Sade maata pesee
ikäväksi mielen tekee.
Runoja kun lukea saa,
maailmaakin valostaa.
Runoilemaan siis
ja sateesta viis.
Iloa toisillemme jakaamaan
hyväätuulta takamaan.
Runonurkka ylös kiipeili
ratsu paikkaa silmäili.
Paljon saa mahtumaan
paikkaan parhaimpaan.
Ideat runoksi taita
laatikkoon nurkan laita.
Yhdess taas haaveillaan
runomuodos kertoillaan.
Kaipaillaan ja haikaillaan
runon myötä matkaillaan.
ikäväksi mielen tekee.
Runoja kun lukea saa,
maailmaakin valostaa.
Runoilemaan siis
ja sateesta viis.
Iloa toisillemme jakaamaan
hyväätuulta takamaan.
Runonurkka ylös kiipeili
ratsu paikkaa silmäili.
Paljon saa mahtumaan
paikkaan parhaimpaan.
Ideat runoksi taita
laatikkoon nurkan laita.
Yhdess taas haaveillaan
runomuodos kertoillaan.
Kaipaillaan ja haikaillaan
runon myötä matkaillaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sade huuhtoo
ajatukset,
pään tyhjää
mistä sen
runon nyhjää.
Huomenna jos
aurinkoa sais
päänkin parantais.
Aina onnen pipanoita vaikka pienenpieniä
löytyy kyllä joka päivään kuten syksyn sieniä
varsinkin kun tarkkaan etsii
eksyy vaikka satumetsiin
aina ilon päivään noutaa
surut nurkkaan mennä joutaa
ulkonakin on nyt poutaa.
Liikutettu sohvalla on meikäläistä
liikutettu vaan ei juuri liikkumaan saatu
sellainen vain on luonteen laatu
penkkiurheilijaksi kun on juuttunut
sohvaperunaksi vallan muuttunut.
pudonnut on paino
liikunnalla aikaan saatu
luonteestani onko johtuvaa
että kiirettä jo pakkaa
ehdinkö tehdä tuon ja tuon
vaan suomen kesän lyhyys
ja lähiympäristön näkyvyys
jos et ympäristöäsi raivaa
vaan pelkäät sitä vaivaa
et näe kevään kukan
nousevan lumen alta
niitin viikatteella heinän
haravoin sen metsän reunaan
raivaan varjostavaa puuta
tielle näkyy kohta talo
ikkunaan kuunkin valo
vähenevän painon
haluaisin vielä
etten kainostelis vaakaa
myös pullistelis hauis
kuin hauvisnauris.
Ilonaiheita aion
tässä puristaa.
Ystävä sydämessäin
illan rauhaa
tahdon ammentaa ja
onnen 'lainaa'.
Ehkä onneakin
jopa omaa
saisi kokea
vaikk' syyslomaa
viettäin
kanssa oman
ystävän
sydämessäin.
"Umba, umba kink kank kola
kili kili matkan kink kankkai
Unser Weibling ist Indianer
und wir stehen ihm alle bei."
Otin tuohon sanat lainaksi,
ei omani ole tanssi tää.
Kokeile panna tanssiksi,
niin intiaanikesä yllättää.
Taivaalla ukkonen jytistää
sade maahan rymistää.
Suu haukotukseen taipuu
luomet alas taipuu.
Ilma kostea, lämminkin
väsyttää tietenkin.
Syksy nuttunsa heittää
piiloon auringon peittää.
Kohta kuin ruususen unta
valvoen nukkuu Suomen kunta.
Lakaisee taivasta salamat
kuin siivet kirkkaimmat.
Kesä uninen pilven taa
pois jo suunnistaa.
Pieni kaunis kukka saa
pian päätään pudistaa.
Syksyn tuuli terälehdet sen
pois puhaltaa ravistaen.
Kesää uutta kaipaillaan
ensivuonna kai tavataan.
Jotain tähän minäkin
ketjuun runon rustaisin.
Kuu ei paista
iltaraiska
miten tälläisnä
ratsain
kulkea ma voisin
pimeää vain on.
Sulle
hymyn soisin.
Ukkonen jyrähti
kaatoi niskaan
vettä ison saavin.
Pyöräily pysähtyi
linja-auto katokseen.
Märkänä kuitenkin
kotiin poljin,
valui pisarat
poskia pitkin.
Meidän kesässä
yhä vietetään
päivät vedessä.
Vadelmia keräämään menisi
jos sade tauon tekisi.
Vihdoin taivas aukes
jännityskin laukes.
Koppa käteen joutuisasti
ja pensaisiin pikaisesti.
Vadelmia maahan karkas
mummu siinä parkas.
Osan niistä homehdutti
mummua jo sadatutti.
Varovasti marjaan tarttuu
jotain sentään kippoon karttuu.
Kai näistä jotain saa
vettyneitä riittoisaa.
Vesi tehnyt on kepposen
marjoista tehnyt hepposen.
Lättyhilloksi kyllä käy
parempaa ei nyt näy.
Tyytyä täytyy tähän
tulihan sentään vähän.
Mulla tunturit silmissä siintää
aion patikkaretkelle rientää
niin monta vuotta tätä odotin
taas että tunturiin mä pääsisin
kun jaksan muutaman viikon odottaa
ehkä ruskankin hehkua nähdä saan
ja laelle tunturin kiivetä
avaruutta silmätä
siellä voi sielukin levähtää
kaupungin melskeen jäljiltä.
Tauon teki
sare.
Auringossa
järvenrannassa
onkimassa.
Kissan kalat
nenän alla
hyppimäs.
Sare lipassa
syksyn tulosta
kertomassa.
Uskonut en
ma silmin
omin
näkemiäin.
Nyt tiedän
mitä näin.
Mut uhka
kauhein
miten se,
onko tiedos
muiden
ihmettelen
vainen.
Mitä lie kamalaa Oskarille sattuikaan
kun on tuolleen pelästynyt
perinpohjin säikähtänyt
ei oo tiedos minun vaan
vaikka minne katsoinkaan.
Ei tuo jäänyt
nimikkeeksi
tarttunut ei
tarvikkeeseen.
Alun perin
suomalainen
näköradio
oli vainen.
Näkyneekö mitä
vaiko
pelkkä visio
oiva
näköradio.
Oskarin ei pidä
katsoo
pahaa unta
antaa tahtoo.
Tätä minä mietin
loistehessa tulenliekin
olisiko syytä surkuun
pahan mielen purkuun
kaikki onhan hyvin
tuuriakin täysin sylin
eläke on laskettu niin hyvin
jääkään siitä senttiäkään ylin
auto pelaa, huolto omin voimin
jos ei taidot riitä
merkkiliike auton huoltaa
lasku siitä, mitä niistä
korjaamonkin pitää elää.
Vaelsin vuosikymmenten halki
kaikkien päivien paino kengissäni
kuitenkin kevein askelin
kuin sirot siivet selässäni
tuulten keinuun kohosin.
Pilvet taivaan peittää
hämäräisen harson heittää.
Päivä utuinen urkkii
takaa pilven kurkkii.
Pilvet, pilvet vaan
esittelee harmaintaan.
Päivän taikoo illaksi
alkavan yön sillaksi.
Tuuli pilviä liikuttaa
pois huomiseksi kiikuttaa.
Auringon esiin kaivaa
piiloon pilvet raivaa.
Toive ajattelua on
vaan ei mahdoton.
Pilvet, pilvet mahtavat
taivaan yhä kattavat.
auringon kukat
pienellä parvekkella
kukat niin suuret
katsovat pois
katsoa asukasta vois
mutta kun ei, vaan
päin valoisaa taivaan rantaa.
Auringonkukat iloa tuovat
maljakon tyhjäksi juovat
kaupunki kasvatti kukkaset meille
poimijat rientävät tutuille teille
sauvakävelylle itsekin lähdin
nyt kukkii parveke keltaisin tähdin
reipas on mieli ja iloinen rinta
kun hikeenkin nousi pinta
täällä ei sadekaan haittaa tee
rannoilta pois kai pakenee.
Kaupassa ostoksilla,
pelin eessä
kolikoita koneeseen
voiton toivossa
pari syytää.
Seteliä vaihtamaan pyytää.
Kassalla jono,
lapsi karkkia huutaa.
Työntökärryllä
takamuksiin mustelma.
Anteeksi katseita
kuin vahingossa
huomaamatta.
Mokoma kuumeen kovan nosti,
mistähän luonto mulle kosti.
Sairaalareissua se tiesi,
siellä meni vuorokausia kuusi.
Suoneen pantiin ainehia,
monenlaisia myrkkysiä.
Hyvä oli hoito siellä,
hoitui kaikki iloisella miellä.
Viereinen tosivanhuskin
oikein hyvin hoidettiin.
Vaipat usein vaihdettiin.
Yhdessä jopa hulluteltiin.
Ei tämä elämä hassumpaa,
kun vain terveeksi itsensä saa.
Pääsee taas reippailemaan
ja elämästä nauttimaan.
Ilo on taas lukea runojanne,
pohdiskella sanomianne.
Näin minäkin sanoin sanasen,
kerroin tämän uutisen.
Paranemista mukavaa
eikä oloa tukalaa,
sulla ei enää lain
pelkkä muisto vain.
Runosi kun näin,
toivon hyvää ystäväin.
Valoisasti runossasi
kirjoitit tunnostasi.
Onnea reippailuun
ja kunnon kohenteluun.
Ruusun sulle laitan
ilon oksan taitan.
Hyvää paranemista!
Syksyn koleus
syyskesässä
kesän poisti.
Koleaa, sadetta
tuulta, pimeää.
Liian aikaisin
kesän kadotin.
Kohta rientää
valon juhla
onhan tiedos
joulun aika.
Kesä jatkuu
sydämissä,
hellin elein
unelmissa.
Tule luoksein
konsa palaat
ilman sua
en ystäväin
kesän taikaan
pääse lain.
Puskasta tärähtää
sorsa pakkoon suhahtaa.
Kalastaja säikkyy
mietteestää.
Mettästäjäks muuttuu
vaanku ase puuttuu.
Jäi aitanaulaa
ei sillä lahnaa saa.
Tuosta ihan ilostuin
kun tuon ruusun sain.
Parantaapi oloani
runoasi luettuani.
Pienen pieni perhonen,
tuli tuohon lentäen.
Runollesi istahti
tuo yöperhonen pieni.
Siinä se nyt kököttää,
eikä aio poies lentää.
Annan sen nyt siinä olla,
mitä mahtaa ajatella.
Lensi kohti taloa,
näki ikkunasta valoa.
Nauttii sekin lämpimästä,
tahtoi sisään syksysäästä.
Kiitos ja Hyvää Yötä!!!!