaa,mutta olen se sama tyyppi, jolle kirjotit.
Niin.
En minäkään voisi kuvitella mitenkään vakavasti ottaa tätä naisopettajaa, kunhan vain ajattelen häntä ja mietin olenko lesbo vai en. En voisi kuvitella oikein seurustelevani hänen tai kenenkään muunkaan naisen kanssa, se tuntuu tosi etäiseltä.
Kunpa nyt ei syntys kovin suuria tunteita tätä opettajaa kohtaan, koska muuten opiskelusta voi tulla hieman hankalaa, kunpa vain voisin päästä hänestä yli. :D
En ole koskaan oikein rakastunut kehenkään, poikaan enkä tyttöön, enkä naiseen taikka mieheenkään,en oikein taida olla kovin normaali nuori. Pelottaa etten koskaan löydä ketään kumppania itselleni. Eniten minua vaivaa, etten osaa olla luonnollinen ihastukseni kohteeni kanssa, ainakaan alussa.
Mutta luulen että kuhan lukio on ohi, niin alkaa asiat vähän hahmottua. En pidä itseäni ainakaan vielä lesbona tai binä, koska en vain pysty ajattelemaan itseäni sellaisena,en pystyisi kuvittelemaan itseäni jonkun naisen/tytön kanssa, tai vaikka pussailemassa jonkun tytön/naisen kanssa. Et kyllä minä miehiä ainakin vielä katselen ja kuvittelen. :D
Katsotaan nyt, miten käy, pääsenkö yli tästä naisopettajasta vai en, viimesitään sittebn kolmen vuoden päästä kun lukio loppuu. :D
Pittääkö kouluissa olla noin viehättäviä naisopettajia? Eiköhän pojilla varsinkin ole ongelmia sen kanssa?
lesboa eikä bíseksuaalia. Ihminen kehittyy koko ajan, ja tilanne voi muuttua. Voi myös pysyä samana.
Joo..älä liikaa rassaa päätäs tollasella. Ihaile vaan menemään, ei se mitään vahinkoo tee. Heti kun luin tekstis, tuli ihan oma nuoruus mieleen:) Oon nyt 23-vuotias ja muistan kyllä, miten sun ikäsenä menin ihastuun(?) opettajiin. Suurinosa niistä oli naisia. Mietin itsekin että mitä se tämmönen nyt oikeen on...Yläastella käsityön opettaja oli mielestäni tosi mukava ja nätti ja ihana ja yritin kovasti olla sille mieliksi. Sitten kerran tajusin, että oisin hirveesti tahtonut olla sen poikakaveri, että oisin voinut olla sen kanssa. Sillon se iski ekan kerran se ajatus, että kenties tykkäänki tytöistä. Tämmöstä se oli sitten enemmän ja vähemmän, kunnes vasta monen vuoden päästä tapasin yhden tytön johon voin sanoa KUNNOLLA rakastuneeni heti ensi silmäyksellä. Jotenkin sitä oottikin tämmöstä ihan kunnon iskua, joka tois selvyyttä enemmän. Nyt oon ainakin varma, etten hetero ole, mutten vieläkään kovin helpolla mene sanomaan , että olisin lesbo, se ois kuitenkin liian radikaalia mulle. Naisista olen kuitenkin eniten kiinostunut. Eli siis, pointtini oli, että etköhän se sinäkin vielän jossain vaiheessa saa jotain selvyyttä tähän...Ja ota kaikki ilo irti söpöistä opettajistasi, ei sitä koko elämää koulussa istuta;)
Niinhän se on. :D Kiitos paljon. Kyllä se elämä siitä,aikuisena on varmaan helpompaa kun tässä iässä. Pelottaa vaan hieman, en varmaan koskaan uskalla myöntää, jos tulen olemaan lesbo. :S
Mutta tänään näin tämän opettajan, eikä oikeastaan mitään tapahtunut, tai siis kun näen hänet, niin ei sydämeni ala jyskyttää tai mitään tällaista. :D Et jospa se oli vaan hetken huumaa,katsotaan nyt. :D
Ja kun ylikselläkin oli yksi ope ja yksi oppilaskin, joihin luulin olevani ihastunut, jos olisin oikeasti välittänyt heistä paljon, niin varman vieläkin ikävöisin ja ajattelisin heitä. :D Et kyllä ne ihastukset mennee ohi aina. :D Kattotaan nyt,eihän tämmöstä asiaa heti voi päättää tai tietää. :D
Heips, halusin vain vähän tarkentaa... Joo saatoin ehkä tehdä hiukan hätäisen päätelmän kun sanoin, että olet varmaan enemmän naisiin päin... Vaikka tietty niin voi ollakin :) ton sun ekan tekstin perusteella kuulosti siltä, mutta totta kai tommoiset epämääräiset "hurahdukset" kuuluu myös usein kuvioon. Voihan olla, että lähinnä vain ihailet niitä opeja - etenkin, kun muutenkin viihdyt aikuisten seurassa. Ihmissuhdekuviot on välillä niin ihmeellisiä, ettei niistä voi oikein sanoa sen paremmin ulkopuoliset kuin ihminen itsekään.
Mun oman kokemuksen mukaan ihastukset voi olla hyvinkin hyhytaikaisia ja hiipua nopeasti, joskus olen ollut pihkassa vain pari päivää, ja sitten se on ohi. Näin on erityisesti, jos ei hirmu hyvin tunne sitä toista, siis sen persoonaa ja näin, eli on ihastunut illuusioon, mielikuvaan jonka on luonut tästä tyypistä. Se perustuu ulkonäköön ja käytökseen, mutta kun ei ole kovin paljon ollut tekemisissä niin käytöksestäkin on nähnyt vain "julkisivun". Näitä pikkuihastuksia voi hyvin olla monia päällekkäisiäkin. Tunteet tulee ja menee tuulen lailla, ja jos tosiaan olet noin epävarma niistä vielä, niin ei varmaan kannata niistä vielä stressiä ruveta ottamaan ;) ...vaikka helpomminhan se on sanottu kuin tehty, totta kai.
Mutta ajattelin vain, että jos se lesbous sua kovasti hirvittää, tai siis jos sua pelottaa, että olet lesbo, niin kannatta oikeasti lukaista se Simukan nuortenkirja Kun enkelit katsovat muualle. Se on hyvä kirja jonka lukaisee parissa tunnnissa ja se varmasti viihdyttää myös vaikka ihan täysin heteroitakin. Tapahtumiin on helppo eläytyä ja teksti on sujuvaa, ja kirja tuo homoseksuaalisuutta lähemmäs tavallista tallaajaa, se on siinä niin luontevastikin. Päähenkilöt ovat juuri sun ikäisiä, lukion ykkösiä, ja aihepiiriin kuuluu tietty myös paljon muutakin kuin tyttörakkautta!
Luulisin, että olet bi, mutta kuinka paljon millekin puolelle kallellaan, sitä en tiettykään voi sanoa. Musta tuntuu että aika harva ihminen on loppujen lopuksi TÄYSIN 100% hetero-/homoseksuaali, mutta sitä ei yleensä kauheasti mainosteta ja miksi pitäisikään. Eihän kaikki varmaan edes tajua koko asiaa. Tärkeintä on kuitenkin tietää, kummasta sukupuolesta ensisijaisesti tykkää. Ja jos tykkää kummastakin suunnilleen yhtä paljon tai sukupuolella ei ole niin väliä, niin silloin on sitten ihan "tosi-bi" ;D näin ite ajattelen.
Olet kyllä symppis tyyppi, kiva lukea muistakin sellaisista ihmisistä, jotka ei oo ihan massaa :D itekin olen vähän "erilainen nuori" ollut aina, olen aika itsenäinen ja "ajattelevainen" enkä kovin hirmuisesti piittää esim. trendeistä sun muista. Ja mäkin viihdyn harvinaisen hyvin aikuisten seurassa! :) on mulla toki omanikäisiä kavereita& ystäviä, mutta olen aika ronkeli niiden suhteen vaikka suhtaudun kaikkiin ystävällisesti.
Joten oo oma ittes ja ennen kaikkea rehellinen itsellesi! Ja muista nauttia välillä elämästä, vaikka tää välillä vähän kurjaa onkin, mutta paistaa se päivä risukasaankin. ai niin ja hei ei lesboutta/heteroutta voi PÄÄTTÄÄ. Sen vaan sitten tietää. Eri asia tietenkin, myöntääkö totuuden itselleen, se on oma valinta.
Ja kiitos sille joka lähetti mulle halin! Hali takas
en tiiä jatkuuko tämä viesti ketju enää, mutta kirjoitan kantani kuitenkin :)
Siis ite olen 15 vuotta, tienny jo kauan aikaa, että olen lesbo. Mulla ei ikinä kyllä ole tyttö ystävää ollut, mutta tuntuu mahdottomalta ajatella elämää poikaystävän kanssa, tyttöystävä tuntuu jotenkin luonnolisemalta ja mukavammalta :D Ihastuksia on ollut, mutta arkana en heitä ole uskaltanut lähestyä ^^'''
Osa heistä on ollut minua vanhempia, ainostaan nykyinen ihastus on samanikäinen.
Itelleni pystin myöntämään olevani lesbo, kerta kun ei pojat kiinnostaneet, ja kaikki ihastukset on ollut tyttöjä/naisia, mutta vain yksi kaveri tietää minun olevan naisiin päin, sillä muille en sitä ole uskaltanut kertoa, kun pikku paikassa asun^^''
Päätinpä vihdoin kirjoitella pitkän harkinnan jälkeen tänne. Vaikeeta92:n tektit kuulostivat aika pitkälle kuin omasta elämästäni kirjoitetuilta, (vaikkakin noita opettajaihastuksia onkin vähemmän) joten en viitsynyt samankaltaiselle asialle omaa ketjua perustaa.
Olen siis identiteettiongelmien kanssa painiskeleva 17-vuotias tyttö. En ole ikinä elämässäni seurustellut. Tuntuu etten millään pääse päätökseen siitä mitä oikeasti olen. Olen puinnut asiaa jo useamman vuoden, mutta ei.. En oikein uskalla kertoa mitään ihastuksistani, koska pelkään sekoittavani ne tavallisiin ystävyyssuhteisiin.
En kuitenkaan sanoisi olevani mitenkään erityisen kiinnostunut pojista, en kait ole koskaan ollut. Pojat vain ovat jotakin välttämättömästi olemassa olevaa, eivätkä minua erityisemmin kosketa. Kavereideni poikakavereita tavatessa tulee sellainen olo, että mitä ihmettä noin nätti ja fiksu tyttö voi olla TUOLLAISEN kanssa?
Minulle tulee todella vaivautunut olo aina pojista puhuttaessa ja hymistelen vain jotakin vastaukseksi. Ajatus tulevista vanhojentansseistakin huolettaa kuin pitäisi löytää jostain pari, toisin kun kaikki muut tuntuu olevan innoissaan asiasta ja varailevat partnereita.
Huomaan olevani jotenkin erityisen kiinnostunut kaikesta mikä liittyy vähänkin tyttöjen väliseen rakkauteen, siinä on vain jotain niin kaunista. Kahlaan kirjastosta kirjat läpi jne. Muutaman hyvin konservatiivisen kaverini kauhistellessa homouden kauheutta, minun sisuksissani kiehuu ja tekisi mieli nousta nyrkit pystyssä puolustamaan asiaa.
MUTTA
- Mitä jos kaikki onkin sitä "teini-iän ohi menevää kaveri-ihastusta", jota niin jaksetaan painottaa?
- Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, mitä jos vain toivoisin olevani lesbo? Voiko sellainen olla edes mahdollista?
Olen vatvonut asiaa niin paljon mielessäni, että vaikea sanoa enää mitä oikeasti asioista ajattelen. Liian vaikeaa.. Jään varmasti vanhaksipiiaksi, sekavine ajatuksineni. *huoh*
Kaiken lisäksi pelkään, että jos todella olisin lesbo/bi, en pystyisi ikinä tulemaan kaapista ulos.
Tiedän, että kukaan ei voi sanoa puolestani mitä olen mutta toivoisin vielä vaikeeta92:n saamien loistavien kommenttien lisäksi uusia näkökulmia omaan asiaani.
neko kiittää
Voi ei. :S No se on hyvä,jos sinä haluat, tai "haluat" olla lesbo/bi, mutta kun minä wen millään haluaisi olla, enkä koskaan ainakaan tulisi kaapista ulos. Olen aina ollut niin epänormaali, nii se olisi jo ehkä liikaa,ajattelen. Mutta eihn sille voi mitään jos vain on mitä on.
Oikeastaan olen jo päässyt siitä opettajasta eroon, tai siis kyllähän minä näen sitä päivittäuin,ja ajattelen että hän on vain nätti, ei sen enempää. Jospa löytäsini jonkun mukavan pojan, niin tämä kaikki helpottaisi. Ja toivon että sinäkin löydät vastaukset,kyllä se parin vuoden päästä helpottaa,usko pois! Voimia sinulle.
Tuntuu vähän tyhmältä änkeytyä tänne naisten keskusteluun, mutta kai minäkin olen tervetullut. Olen jo vähän aikaa tajunnut olevani biseksuaali. En muista ihan tarkkaan miten se alkoi, mutta aluksi katsoin lähes päivittäin meidän koulussa olevien poikien kuvia netissä. He näyttivät niin komeilta, kun olen itse aina ollut tälläinen 'ruma possu', jota ei kukaan halua. Tapasin vähän aikaa sitten erään pojan, joka ensitapaamisella kysyi olenko homo vai bi. En myöntänyt, mutta sen jälkeen hän myönsi olevansa bi. Kerroin hänelle, että huijasin tätä koska monet heterot eivät ota homo/biseksuaaleja vakavasti tai tekevät pilaa, syrjivät, ym. Meillä alkoi heti synkata ja olen aivan rakastunut häneen. Hän on niin söpö, ymmärtäväinen ja kaikenpuolin täydellinen, mutta en saa silmiäni irti hyvännäköisistä pojista, joita tulee kadulla vastaan usein. Mitä oikein teen? Olisi kiva, jos joku toinen tämän ikäinen tai miksei vanhempikin mies vastaisi ja kertoisi mitä tehdä. Olen vielä aika pihalla, mutta silti niin onnellinen koska tunne on molemminpuoleinen.
Kiitos jo etukäteen ja hyvää joulua teille kaikille!