Saatan ottaa helposti joistain tietyistä ihmisistä isä/äiti hahmoja.. siis ihan opettajista, tutuista tai melkeinpä mistä vain turvallisen oloisista aikuisista ( en kuitenkaan ihan kenestä vain).. Nautin jos kyseiset henkilöt huomioivat mut jotenkin erityisesti tai edes vilkaisevat minuun.. Hiukan hämmennyn itekkin et oonko iha psyko.. vai tuleeko tämä jostain lapsuudessa koetusta asiasta?
Onko muilla tällaista?
Kerran takerruin yhteen ihmiseen nii paljon että itkin monet yöt kun luulin ettei sekään välittäisi. :S
Onko muilla tällaista?
Kerran takerruin yhteen ihmiseen nii paljon että itkin monet yöt kun luulin ettei sekään välittäisi. :S
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli tolleen ainakin ennen 17 vuotiaaks asti. Nykyään tollasta mulla ei oo enään ilmennyt. Mutta mulla tuli varmaankin siksi koska mun oma isä oli alkoholisti ja toivoin aina että joku niistä kivoista miehistä jotka tapasin voisivat olla mulle vähän isähahmoo.:) et et sä seko oo ainakaan mun mielestä:)
onko sulla kenties huono suhde jompaankumpaan vanhempaan? Taikka joutunut ottaa ite vastuuta ittestäsi pienenä?
Kenties se voi johtua siitä. Yleensä uskon että se liittyy lapsuuteen:)
Oma isäni kuoli kun olin vielä pieni ja olen saanut siitä asti hoidella asioita aika lailla itekseni.. en kaikkea mutta jotakin, joten saattaa kyl tosiaan johtuu siitä.. :S Hiukan häiritsevää on että rupeen roikkumaan tai pitämään ihmisiä "perheenä" vain tuollasen takia..
etsikö itsellenne lähintä miestä sitten tähän läheisyyspulaan.
Minulla on sama "ongelma" siitä jo varttunut ja tunnistan tämän hakuisuuden itsessäni.
Älkää kuitenkaan retkahtako jokaiseen mieheen sen takia että haluatte korviketta/läheisyyttä/turvaa juuri tätä isähahmoa. Minä niin joskus tein ja siinä vain satutti itsensä. Tutustukaa poikaan ja miettikää haluatteko olla hänen kanssa ihan hänen takiaan eikä sen takia että hän osui kohdalle kun tarvitsitte jonkun miehisen tuen elämään.