Olen katkeroitunut. Menettänyt toivoni lapsen saamisen suhteen. Tuntuu että kaikki plussaavat ja nekin saavat lapsia jotka ei sitä niin odotakkaan!!
Todellakin olen antanut tämän negatiivisen tunteen ottaa minusta vallan. Nyt riitti. En jaksa enää toivoa ja ajatella että "tulee se meidänkin vuoro". Eipä ole tullut, 2,5 vuojen yrityksen jälkeen.
Mutta toisaalta, näinpä se elämä pientä kouluttaa. Tähän mennessä elämäni on sujunut kohtalaisen omalla painollaan, tämä on melkeinpä ensimmäinen tilanne kun koen olevani riittämätön ja kun tämä asia ei olekaan minun käsissä ja päätettävissä! Perhuna kun on ärsyttävääääää!!!!
Miten löytäisin uudelleen sen positiivisuuden asiaa kohtaan? Jonkun toivon jostain...?
Todellakin olen antanut tämän negatiivisen tunteen ottaa minusta vallan. Nyt riitti. En jaksa enää toivoa ja ajatella että "tulee se meidänkin vuoro". Eipä ole tullut, 2,5 vuojen yrityksen jälkeen.
Mutta toisaalta, näinpä se elämä pientä kouluttaa. Tähän mennessä elämäni on sujunut kohtalaisen omalla painollaan, tämä on melkeinpä ensimmäinen tilanne kun koen olevani riittämätön ja kun tämä asia ei olekaan minun käsissä ja päätettävissä! Perhuna kun on ärsyttävääääää!!!!
Miten löytäisin uudelleen sen positiivisuuden asiaa kohtaan? Jonkun toivon jostain...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmmm...ikävä asia..Onhan elämässä muutakin kuin lapset. Itseasiassa henkilökohtaisesti ehdit näkemään ja kokemaan enemmän kuin nämä äipät ja isukit, se on varma. Mutta se, että sinulla ei ole niin paljon sitä kenen kanssa jakaa sitä nähtyä ja koettua elämää ja joka saisi siitä tavallaan elämänoppeja.Mutta siskon/ veljen lapset jne, ne hyötyvät saamastasi elämänkokemuksesta kyllä.
Ei lapset ole se elämä ja mielestäni on kunnioitettava valinta jos joku ei halua lapsia. Ei kaikkien tarvitse ajatella samalla tavalla.
Mutta kyllä se siitä. Tämä on kyllä varmasti epäedullinen palsta kaltaisellesi, koska kohta sieltä joku 20v penikka lällättelee sulle aamukrapuloissaan nousetessaan visraan miehen alta ylös, että "lällälläää". -Katohan vaan, on ne niin epäkypsiä ja vastuuttomia nykyisin.
Onko 20-vuotias sinun mielestäsi penikka?
Itse olen juuri 20-vuotta täyttänyt, lapsettomuushoidoilla raskaaksi tullut nuorinainen, omasta sekä muiden mielestä kypsä - ei siis enää mikään penikka.
Väkisinkin on joutunut aikuistumaan ja miettimään asioita eri kantilta, kun on joutunut näinkin nuorena kokemaan sen, ettei lapsia tule ihan noin vain.
Siltikään mielestäni 20v ei enää ole mikään penikka vaan täysi-ikäinen ihminen - tosin, joitakin poikkeuksia saattaa olla.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanon, että suosittelen teitä hakeutumaan lapsettomuustutkimuksiin. Jos todetaan, että jommassa kummassa teissä on jotain vikaa niin hoidot päästään aloittamaan ja näin olette askeleen lähempänä sitä ihanuutta, omaa lasta! Tsemppiä!
NO missä se vika on? Kai herranjestas olette käyneet tutkimuksissa!! Vikahan voi olla joku tosi pienikin. Älä turhaan katkeroidu ja jää tuleen makaamaan. Mars nyt tutkimuksiin kun et kerran sano teidän käyneen missään!!!!!!!!
lisäys alkuperäiseen viestiin: olemme aloittaneet jo lapsettomuustutkimukset mutta ne ovat olleet nyt puolivuotta "jäissä" koska tulin alkuvuodesta raskaaksi, tosin meni kesken :(
että nyt sitten on puoli vuotta teroluteilla yritetty saaha mun kiertoa kuntoon. ja nyt syksyllä ne tutkimukset/hoidot vielä jatkuu. sekin ärsyttää kun tuntuu että asiat ollu vaan paikallaan tän puolen vuojen akana.
taisi tulla aamulla aika paha tilitys mutta kerrankos tuota...yleensä kyllä hillitsen itseni...