En tiärä jaksattako lukee, mutta ei se mitään...
Mua on kiusattu koko koulu ajan, eskarista tähän päivään.
Eskarissa se oli semmosta, että pojat väkisin raahas leikkimään hippaa ja hipan jälkeen ne saatto lyärä, tai nostaa ylös ja tiputtaa niin että tipahrin suoraa persustalleni.
Ala-asteella se oli enemmän sellasta, että mulle naurettiin ja haukuttiin (yleisimmät oli haisunäätä, pelle ja läski). Jossain välis mun reppuun ängettiin toisten tavaroota ja pulpetistaki saatto löytää vähä vaikka mitä.
Yläasteella se sitte muuttu jonki verran, haukkuminen yleisty ja oli joitain jotka joka päivä sano tai teki jotain. Etenki kotsan tunnit oli ihan kauheita saatto saada yhtäkkiä sipulin päähänsä ja syödessä yks tyyppi koko ajan nauro mulle ja hoki kaverilleen "Vähä toi on vajaa" ja sitte muka matki mua. Ja se sano kaverilleen kaikkee tyyliin "Toll'on ihan törkeen levee perse!" (Mulla on levee lantio, tiedän. Mutta sen kuuleminen satuttaa...) Kerran se sai mut melkeen itkemään kesken tunnin! Se oli ihan kauheeta... Mä en kotonakaan itke nii että joku näkis nii entä sitte koulus. Mä onneks sain itkuni pidätettyä ja säästyin totaaliselta nöyryytykseltä. Toisilla tunneilla se saatto lyödä selkään tai nostaa mun paidan korviin... Pikku hiljaa se alko vähentään kiusaamista ja mä olin ehkä kaks päivää koulus nii ettei tapahtunu mitään ikävää. Sitte toiset tyypit alko kiusaamaan, joku otti kuvan musta silleen että se yks kaks vaan tökkäs kameran mun naaman eteen ja otti kuvan. Se kuva levis puolelle meidän luokkaa... Mutta vielä paheni... Kun olin jonottaas nii yhret meirän luokkalaaset tuli mun taa ja läpsääs perseelle, toi tapahtu tosi monena päivänä, jossain välis pelkkä läpsääsy ei enää riittänykään vaan ne puristi... Opettajat oli koko ajan vieres, mutta ei ne mitään huomannu tai sitte ne ei vaa tahtonu huomata... Ne nauro sille matikan tunnillakin, muttei se opettaja välittäny mitään ja sitte ne vielä kehtas sanoo "Vähä sillä on het hyvä perse!" Hetken hiljaisuus jonka jälkeen melkeen koko luokka repes nauramaan.
Viimme aikoona mä oon saanu olla aika paljo rauhas, eikä niiden puheet enää satuta niin paljoa, joillekin niiten jutuulle osaa jo nauraa vaikka mua pilkattaiski niissä. Kaiken fyysisen väkivallan ne on jättäny kokonaan pois, jos pientä pukkimista ei lasketa.
Kavereista vielä sen verran, että mulla oli sama bestis eskarista 5-luokalle asti. Sitte mä sain kuulla että se oli haukkunu mua kaikkien kuullen jo parin vuoden ajan ja sitte yks kaks se vaa sano "mulla on uus bestis" eikä se enää oikeen välittäny mun seurasta. Nykyään mä en uskalla sanoo kellekään ittestäni paljo mitään, mä en haluu päästää ketään nii lähelle, että se vois loukata tai hylätä mut, mutta mä en uskalla suuttuukaan kellekään. Mä oon aina samaa mieltä ku muut...
Yläasteella mulla on yks sellanen kaveri joka on kaikkee muuta ku kannustava. Se suuttuu lähes kaikesta on aina tietävinään kaiken (kyllä se aika usein tietääkin, mutta se loukaantuu jos joku sanoo sille jotain siitä paljoko se tietää) ja se saattaa haukkua tai sanoa "Mä en olis sun kans välkällä jos mun muut kaverit olis vähä nuorempia", "Mä en jaksa kuunnella sua". Niinpä mä en puhu sille paljoo ja sitte se valittaa siitäkin... Yleensä se puhuu vaan hevistä (mä en kuuntele ollenkaan heviä) ja "pakko kuunnelluttaa" ja sitte se valittaa ku mä en muista sen lempi bändejä...
Onneks mä pääsen seurakunnan nuorteniltoihin joissa saa jutella ihmisten kanssa joita myös on kiusattu. He yleensä auttavat jaksamaan. Nii joo sen takia mua ei muistaakseni oo ikinä kiusattu että oon uskovaanen (=hihhuli)
Mua on kiusattu koko koulu ajan, eskarista tähän päivään.
Eskarissa se oli semmosta, että pojat väkisin raahas leikkimään hippaa ja hipan jälkeen ne saatto lyärä, tai nostaa ylös ja tiputtaa niin että tipahrin suoraa persustalleni.
Ala-asteella se oli enemmän sellasta, että mulle naurettiin ja haukuttiin (yleisimmät oli haisunäätä, pelle ja läski). Jossain välis mun reppuun ängettiin toisten tavaroota ja pulpetistaki saatto löytää vähä vaikka mitä.
Yläasteella se sitte muuttu jonki verran, haukkuminen yleisty ja oli joitain jotka joka päivä sano tai teki jotain. Etenki kotsan tunnit oli ihan kauheita saatto saada yhtäkkiä sipulin päähänsä ja syödessä yks tyyppi koko ajan nauro mulle ja hoki kaverilleen "Vähä toi on vajaa" ja sitte muka matki mua. Ja se sano kaverilleen kaikkee tyyliin "Toll'on ihan törkeen levee perse!" (Mulla on levee lantio, tiedän. Mutta sen kuuleminen satuttaa...) Kerran se sai mut melkeen itkemään kesken tunnin! Se oli ihan kauheeta... Mä en kotonakaan itke nii että joku näkis nii entä sitte koulus. Mä onneks sain itkuni pidätettyä ja säästyin totaaliselta nöyryytykseltä. Toisilla tunneilla se saatto lyödä selkään tai nostaa mun paidan korviin... Pikku hiljaa se alko vähentään kiusaamista ja mä olin ehkä kaks päivää koulus nii ettei tapahtunu mitään ikävää. Sitte toiset tyypit alko kiusaamaan, joku otti kuvan musta silleen että se yks kaks vaan tökkäs kameran mun naaman eteen ja otti kuvan. Se kuva levis puolelle meidän luokkaa... Mutta vielä paheni... Kun olin jonottaas nii yhret meirän luokkalaaset tuli mun taa ja läpsääs perseelle, toi tapahtu tosi monena päivänä, jossain välis pelkkä läpsääsy ei enää riittänykään vaan ne puristi... Opettajat oli koko ajan vieres, mutta ei ne mitään huomannu tai sitte ne ei vaa tahtonu huomata... Ne nauro sille matikan tunnillakin, muttei se opettaja välittäny mitään ja sitte ne vielä kehtas sanoo "Vähä sillä on het hyvä perse!" Hetken hiljaisuus jonka jälkeen melkeen koko luokka repes nauramaan.
Viimme aikoona mä oon saanu olla aika paljo rauhas, eikä niiden puheet enää satuta niin paljoa, joillekin niiten jutuulle osaa jo nauraa vaikka mua pilkattaiski niissä. Kaiken fyysisen väkivallan ne on jättäny kokonaan pois, jos pientä pukkimista ei lasketa.
Kavereista vielä sen verran, että mulla oli sama bestis eskarista 5-luokalle asti. Sitte mä sain kuulla että se oli haukkunu mua kaikkien kuullen jo parin vuoden ajan ja sitte yks kaks se vaa sano "mulla on uus bestis" eikä se enää oikeen välittäny mun seurasta. Nykyään mä en uskalla sanoo kellekään ittestäni paljo mitään, mä en haluu päästää ketään nii lähelle, että se vois loukata tai hylätä mut, mutta mä en uskalla suuttuukaan kellekään. Mä oon aina samaa mieltä ku muut...
Yläasteella mulla on yks sellanen kaveri joka on kaikkee muuta ku kannustava. Se suuttuu lähes kaikesta on aina tietävinään kaiken (kyllä se aika usein tietääkin, mutta se loukaantuu jos joku sanoo sille jotain siitä paljoko se tietää) ja se saattaa haukkua tai sanoa "Mä en olis sun kans välkällä jos mun muut kaverit olis vähä nuorempia", "Mä en jaksa kuunnella sua". Niinpä mä en puhu sille paljoo ja sitte se valittaa siitäkin... Yleensä se puhuu vaan hevistä (mä en kuuntele ollenkaan heviä) ja "pakko kuunnelluttaa" ja sitte se valittaa ku mä en muista sen lempi bändejä...
Onneks mä pääsen seurakunnan nuorteniltoihin joissa saa jutella ihmisten kanssa joita myös on kiusattu. He yleensä auttavat jaksamaan. Nii joo sen takia mua ei muistaakseni oo ikinä kiusattu että oon uskovaanen (=hihhuli)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kertonut tästä kiusaamisesta opettajille?
Vaikka ihan vaan nimettömällälapulla niiden opettajienhuoneeseen?
Sano ihan suoraan niille kiusaajille ettei toi oo kivaa ja et voisitteko lopettaa.
Ehkä tieto et lukiossa kiusaamista ei juuri ole helpottaa.
Ton vikan kappaleen sisältö oli todella lohdullinen. Nykyään on varmasti erityisen vaikeaa, nuorilla ja muutenkin, kun tuntuu, että ihmisten luonteenlaatu on yleisesti ottaen huonontunut ja heikentynyt. Mutta kannattaa silti itse kasvaa suoraan aurinkoa päin eikä jäädä käkkyräiseksi ja kitukasvuiseksi okapensaaksi muiden joukkoon. :)