Olen monesta paikasta lukenut, että ihmisen tasapainoisuus aikuisena riippuu suurelta osin siitä, miten huolella, hyvin ja nopeasti lapsen tarpeisiin imeväisiässä vastataan. Lapsen itkulle tulisi tehdä jotakin ripeästi, eikä lasta saisi turhaan itkettää. (Tokihan näitä vaikuttavia tekijöitä on muitakin, mutta tämän on monissa artikkeleissa kirjoitettu olevan iso osa ihmisen henkistä tasapainoa.)
Nytpä podenkin huonoa omatuntoa siitä, etten läheskään aina osaa vastata lapseni tarpeisiin, vaan kaikista yrityksistäni huolimatta 1 kk ikäinen vauva saattaa jatkaa itkemistään. Olen aivan neuvoton, ja tuntuu todella pahalta, kun ajattelee, että aina lapsen itkiessä hän traumatisoituu enemmän ja enemmän. (Painotan kuitenkin, että mitenkään sairas hän ei ole, neuvolan mukaankaan.)
Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko kyseessä jonkinlainen vauvan kokema luottamuspula, vai mistä tämä johtuu? Miten voi vanhempana muuttua vastaamaan lapsen tarpeita, jotta tällaisilta tilanteilta voisi välttyä?
Ja korostan edelleenkin, että itseni vuoksi en tätä asiaa kysele, eli tarkoitus ei ole vain saada vauvaa hiljaiseksi.
Kysymys on nimenomaan vauvan hyvinvoinnista, ja sen asetan etusijalle.
Nytpä podenkin huonoa omatuntoa siitä, etten läheskään aina osaa vastata lapseni tarpeisiin, vaan kaikista yrityksistäni huolimatta 1 kk ikäinen vauva saattaa jatkaa itkemistään. Olen aivan neuvoton, ja tuntuu todella pahalta, kun ajattelee, että aina lapsen itkiessä hän traumatisoituu enemmän ja enemmän. (Painotan kuitenkin, että mitenkään sairas hän ei ole, neuvolan mukaankaan.)
Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko kyseessä jonkinlainen vauvan kokema luottamuspula, vai mistä tämä johtuu? Miten voi vanhempana muuttua vastaamaan lapsen tarpeita, jotta tällaisilta tilanteilta voisi välttyä?
Ja korostan edelleenkin, että itseni vuoksi en tätä asiaa kysele, eli tarkoitus ei ole vain saada vauvaa hiljaiseksi.
Kysymys on nimenomaan vauvan hyvinvoinnista, ja sen asetan etusijalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noinkin pieni vauva saattaa itkeskellää paljonkin vuorokauden aikana, saattaa olla myös koliikkiakin. Tärkeintä itkussa on, ettei itse hermostu ja pitää vauvaa sylissä mahdollisimman paljon. Vaikkei itkua saisikaan loppumaan, on tärkeää, että vauva itkustaan huolimatta tuntee olonsa turvalliseksi, ja sylittely lisää sen tunnetta.
Itkun syistä: tuntuuko, että vauva itkee vatsaansa? Onko vatsa kovantuntuinen ja jäykistääkö vauva vartaloaan suoraksi itkiessään? Silloin kyse olisi vatsavaivoista.
Käytättekö d-vitamiinitippoja? Niistä tunnetusti tulee vatsanpuruja, joskus pahojakin... kannattaa koittaa pitää vaikka muutama pv taukoa, josko itku helpottaisi.. ja sitten jatkaa vaikka pienemmällä annoksella. D-vitamiinia ei välttämättä tarvitse vielä edes antaa, neuvolan mukaan viimeistään puolivuotiaana tulee tippojen olla kuitenkin käytössä. Meillä itku loppui heti kun pidimme pidemmän tauon tippjen antamisessa, ja senkin jälkeen annoimme yhden tipan kerrallaan pitkin päivää, emmekä aina edes koko suositeltua määrää...
Tärkeintä lapsen kehityksen ja turvallisuuden tunteen kannalta on, että vaikkei saisikaan itkua loppumaan, ei lasta tule jättää yksin itkemään. Koita erilaisia kantoasentoja, hiero vatsaa, vie autoajelulle...kaikkea kannattaa kokeilla: röhtäisyttämistä, syöttämistä, vaipanvaihtoa...
Onko selvitetty olisiko maitoallergiaa? Tai jos on imetyksellä, äidin syömä ravinto vaikuttaa myös.
Tosiaan, aina ei pienen vauvan itkulle edes syytä löydy. Riittää, että kuitenkin teet kaiken lohduttaaksesi pikkuista. Ajan kanssa itkuisuus taatusti vähenee :) Ja pikkuhiljaa opitte tunnistamaan erilaiset itkut ja herkemmin vastaamaan vauvan tarpeisiin.
Meillä autto aikanaan eräänlainen vauvahieronta. Siis punnersin lapsen jalkoja lähelle lapsen päätä (pieru tuli helpommin) hieroin varovasti mahaa ja muutenkin hytkytin ja "riepottelin" lasta. Siis hellävarasesti, mutta kuitenkin silleen että ilma tuli ulos ylä- että alapäästä.
Tosin tulokset oli vaihtelevia koska meidän penskalla oli aika paha koliikki. Nukkuki vaan 10min pätkiä.
meillä kans esikoinen huusi huutamistaan noin kahden tai kolmen kuukauden ikään saakka,annoimme ensin cuplaton tippoja, eivätkä ne auttaneet. vaihdoimme devitol d-tipat jekovit tippoihin ja cuplatonin disflatyl-tippoihin. jo alkoi helpottaa :) muista se, että jos vauva itkee, niin vika ei ole sinussa! jos olet tehnyt kaiken tarvittavan; tarkistanut vaipan, vauva on syönyt ja nukkunut, niin sitten vauva huutaa.pidä vaan sylissä ja vaihtakaa välillä vuoroja, toinen pihalle ja toinen hoitaa. voin kertoa että tilanne kyllä aivan 100% varmasti helpottuu ja lapsestanne saattaa "kuoriutua" rauhallinen vauveli :) meille kävi niin; huutajasta tulikin mitä rauhallisempi ja herttaisempi, "helppo" tyttö kun ilmavaivat saatiin kuriin :) tiedätkin varmaan että noin pienet vauvat nukkuvat todella paljon, joten voit yrittää myös nukuttaa ja tarjota tuttia jos huuto oikein yltyy.
kyllä tuo vielä iloksi muuttuu, usko pois! tsemppiä!