Seropin valintaperusteet

minäkin tämän oman seropini valitsin, halusin alkaa vedättämistä harrastaan nii samojedi oli enemmän kuin toivottu rotu, ja saksanpaimenkoira on niin monikäyttöinen että seki oli hyvä rotu, kertaakaa en oo katunu :)

ja samaa mieltä mää oon tuon sun tekstin kanssa :)
seropi on siitä hyvä ettei maksa nii paljoa, ja sopivan rotuyhdistelmän ku ottaa ja selvittää käytön ja antaa koiran toteuttaa itseään nii hyvi sopu säilyy :)

joissa ei ollut liian montaa rotua. Sekoitukset joissa oli paljon haukkuvia, vartioivia tai paimenkoiraa jätettiin suoraan sikseen. Metsästys viettiä meidän pojasta löytyy, mutta ei pidetty sitä mitenkään haitallisena. Ihan on saatu sitä mitä rotujen perusteella pystyi odottamaan omapäinen ja hyvin vähän haukkuva (saa olla iso asia, että pitää siitä ääntä pitää ja kerrostalossa ei vastaile muitten haukkumisiin eikä kommentoi rapussa kulkijoita) Valtava ihmis ja lapsi rakkaus tuli hieman yllätyksenä, mutta asiaa tutkittuani se ei olekkaan mitenkään kovin yllättävää.
Se kyllä on vielä pakko sanoa, että seuraavan koiran kohdalla perehdytään vielä tarkemmin, kun se aika koittaa (luultavasti seuraavakin on sekoitus persoonat on aina mukavampia)

terveystutkitut vanhemmat. Useilla roduilla on jokaisella omat perinnölliset sairautensa, joten vanhempien suhteen haluan nähdä tehdyistä tutkimuksista mustaa valkoisella.

Toki rodut vaikuttavat myös (=mitä koiraltaan haluaa/ mitä koira vaatii omistajaltaan tullakseen onnelliseksi ja tasapainoiseksi). Hinta ei ole valintaperusteena millään muotoa, mutta terveydestä en tingi.

Parhaillaan jaloissa tosin nukkuu 9vkoinen rekisteröity, puhdasrotuinen pentu joka on tähän mennessä lunastanut kaikki odotukset ja jopa ylittänyt ne kirkkaasti. En olisi voinut parempaa yksilöä saada! Mutta sinänsä voisin ottaa sekarotuisenkin (tarkoittaen kahden tai useamman eri rodun yhdistelmää) -"paperitonta puhdasrotuista" en ottaisi hämäryyden takia. Usein pelkästään terveystutkimukset puuttuvat vanhemmilta/ toiselta vanhemmalta ja se estää rekisteriin pääsyn. Ja edelleen en oman pentuni terveyden kustannuksella halua säästää vaikka pentu jonkun 100e paperillista edullisemmin saisikin. Raha ei koskaan saisi olla se ratkaisevin tekijä.

Minulle tärkeää on ollut rodut, joita koirassa on sekaisin. Ja tietysti myös käyttö. Ja koko. En halua pikkuisia seurakoiria, mitään alle 20-kiloista. Harrastan koirien kanssa tokoa ja siksi palveluskoirasekoitus on mieleinen, ollut jo kaksi kertaa. Kuitenkaan en tykkää näyttelyistä ja mistään "oikeista" kisoista, joten sen ei tarvitse olla rotukoira. Toisaalta jos ottaisin rotukoiran, niin sen pitäisi olla paperillinen. En vain tiedä mikä rotu olisi minusta sitten se oikea. Ei kai mikään.

Omaani hankkiessa oli kaksi tärkeää valintaperustetta. EN ole niitä ihmisiä, jotka käyvät koiranäyttelyissä. EN halua kasvattajaa rinnalleni seuraamaan koiran näyttelymenestystä/kasvamista. EN halua olla tilivelvollinen kasvattajalle miksen halua pennuttaa/astuttaa ja näin jatkaa valiosukua. Mielestäni koiran hankittuani se on MINUN, ei minkään sukulinjan jatke jota pitää jalostaa ja hankkia meriittejä. Ikävä kyllä, kaikki (no ainakin melkein...) rotukoirien kasvattajat asettavat näitä vaatimuksia suostuakseen myymään pennun. :( Siksi: ei rotukoiraa meille, kiitos.
Seropeihin olen ihastunut jo lapsena, joten sekin painoi vaakakupissa paljon. Niistä kun ei koskaan tiedä, minkä näköisiä/kokoisia/luonteisia tulevat olemaan. :) Kyllä, tykkään ylläreistä!
Seropia etsiessäni oli suurin pelkoni se, että tietämättäni tuen pentutehtailua. Siksi asetin itselleni hinnan ylärajaksi 100€. Kalliimmalla myyvät todennäköisesti tieten tahtoen teettävät pentuja joka juoksusta...
Koska koiruli on nyt vain ja ainoastaan MINUN, ei mun tarvii tehdä selvitystä kasvattajalle, miksi poika on leikattu. Kun ei ole koskaan aikomustakaan käyttää koiraa minkäänlaiseen suvunjatkamiseen, on mielestäni parempi, ettei rekun tarvii villiintyä kaikista narttujen tuoksuista. Eikä mun myöskään tarvii tehdä selkoa siitä, että nyt on käyty lääkärissä korvatulehduksen takia. Ikää pojalla oli silloin 5kk ja tulehdus johtui siitä, että korvaan pääsi vettä kun suihkuteltiin syksyn kurakelejä turkista.
Meidän poitsu (maksoi 50€) on puoliksi Karjalankarhukoira, toisen puolen voi vain arvata! =) Mutta... rekun kasvua ja kehitystä seuratessa täytyy sanoa, että emältään on saanut vain värit! Ei hauku yksin ollessaankaan, vaikka kerrostalossa asutaankin. Metsästysviettiä löytyy varmaan saman verran kuin miltä tahansa koiralta: puput ja kissat kiinnostaa. Sen verran kuitenkin olen huomannut, että jos tuota riistaviettiä lähtisi vahvistamaan, oltaisiin varmaankin melkoisesti liemessä!!! Laumavietti todella vahva.
Saattaahan olla, että meillä käynyt vain hyvä tuuri, mutta toisaalta, voihan seropikin kasvaa laumansa oloiseksi. Ei siinä välttämättä tarvitse olla niin viettien vietävissä, kun löytyy ilmeisesti näitä "tasoittavia" rotuja myös.
Kaikenkaikkiaan IHANA koira, juuri kuin meidän perheelle "mittatilaustyönä" tehty! =)

Siis ne valintaperusteet: Kasvattajien kontrollointihalukkuus, seropien hinta.

Saatan olla väärässäkin perusteluineni, mutta näillä kriteereillä löytyi juuri se meidän iki-ihana rekku!!! =)