Kertokaa!!!

Sain oman karvakuononi viikko sitten lauantaina kasvattajalta. Se on nyt 7-kuukautta ja asunut siis aika kauan kasvattajan luona, siksi että hän oli alunperin ajatellut pitää sen kokonaan itsellään...:) Sille oli varmaan kova pala muuttaa, mutta nyt se on jo hyvin kotitunut, vaikka öisin moukuileekin vähäsen... Se on luonteeltaan leikkisä ja leppoisa, tykkää lokoilla nojatuolin rahin alla ja sohvan selkänojalla... Että semmoista... Voisin alkaa mailinvaihtoon kivojen kissanomistajien kanssa... Jos joku haluaa niin ilmoittelee tähän viestiin...:)

...on nyt noin 12 vuotta vanha. Viime keväänä kisu oli viikon kateissa. Sitten se raahusti surkean näköisenä kotiin. Ääni oli aivan käheä ja naama verillä. Oli varmaankin kalojen houkuttelemana mennyt katiskaan ja naukunut siellä viikon ajan...nyt kisu on taas virkeä ja kirmailee innoissaan lähimetsässä.

Mun kissani nimeltä Albertti täyttää huhtikuussa kaks vuotta. Kaveri tuli mulle 5 kuukautisena laihana ruipelona, koska oli alottanu taipaleensa täsä maailmassa navettakissana tapellen ruoasta. Laihuudesta ja arkuudesta päästiin eroon nopeesti ja tuloksena oli yli-ihmisrakas mamin "pikku-ilves" (punertava turkki ja kunnon tupsut korvis sekä pölyhuisku-häntä), joka tuppaa pyörimään jaloissa liiaksi asti. Meillä on koko ajan menossa jonkinlainen keskustelu puristen, kuristen tai naukuen ja siit syystä kaveri on vähän turhan äänekäs ja ilmasee tahtonsa sen mukasesti. Alpu ei taida tietää mitään parempaa, kun makoilla mun vattan päällä, kun mä tollotan töllöä. Toinen suosikki on tuuletusikkuna, joka on auki. Kaveri tunkee ittesä ikkunalaudalle ja sieltä tuuletusluukkuun haistelemaan ja kuulostelemaan maailmaa. Siin on maailman paras kissa!