Kaksivuotias, leikattu narttukissamme ei ole viimeiseen 2-3 viikkoon viihtynyt sisällä. Joka toinen päivä se käy sentään syömässä, nukkuu tunnin, pari ja takaisin ulos. Jos ei päästä, alkaa hirvittävä mouruaminen, kitinä ja korina ynnä hermostunut ravaaminen. Eilen aamulla hän saapui väsyneenä syömään, hyppäsi sänkyymme ja puolikuolleena nukkumaan, kun lähdimme töihin. Illalla kissa oli ovella vastassa ja ampaisi ulos. Sängyn peitteellä oli 3 kosteaa läikkää, kunkin keskellä vähän verta.
Illalla myöhään kissa tuli takaisin sisään ja päätimme pitää sen tarkkailussa koko yön. Yhdeltätoista alkoi ankara poru.
Annoin katille ruokaa ja se rauhoittui tunniksi. Sitten alkoi kitinä. Otimme kissin sänkyyn ja se nukkui 2 tuntia. Kahdelta alkoi tauoton äänilevykonsertti. Rapsuttelin kattia puoli tuntia, ja nostin sen sohvalle nukkumaan. Neljältä alkoi poru. Suljin makuuhuoneen oven. Kissa alkoi raapia ovea palasiksi. Avasin oven ja katti hyppäsi sänkyyn. Kömmin itse perässä. Tunsin, kuinka jotain lämmintä valui peiton läpi jalalleni. Ai, ku kiva. Katti pois sängystä, samoin lakanat. Uutta tyykiä tilalle ja kissa sohvalle. Alkoi oven raapiminen.
Homma oli mennyt jo periaatteen puolelle kauan sitten. Tämä yö oltaisiin sisällä ja sillä selvä. Enää ei juuri nukuttu. Rouva heräsi kuudelta. Kissa pääsi makuuhuoneeseen ja lirautti jälleen sänkyyn. Ai, ku kiva. No, niin, nyt kaikki peitot ovat pyykissä. Hyvä on, mene ulos. Yökasteluissa ei ollut verta, eikä virtsaaminen muutoinkaan ollut vaivalloista.
Niin - ja itse kysymys: tulehdusko vai oireileeko kissi vain siksi, että joutuu suljetuksi sisälle? Kulkukissan pentuna ja vapaaseen maalaiselämään oppineena ulkoilmaelämä on hänelle kaikki kaikessa.
Illalla myöhään kissa tuli takaisin sisään ja päätimme pitää sen tarkkailussa koko yön. Yhdeltätoista alkoi ankara poru.
Annoin katille ruokaa ja se rauhoittui tunniksi. Sitten alkoi kitinä. Otimme kissin sänkyyn ja se nukkui 2 tuntia. Kahdelta alkoi tauoton äänilevykonsertti. Rapsuttelin kattia puoli tuntia, ja nostin sen sohvalle nukkumaan. Neljältä alkoi poru. Suljin makuuhuoneen oven. Kissa alkoi raapia ovea palasiksi. Avasin oven ja katti hyppäsi sänkyyn. Kömmin itse perässä. Tunsin, kuinka jotain lämmintä valui peiton läpi jalalleni. Ai, ku kiva. Katti pois sängystä, samoin lakanat. Uutta tyykiä tilalle ja kissa sohvalle. Alkoi oven raapiminen.
Homma oli mennyt jo periaatteen puolelle kauan sitten. Tämä yö oltaisiin sisällä ja sillä selvä. Enää ei juuri nukuttu. Rouva heräsi kuudelta. Kissa pääsi makuuhuoneeseen ja lirautti jälleen sänkyyn. Ai, ku kiva. No, niin, nyt kaikki peitot ovat pyykissä. Hyvä on, mene ulos. Yökasteluissa ei ollut verta, eikä virtsaaminen muutoinkaan ollut vaivalloista.
Niin - ja itse kysymys: tulehdusko vai oireileeko kissi vain siksi, että joutuu suljetuksi sisälle? Kulkukissan pentuna ja vapaaseen maalaiselämään oppineena ulkoilmaelämä on hänelle kaikki kaikessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itse en valitettavasti osaa tuohon sanoa oikein muuta, kun lääkäriin. olen usein kuullut noista oireista, että se olisi virtsatientulehdus, mutta en mene varmaksi sanomaan.. tuo vaan, että verta on tullut, niin vähän huolestuttaa.. kaikista varmin, kun soitat eläinlääkärille, osaa jo varmasti puhelimessakin vähän analysoida tilannetta. toivottavasti kisu rauhoittuu pian. voimia sinne=)
sain tuosta vielä lisää infoa, eli tuo verenvuoto saattaa olla sellainen ensioire virtsakivien muodostumisesta.. vauhdilla lääkäriin!
No, niin, verta ei ole enää esiintynyt ja käytöskin oli eilen illalla ja viime yönä aivan normaalia. Eläinlekuri sanoi puhelimessa, ettei pidä virtsakiviä tod.näk. koska kyseessä on 2-vuotias tyttökissa, joka ulkoilee runsaasti ja syö paljolti lihaa (kaupan sekä itsepyydystämäänsä) sekä purkkiruokaa ja raksuja vain hätäruokana.
Virtsakiviä esiintyy kuulemma lähinnä kerrostaloissa asuvilla, kuivamuonaa paljon syövillä leikatuilla kolleilla - ja niitä alkaa yleensä kertyä aikaa myöden.
Niinpä lekuri epäili tulehdusta, joka menee kenties ohi itsestään - kirjoitti antibioottireseptin ja sanoi, että aloita kuuri, jos verta tai virtsaamisvaivoja vielä ilmenee.
toivottavasti se on vaan jotain ohimenevää.. noita on niin vaikee käydä arvailemaan. mutta paranemisia kisulle=)
Virtsakivistä sen verran, etteivät kyllä todellakaan ole pelkästään a) kerrostalossa asuvien b) kuivamuonaa paljon syövien c) leikattujen kollien d) liian lihavien tai e) iäkkäiden kissojen juttu.
Minä tiedän useamman tapauksen, jossa alle 5-vuotiaalla leikatulla tyttökissalla on virtsakiviä. Omakotitalossa asuvilla, vapaasti ulkoilevilla vain eläinkaupan kuivaruokaa syöneille. Tiedän myös muutaman leikkaamattoman hieman yli 5-vuotiaan kollin, joilla on virtsakiviä. Nämä tosin ovat sisäkissoja, mutta syövät pääsääntöisesti tuoretta lihaa, kuivaruokaa eivät juuri lainkaan. Eivät ole lihavia, vaan kaikkea muuta.
Ehkäpä noita virtsakiviä on prosentuaalisesti enemmän leikatuilla pojilla kuin tytöillä, mutta ovat ne tytöilläkin melko yleisiä.
Sanotaan nyt sitten näin, että...
Riskiä lisäävät tekijät:
- ylipaino
- vähäinen liikunta
- (leikattu) kolli
- kuivamuona (vaikka olisi Korkeasaaresta ostettu)
- ikä
Lähes kaikilla ko. vaivoista kärsivillä täyttyy yksi tai useampi em. riskitekijöistä. Kissalla, joka ei täytä yhtäkään riskikriteeriä, on varsin pieni mahdollisuus kärsiä ko. vaivasta, mutta toki se mahdollisuus on olemassa.
Melko yleisiä virtsakivet eivät varmaankaan ole tyttökissoilla, koska minä en tunne enkä ole tuntenut ylipäätään yhtään kissaa, joka olisi kärsinyt po. vaivasta. Toisaalta minä tunnenkin lähinnä vain maalaiskissoja.