hei!
olen aijemmin tehnyt abortin, ja nyt on käynyt taas vahinko, olen siis raskaana. Vielä on kuitenkin niin alkuvaiheissa, ensimmäinen abortti oli aivan kauhea, ja nyt on mielessä käynyt, että miten toimia jos haluankin synnyttää lapsen, mutta haluaisin antaa hänet adoptoitavaksi? Itse en ole lapsia halunnut koskaan mutta tuntuisi pahalta tehdä toinen abortti,niin paha mielikin jäi siitä ensimmäisestä.
Onko kokemuksia? Onko teidän mielestä väärin jos antaa oman lapsensa adoptoitavaksi? Antakaa neuvoja!
olen aijemmin tehnyt abortin, ja nyt on käynyt taas vahinko, olen siis raskaana. Vielä on kuitenkin niin alkuvaiheissa, ensimmäinen abortti oli aivan kauhea, ja nyt on mielessä käynyt, että miten toimia jos haluankin synnyttää lapsen, mutta haluaisin antaa hänet adoptoitavaksi? Itse en ole lapsia halunnut koskaan mutta tuntuisi pahalta tehdä toinen abortti,niin paha mielikin jäi siitä ensimmäisestä.
Onko kokemuksia? Onko teidän mielestä väärin jos antaa oman lapsensa adoptoitavaksi? Antakaa neuvoja!
Vastaukset 99
Vanhimmat
Ehdottomasti oikea ratkaisu se adobtio, mikäli et lasta halua pitää. Suomessa on monia ihania pariskuntia jotka haluaisivat nimenomaan vastasyntyneen suomalaislapsen. Teet ainakin kolme ihmistä onnellisiksi (äiti, isä ja lapsi). Nämä kodit on syynätty tarkkaan ja lapsi saa hyvän kodin! Ota rohkasti asiasta selvää ja toimi niin kuin oikeaksi koet! Onnea matkaan!
"
Adoptoitujen lasten huostaanotot ovat Suomessa viime aikoina huolestuttavasti lisääntyneet.
"
Lähde:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Adoptio on vastuun kantamista suojelua tarvitsevista lapsista/1135238693417
Eli, mikään ei takaa, että adoptiolla tekisit kome ihmistä onnelliseksi tai onnettomaksi. Varmaa on ainakin se, että antaessasi lapsei adoptioon et pääse lapsesta eroon, vaan hän seuraa sinua aina ajatuksissasi.
olen miettinyt sitäkin, että lapsi on aina mielessä, tällä hetkellä fiilikset siitä asiasta on, että tottakai seuraa mielessä, mutta tiedän myös sen että hänellä on parempi jossain muualla kuin minun luonani. Siskopuoleltani sain neuvon, että jos abortti vähänkin epäilyttää, niin ei kannata tehdä, ja tässä tilanteessa todellakin tuntuisi pahalta tehdä se. Haluaisin antaa mahdollisuuden elämälle tälle pienokaiselle, vaikka olisinkin antamassa hänet adoptoitavaksi. Pelottaa vaan vanhempien reaktio, en tiedä miten asian heille ilmaisisin, kuitenkin olen vasta 18, asun omillani.. äitipuoleni oli tukemassa minua silloinkin kun ensimmäisen kerran raskaana olin, sanoi olevansa tukenani, oli päätös sitten mikä hyvänsä. Oma äitini taas oli sitä mieltä että ehdottomasti abortti.
Näillä kahdella äitityypillä on se ero, että äitipuoli ei puhu omasta perimästään ja omasta lapsenlapsestaan. Äitisi taas puhuu ja joutuu mahdollisen adoptiopäätöksesi johdosta kokemaan lapsenlapsen menettämisen vieraalle suvulle. Hänen neuvon ymmärrän hyvin, että ehdottomasti abortti.
Abortista voit päättää yksin, mutta adoptiopäätöstä ei äiti voi kait ilman vauvan isän suostumusta tehdä yksin. Kun vauva syntyy, niin hänellä on omat oikeutensa heti. Hänellä on oikeus biologiseen isäänsä ja isällä on myös isän oikeudet. Teitä on siten vähintään 3 oikeudenomistajaa, et ole yksin asian kanssa enää siinä vaiheessa.
käsittelee kansainvälistä adoptiota. Nämä lapset ovat lähtöisin täysin toisenlaisesta kulttuurista ja tulevat maahamme muutaman vuoden ikäisenä, täysin ummikkoina. Kaikilla heillä on takanaan pitkä laitostausta ja hyvin todennäköisesti traumaattinen lapsuus. Nykyisin lapset tulevat myös maahamme entistä vanhempina. On totta, että kansainvälisen adoption kautta tulleiden lasten huostaanotot ovat viime vuosina lisääntyneet, mutta niin ovat myös adoptioiden määrät. Adoptioon tulee myös entistä sairaampia lapsia. Tältä pohjalta tuo adoptoitujen lasten huostaanottojen lisääntyminen ei ole ihme. Kun vielä ottaa huomioon Suomen lastenpsykiatrian tämänhetkiset resurssit, jolloin hoitoon lapsen saa käytännössä vain hoidollisen huostaanoton kautta, niin asia on pitkälle selitetty. Aina ei ole pelkästään kyse vanhempien huonoudesta, vaan siitä että ei yksinkertaisesti jaksa tai pärjää.
Sen sijaan se, että asia liitetään tällä tavoin kotimaiseen adoptioon ja vielä siten, että artikkelista otetaan harhaanjohtavasti irralleen yksi lause, ei mielestäni ole ymmärrettävää. Mikä tälläisessä "seiskan" tyylisessä kirjoittelussa on takaa-ajatuksena? Kotimaan adoptiossahan tilanne on täysin toisenlainen. Lapset menevät sijaisperheistä adoptioperheisiin parin kuukauden ikäisenä, jolloin kiintymyssuhdehäiriöt ovat olennaisesti harvinaisempia. Kyseessä ovat myös yleensä lähtökohdiltaan terveet lapset. Kotimaan adoptioissa ei ole raportoitu huostaanottojen määrän lisääntymistä.
on oikeudet vain, jos on kyseessä aviopari tai isyys on lastenvalvojalle tunnustettu. Jos isyys on tunnustamatta harkinta-ajan päättyessä, ei biologisella isällä ole sananvaltaa, eikä hänen mielipidettään asiasta edes kysytä. Yleensähän on niin, että ko. mies ei edes tiedä isyydestään.
Myös kotimaan adoptioissa on huostaanottoja. Vai eikö ole lainkaan.
Lisäksi, kukaan raskaana oleva ei voi tietää varmuudella, onko hänen odottamansa lapsi terve, ja vaikka olisikin, niin jokainen meistä voi sairastua, niin lapsi kuin aikuinenkin, joten terveysolettama on toiveikas mutta ei varma fakta.
Jos isäkandidaatti haluaa, niin eikö hän saa esim. isyystestillä osoittaa olevansa vauvan isä. Kun vauva syntyy, niin ainahan sentään kysytään isästä syntymätodistusta varten. Äidillä on mahdollisuus olla tietämätön, mutta miksi ihmeessä hän sen tekisi. Kun isä tiedetään niin silloin kai isälle pitää ilmoittaa vauvasta ja suunnitelmista antaa hänet adoptioon ihan viranomaisteitse. Eikö isällä todellakaan ole sanavaltaa lapsensa suhteen silloin, jos hän kuulee lapsestaan ja tunnustaa tämän. Jos ei äiti halua vauvaa pitää, niin täytyyhän hänet antaa isälle ennen kuin vieraille.
Onkohan äidin, joka epäröi abortin tekoa, helppo unohtaa abortoimansa lapsi? Miksi lapsi, joka on saattanut alulle, pitäisi voida unohtaa? Eikö elämässä pidä juuri kantaa vastuu teoistaan. Elämän antaminen lapselle on oikea teko!
on pitää synnyttämänsä lapsi eikä hylätä häntä vieraille.
Kysymys tällä hetkellä on joko tehdä abortti tai synnyttää. Nyt tällä hetkellä on ennenaikaista pohtia adoptiota, kun raskaus on aivan alkuvaiheessa. Äidin mieli ja tunteet vaihtuvat vielä moneen kertaan ennen kuin lapsi syntyy, joten hän ei mitenkään pysty nyt alkuraskauden aikana päättämään siitä, antaako hän lapsensa adoptioon. Hänellä ei ole missään tapauksessa nyt siihen tarvittavaa tietoa itsestään äitinä ja lapsestaan hänen lapsenaan. Hän ei ole vielä siinä pisteessä ollenkaan. Nyt hän voi ainoastaan päättää tehdäkö abortti vai synnyttääkö lapsi.
Vasta lapsen syntymän jälkeen hänellä on jonkinlaiset edellytykset yrittää päättää pitääkö hän vauvansa vai hylkääkö tämän.
Kukaan ai voi alkuraskauden aikana tehdä vedenpitävää päätöstä synnyttää lasta adoptiomarkkinoille. Aivan ennenaikaista pähkäilyä.
Jos avioparille syntyy lapsi, niin aviomies on aina automaattisesti lapsen tunnustettu isä. Jopa silloin vaikka ei todellisuudessa olisikaan lapsen biologinen isä.
Avoliitossa asuvan parin mies ei sen sijaan ole virallisesti lapsen isä, eikä hän myöskään omaa laillisia isän oikeuksia, ennen kuin isyyden tunnustaminen on suoritettu ja hyväksytty. Lapsen huoltaja on pelkästään äiti. Vasta isyyden tunnustamisen jälkeen lapsella on mm. oikeus isänsä sukunimeen ja isä on lapsen tasavertainen huoltaja.
Sama tilanne on silloin, kun nainen yksinhuoltajana synnyttää lapsen. Syntymätodistusta varten ei isää kysellä, vaan isä kirjataan vain jos äiti sen itse ilmoittaa. Syitä siihen miksi äiti ei isää ilmoittaisi on monia. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen selitys, että äiti ei tiedä kuka on biologinen isä. Toinen vaihtoehto on vaikkapa sellainen, että äiti suunnittelee lapsen adoptioon tai sijaisperheeseen antoa. Jos isää ei ole tiedossa, niin äiti saa itse päättää lapsen tulevaisuudesta, kukaan ei voi päätöstä riitauttaa.
Yleensä yksinhuoltajat kuitenkin pyrkivät isän tietojen ilmoittamiseen jo elatustuen vuoksi. Isyystutkimuksiin voidaan ehdokas/ehdokkaat myös pakottaa. Samoin isäksi itseään epäilevä voi halutessaan vaatia mahdollisen isyytensä selvittämistä ja isyyden vahvistamista, siitä äiti ei voi kieltäytyä.
Adoptiossa isän mielipide kysytään vain, jos isyys on vahvistettu, pelkkä tietäminen ei riitä. Mutta jos isyys on vahvistettu, niin viranomaisten pitää ottaa isään yhteys ja pyytää hänen lupansa adoptioon. Isyyden tunnustamisen jälkeen isän mielipide on yhtä painava kuin äidinkin ja isä pystyy halutessaan estämään adoption. Jos isä tällöin ei kuitenkaan halua kasvattaa lasta itse, niin lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen tai lastenkotiin. Jos "tietää" tai vain aavistelee olevansa isä, mutta ei ole vaatinut isyyden tunnustamista, niin silloin adoptiosta ei edes saa tietoja.
Vaihtoehdot olivat käsittääkseni abortti tai adobtio. Näistä suosittelen ehdottomasti ja aina adobtiota, sillä tiedän että monet hyvät pariskunnat toivovat saavansa nimenomaan vastasyntyneen vauvan. He eivät siis tule olemaan lapselle vieraita vaan omat,oikeat vanhemmat. Tunnen adobtiolapsia,ja heille adobtiovanhemmat ovat isä ja äiti - eivät mitään vieraita.
adoptiolapsia. Jo tuo kertoo, että adoptio määrittää lapsen koko loppuiäkseen. Hän on adoptiolapsi, siten erikoinen siis, ja harvinainen ilmestys, joiden tunteminen on mainitsemisen väärtti heitä tavanneelle.
Totuus onkin, että monikaan ei tunne adoptiolapsia, koska he ovat harvinaisuus populaatiossa.
Olet oikeassa, että kodit syynätään tarkkaan, mutta silti joukkoon mahtuu pariskuntia, jotka eivät oikeasti olisi oikeutettuja adoptiolapsen saamiseen.Tiedän lähipiirissäni kaksi pariskuntaa, jotka saivat vastasyntyneen adoptioon, mutta muutaman vuoden kuluttua, pitkään jatkuneiden riitojen ja väkivallan jälkeen päätyivät eroon.Toisessa tapauksessa käytettiin vielä jylmaa henkistä väkivaltaa, joka traumatisoi lapsen loppu elämäkseen.
lain mukaan äiti voi kieltää isyyden selvittämisen
"Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen juridinen äiti kutsutaan lastenvalvojan vastaanotolle, jossa voidaan tunnustaa lapsen isyys ja sopia samalla huoltajuudesta. Isyyden tunnustaminen on yleensä ilmoitusasia. Lapsen isyyttä ei kuitenkaan tarvitse selvittää, jos niin ei haluta tai se on mahdotonta. Juridinen isyys tuo mukanaan mm. elatusvelvollisuuden ja lapselle tapaamisoikeuden. Äiti voi kieltää isyyden selvittämisen tai lastenvalvoja voi keskeyttää isyyden selvittämisen, jos asia ei näytä selviävän. Joissain tapauksissa isyyden selvittämisen kieltäminen on kuitenkin vaikuttanut kielteisesti elatustukipäätökseen."
> lain mukaan äiti voi kieltää isyyden
> selvittämisen
Sinkkunaiset ovat menettäneet tämän oikeutensa isyyslain edellisvuosien uudistuksissa. Ks. isyyslaista 700/1975 3§ 2. momenttia, 8§ 3. momenttia ja 10§. Kaksi näistä on ollut voimassa vasta viime vuodesta alkaen!
Naimisissa olevilla naisilla tämä oikeus edelleen on, ks. isyyslain 16 a §.
Muissa Pohjoismaissa nainen voi estää isyyden selvittämisen myös, jos on rekisteröidyssä parisuhteessa, avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa (Norja) tai avoliitossa (Ruotsi, Islanti).
Ei kaikki ihmiset kulje silmät kiinni, vaan avoimina ja uusiin ihmisiin tutustuen.
Minä ja mieheni tunnetaan paljon adoptoituja ihmisiä. Ehkä se johtuu avoimesta suhtautumisesta ihmisiin, jos kuulemma että joku on adoptoitu emme pidä sitä erikoisena asiana, koska ei se ole sitä.
Perheitä on monenlaisia ja minusta niistä suurin osa on ihan tavallisia vaikka ne onkin muodustunut eri lailla kuin perinteisesti ja ehkä vanhanaikaisestikin jotkut ajattelevat.
Kaikista tärkeintä on että kaikilla lapsilla on vanhemmat jotka rakastavat ja tukevat heitä!
Onneksi monet adoptioperheet tämän lisäksi ovat avoimia!
Minun lapsuudenystäväni oli adoptioitu. Hänellä oli ihan hyvät adoptiovanhemmat. Muistan, kuinka ainakin silloin lapsena tieto hänen adoptiostaan pysäytti. Emme siitä sen enempää puhuneet, mutta minä mielessäni pohdin, että mitäköhän on tapahtunut.
Hän tuli teini-iässä raskaaksi sitten ja adoptiovanhemmat pakottivat hänet abortoimaan. Eivät näinollen halunneet sukupolvelta toiselle siirtyvää adoptiota. Vielä nykyäänkin muistellessani lapsuudenystäviäni, niin tämän ystäväni kohdalla aina muistan tuon, että hän oli adoptoitu, ja se herättää selittämätöntä myötätuntoa edelleen, kuten silloinkin.
Avoimesti adoptiolapsista on aina puhuttu. Maallakin kun kävimme, niin siellä oli naapurissa poika, joka rakkaudella oli hoidettu, mutta hänestä puhuttaessa aina mainittiin, että hän oli kasvattilapsi. Kun sen kuulee, niin se herättää kysymyksen, mitä hänelle onkaan tapahtunut. Se on aivan luonnollinen reaktio. Kukaan ei ole välinpitämätön sellaisen asian edessä, kun kyseessä on lapsen kohtalo. Ei se ole mikään jokapäiväinen juttu. Miksi vähättelet tuolla tavalla lapsen kohtaloa.
Kysy ystävältäsi, olisiko abortti ollut parempi vaihtoehto hänen kohdallaan. Olisiko hänestä ollut parempi olla syntymättä.
Olen koko keskustelun ajan odottanut tuollaista repliikkiä. Syntyneet ovat jäävejä vastaamaan tuollaiseen kysymykseen.
Ja varsisinkin lapsuudenystäväni, joka pakotettiin tekemään abortti, adoptiovanhemmat pakotti. Heillä siis lienee se kaikkein monipuolisin tieto adoptio ja aborttiasioista kun on omakohtainen päätös molemmista. He toimivat aina lapsuudenystäväni parhaaksi tietääkseni.
No hyvä etten tuottanut pettymystä :D. No mutta kysy niiltä vanhemmilta, miltä tuntui saada lapsi jota eivät ehkä olisi pystyneet biologisesti hankkimaan. Mitä se on antanut tälle perheelle. Tuntevatko he olevansa lapsen vanhemmat vai "vieraat ihmiset, joille lapsi on hyljätty".
että ystäväsi aborttiin joutuminen johtui nimenomaan
siitä että hän oli adoptoitu ja pelkästään adoptiovanhemmista?? Hän itsekö olisi ehdottomasti halunnut pitää lapsen?? Jos joku nuori nainen haluaa välttämättä synnyttää lapsen, hän kyllä sen pystyy tehdä halusi vanhemmat tai ei, jos on riittävästi tahtoa. Ei siihen voi pakottaa. Joskus voidaan luulla, että vanhemmat pakotti, vaikka päätös on ollut yhteinen? Ja etenkin kun tiedossa että tyttä adoptoitu, hänen vanhempiensa teot tai tekemättä jättämiset kyllä kylän raitilla juoruissa kärjistetään. Ehkä olisit säälinyt tyttöä vielä enemmän jos hän olisi elänyt alkuperäisessä perheessään, silloin varmaan olisi ollut sääliin oikeaa aihetta....
Tiedän MONIA, joiden biovanhemmat ovat järjestäneet tyttärensä aborttiin...ei se ole mitenkään harvinaista. Tyttären mielipide on ehkä kysytty tai sitten ei. Tiedän parin sairastuneen
abortin jälkeen henkisesti, koska biovanhempien aborttiin painostaminen oli niin traumaattista.
Tämä aborttiin pakottamisen ja adoption yhteyttä en oikein ymmärrä, mikä yhteys niillä on edes esimerkkitapauksessasi?
"Tämä aborttiin pakottamisen ja adoption yhteyttä en oikein ymmärrä, mikä yhteys niillä on edes esimerkkitapauksessasi?"
No yhteyshän on selvä. Adoptiossa ei voi olla mitään hyvää, jos itse adoptiovanhemmatkin pakottavat lapsensa tekemään abortin sen sijaan että tyttö olisi pitänyt lapsensa tai jopa antanut adoptioon. Eikös se ole itsestään selvää, että adoptiota henkeen ja vereen vastustava ihminen esittää asian näin?
Teini-ikäinen ei niin kauheen selvillä ole lain suomista oikeuksistaan, eikä niitä hänelle varmaan ole kerrottu. Sitäpaitsi kerran jo hylätty varmaankin joutuu ottamaan sen huomioon, että ei hylättäisi uudelleen. Olimme molemmat teini-ikäisiä.
Minusta olisi aika tungettelevaa ja moukkamaista mennä nyt kyselemään adoptiovanhemmilta heidän motiivejaan ja tuntemuksiaan, kuten tuo yksi moukka ehdotti minulle. Kannatan yksityiselämän suojaa myös adoptioperheille siinä missä muillekin perheille.
En minä vastusta adoptiota, mutta minulla tökkii ajatus, että joku tieten tahtoen kantaa kohdussaan lasta sillä menttaliteetilla, että hylkää hänet.
Mielestäni jokaiselle vauvalle pitää antaa mahdollisuus omaan äitin ennen syntymää sentään eikä suunnitellusti jo ennen syntymää adoptiolapsuutta.
jos kyseessä on au-lapsi. Isyys vain jätetään sellaisessa tapauksessa tutkimatta.
No en tosiaankaan tarkoittanut että konkreettisesti menisit tuollaisia kysymään, vaan että ajattelisit minkä mahdollisuuden adoptio voi lapsettomalle pariskunnalle antaa. Ja että adoptio voi antaa mahdollisuuden elämään, hyvään elämään!En kannata adoptiota erityisesti, vaan toivon ettei kukaan tulisi raskaaksi epäsuotuisassa elämäntilanteessa. Mutta jos ja kun tulee, adoptio on mielestäni ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin abortti.
Onko oikeampaa kantaa lasta kohdussaan muutama viikko tai kuukausi sillä mentaliteetillä että hänet abortoidaan?
Mielestäni adoptioäiti on oikea äiti!
lapsen parhaan kannalta, niin lapsen etu on päästä mahdollisimman nuorena adoptioperheeseensä. Tällöin on hyvä, että äiti pohtii asiaa syvällisesti jo raskausaikana. Tietysti vasta synnytyksen jälkeen tunteet lasta kohtaan heräävät eri tavalla ja siksi paperit voikin allekirjoittaa vasta pakollisen harkinta-ajan jälkeen.
ettei kaikista naisista yksinkertaisesti ole ottamaan vastuuta lapsesta. Kaikki naiset eivät edes pidä lapsista, tai heidän hermonsa ei kestä sitä taakkaa mitä lapsen hoitaminen ja kasvattaminen vaatii. Se on lapsia rakastavallekin, tasapainoiselle naiselle joskus todella uuvuttavaa yövalvomisineen ja uhmaikineen...
Jos ei koe jaksavansa lapsen kanssa, adoptio on lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin esim. vastuuntunnottoman äidin lapsia uhkaava huostaanottokierre.
Kumpi vahingoittaa lasta enemmän, adoptio vauvaikäisenä vai huostaanotto/sijaiskotikierre esim. kouluiässä...siinä pohjalla vielä monta epävakaata vuotta biologisen äidin kanssa, joka ei lasta edes koskaan halunnut?
Harmi jos ystäväsi joutui painostetuksi aborttiin, mutta oletko varma ettei hän olisi tänä päivänä tyytyväinen että abortti tehtiin.
Teiniäitinä olo on kaikkea muuta kuin helppoa, siksi monet nuoret aborttiin päätyvät joko omasta halustaan tai biovanhempiensa painostamana. Valitettavasti usein on käyty niin, että kun teini synnyttää lapsen, on se jäänyt hänen vanhempiensa vastuulle kun äiti itse jatkaa bilettämistä. Ei kai tarkoitus ole että lapsia tehdään vanhemmille....
Olen samaa mieltä tuosta, että yleensä vanhemmat ajattelevat lapsensa parasta kun ehdottavat aborttia teiniraskauksissa. Niinhän aloittajankin oma äiti teki aloittajan kertoman mukaan.
Adoptiohaukat voisivat keskittyä mielestäni jo syntyneisiin hylätyttyihin lapsiin ja antaa kunkin nuoren tytön vanhempien hoitaa lapsensa asiat rauhassa ryhtymättä sekoittamaan teinejen päätä hurmoshenkisesyydellään.
Kyllä pitäisi tutkia eikä tosta vaan sulkea vauvalta pois mahdollisuus omaan, rakastavaan isään äidin hylkäämisen myötä. Pitäähän se ilman muuta tutkia, ennenkuin annetaan vauva jollekin ulkopuoliselle. Tuo tutkimattomuuskäytäntö täytyy muuttaa lapsen näkökulma huomioon ottavaksi, samoin tietenkin biologisen isänkandidaatin oikeudet tossa aikas suveneeristi sivuutetaan muiden aikuisten päätöksellä. Ei ole mitenkään hyväksyttävä toimintatapa. Isälle pitää ainakin yrittää antaa mahdollisuus itse päättää lapsensa kohtalo eikä pitää häntä pimennossa muiden tehdessä päätös hänen puolestaan.
se on aina ollut riippumatta siitä ollaanko lasta antamassa adoptioon vai ei. Vaikka äiti pitäisi lapsen itse, ei AU-lapsen biologista isää selvitetä ellei äiti (tai isäehdokas) sitä asiaa itse aktiivisesti ala toimittamaan. Samalla tavalla asia menee, jos lasta ollaan antamassa adoptioon. Miksi tuon käytännön pitäisi olla adoption kohdalla eri tavalla? Eihän sillä lapsella sitä isää ole sittenkään, vaikka äiti hänet itse pitäisi. Eikä isällä myöskään mitään oikeuksia lapseen nähden, ei hän silloinkaan saa mistään päättää.
miten tulee toimia jos haluaa antaa lapsensa adoptoitavaksi.
Sinun tulisi ensiksi ottaa yhteys äitiysneuvolaan ja alkaa normaalit raskauden seurantakäynnit. Puhu terkkarin kanssa ajatuksistasi, niin hän kertoo antaa sinulle tietoa muistakin vaihtoehdoista, mm. miten voisit itsekin selvitä lapsen kanssa jos saisit tukea vanhemmuuteen, sijaisvanhemmuudesta jne. Jos raskauden edetessä olet yhä edelleen adoption kannalla, terkkari ohjaa sinut sosiaalipuolelle adoptioneuvontaa varten. Adoptioneuvonnan saaminen on pakollista ja sen tarkoituksena on antaa sinulle tietoa adoptiosta ja sen vaikutuksista. Adoptioneuvonta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi annettava sen jälkeen adoptioon. Vaan päätöksen voi tehdä aikaisintaan kahdeksan viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Nämä syntymän jälkeiset viikot, jota kutsutaan äidin harkinta-ajaksi, lapsi yleensä viettää sijaisperheessä.
Toinen vaihtoehto on ottaa suoraan yhteyttä Pelastakaa lapset Ry:hyn, joka on suurin kotimaan adoptioprosesseja hoitava taho. He antavat adoptioneuvonnan ja järjestävät adoption.
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot
Sinun on hyvä tietää myös se, että nykyisin Suomessa on mahdollista saada ns. avoin adoptio. Tällöin biologiset vanhemmat/äiti tietää lapsensa adoptiovanhemmat ja voi halutessaan jopa tavata nämä ennen adoptiota. (Ja vaikka kyseessä ei olisikaan avoin adoptio, niin biologinen vanhempi pystyy vaikuttamaan hyvinkin paljon siihen, millaiseen adoptiokotiin lapsi sijoitetaan). Avoimessa adoptiossa voidaan myös tehdä esim. sopimus siitä, että adoptiovanhemmat lähettävät lapsesta kuvia ja kuulumisia tietyin ajanvälein. Tällöin yhteys lapseen ei kokonaan katkea. Avoimet adoptiot ovat viime vuosina yleistyneet huomattavasti.
Minusta pitää nyt eritoten korostaa nuorille ja kokemattomille raskaana oleville tytöille, että heillä ei ole mitään velvollisuutta antaa lastaan adoptioon vaikka tapaisikin etukäteen tuon hänen lastaan toivovan pariskunnan ja vaikka he ystävystyisivät jopa. Kenenkään velvollisuudeksi ei missään vaiheessa tule auttaa lapsetonta pariskuntaa etukäteen tapaamisesta ja toiveiden esittämisestä huolimatta antamalla lapsensa synnyttämisen jälkeen eikä mitään huonoa omaatuntoa tarvitse tuntea, vaikka synnytettyään ei haluakkaan enää luopua lapsestaan. Mihinkään ei ennen lapsen synnyttämistä ole edes mahdollisuutta sitoutua eikä lapsen syntymänkään jälkeen ole edes lupa antaa lastaan adoptioon ennen 8 viikon harkinta-ajan päättymistä. Mitään sopimuksia ei voida kirjoittaa ennen tuota ja jos luvataan jotain, se ei päde. Vauvan oikeus on ensisijaisesti vielä ennen adoptiota olla hänet synnyttäneen äidin vauva virallisesti ne ensimmäiset 8 viikkoa eikä äidin tarvitse mistään houkutuksista ja yhteydenpitolupauksista huolimatta eikä mistään suunnitelmista huolimatta toteuttaa adoptiota, koska lapsi on se, joka lopulta vasta synnyttyään antaa ne edellytykset äidin vaikealle päätökselle.
Siksi en pidä suotavana ennen synnytystä tapailla ketään adoptiopariskuntia, jottei synny velvollisuudentunnetta äidille, kun tuli luvattua.
viestini täysin väärin. En ole missään vaiheessa sanonut, että äiti tapaisi adoptiovanhemmat raskausaikana, saatika tekisi minkäänlaisia sopimuksia raskausaikana tai ennen harkinta-ajan päättymistä. Minä nimen omaan kirjoitin, että adoptiopäätöstä ei voi tehdä ennen harkinta-ajan päättymistä, joka on vähintään kahdeksan viikkoa lapsen syntymästä. Mitään allekirjoituksia tai sopimuksia ei edes voisi tehdä ennen tätä, sillä niillä ei oleisi oikeudessa mitään virkaa.
Adoptiovanhemmat valitaan vasta sen jälkeen, kun äiti on allekirjoittanut (harkinta-ajan päättymisen jälkeen) adoptiopaperit alle. Eihän vanhempia edes voisi valuta aikaisemmin, koska mitään adoptoitavaa lasta ei ole. Biologisen äidin aikomus ei vielä tee lapsesta adoptiolasta. En tiedä mistä repäisit nuo juttusi ennen synnytystä ja harkinta-aikana tapahtuvista tapaamisista ja houkutteluista. Minä en sellaisesta ainakaan kertonut. Todellisessa elämässä tuo ei siis olisi edes mahdollista, sillä silloin ei ole edes vielä tietoa siitä, ketkä valitaan adoptiovanhemmiksi. Kyse ei ole todellakaan mistään etukäteen tapaamisesta tai kaveeraamisesta, vaan adoptiopäätöksen jälkeen tapahtuvasta tapaamisesta sosiaalihoitajan läsnäollessa. Biologinen äiti saa tästä tapaamisesta kuitenkin sen, että hän tietää kenellä ja millaisilla vanhemmilla hänen lapsensa on.
Mutta varmuuden vuoksi kuitenkin halusin korostaa sitä, että mitään velvollisuutta ei ole antaa lastaan adoptioon vaikka adoptiojärjestelijät kertoisivatkin ihanasta pariskunnasta, joka saa raskaana olevalta tytöltä maailman kauneimman lahjan. Sinä, enkä minä kun ei voida tietää, millaisia stooreja adoptioprosessin missäkin vaiheessa odottavalle äidille kerrotaan. Se on aina niin henkilöstä kiinni ja nuori tyttö on hyvin herkkä olemaan johdateltavissa ja manipuloitavissa varsinkin, jos vielä on velvollisuudentuntoinen ja haluaa olla kiltti muille. Tätä tarkoitin, että pitää todella korostaa, että lapsi on paljon enemmän kuin lahja, joka annetaan adoptiovanhemmille, vaikka kuinka kiitettäisiin. Vastasynnyttäneen mielentilassa olevalle epävarmalle äidiksi tuleelle ei mielestäni myöskään pidä mennä herkistelemään millään hehkutuksilla vaan ainoastaan juridiset ja käytännön seikat tulee viranomaispuolella selvittää ja adoptioneuvonnassa. Eettiset ja filosofiset kannanotot pitää jättää äidin omien ystävien ja läheisten kanssa käytäviksi tai miten kukakin haluaa.
Adoptoiduksi joutuminen on vauvalle kuitenkin aina huonompi vaihtoehto, kuin että saisi elää oman äidin kanssa. Hän kysyy sitten isompana, että miksi äiti antoi pois. Näinhän tapahtuu vääjäämättä.
> Sinun on hyvä tietää myös se, että nykyisin
> Suomessa on mahdollista saada ns. avoin adoptio.
Tällaista ei laki tunne, eivätkä mitkään adoption avoimmuuden sopimukset ole päteviä. Suomen laki tuntee nykyisellään vain vahvan adoption, paitsi ennen vuotta 1980 tehtyjen adoptioiden osalta. Adoptiovanhemmat voivat aivan hyvin viedä lapsen vaikka toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille tai muuten katkaista välit, kieltää tapaamisen ja hakea lähestymiskiellon, jos tapaamista oma-aloitteisesti yrittäisi.
Sen perusteella, miten paljon nähdään avointa adoptiota mainostettavan, voisi tietysti hallitus ja eduskunta jossakin vaiheessa harkita adoptiolain kokonaisuudistuksen ohessa säätää heikon adoption palauttamisesta takaisin vaihtoehdoksi (kuten USA:n osavaltio Kalifornia on tehnyt), mutta sitä ennen pitää erityisesti varoa tuollaisia puheita.
Tällä palstalla oli taannoin tapaus, jossa yh-äiti oli adoption harkinta-ajalla ja lapsi sijoitettu sijaisperheeseen. Lisäksi oli mitä ilmeisintä, että kyseinen sijaisperhe oli yhtä kuin aiottu adoptioperhe.
Kyseisellä yh-äidillä oli, muutettuaan mieltään vielä harkinta-ajalla ennen paperien allekirjoittamista, huomattavia vaikeuksia saada lastansa palautettua takaisin, se vaati mm. asianajajan apua ja sitä ennen sosiaaliviranomaiset olivat yrittäneet painostaa adoption vahvistamiseen perustellen, "kuinka lapsella nyt on hyvä koti".
Jälkimmäinen ilmaisu siis paljasti, miten eettistä periaatetta olla sijoittamatta lasta adoptioperheeseen ennenaikaisesti, ei ollut noudatettu.
Onko näin tosiaan:
"
Toinen vaihtoehto on ottaa suoraan yhteyttä Pelastakaa lapset Ry:hyn, joka on suurin kotimaan adoptioprosesseja hoitava taho. He antavat adoptioneuvonnan ja järjestävät adoption.
"
Miten tuollainen neutraalina pidettävä toimina on annettu adoptiolapsia välittävän tahon hoidettavaksi. Ilman muuta olettaisin, että jos adoptioprosesseja hoitava taho kerran välittä adoptiolapsia, niin se myös tarvitsee lapsia adoptioon ja silloinhan sen intressissä nimenomaan on neuvoa nuori raskaana oleva nainen antamaan lapsensa heidän prosessiin. Minusta pitää ehdottamasti AINA äidille annettava adoptioneuvonta tapahtua muiden kuin adoptiolapsia välittävän organisaation puolelta, jottei tulisi yksipuolista johdattelua, panostusta tai manipulointia. Tuo pitää muuttaa, ettei tapahdu nuorelle naiselle erehdystä, jota hän katuisi lopun ikäänsä.
täysin oma tukintasi Mikko!
Seurasin minäkin tuota taannosista keskustelua ja lapsihan oli hoitokodissa, ei sijaisperheessä. Sijaisvanhemmat eivät myöskään ole adoptiolapsen tulevat vanhemmat. Lapselle valitaan adoptiovanhemmat vasta äidin/vanhempien allekirjoitettua adoptiopaperit. Lapsi sen sijaan sijoitetaan väliaikaiseen sijoitukseen harkinta-ajaksi. Omaa fiktiota ei kannata täällä esittää faktana.
jokainen voi aistia synnyttäneen äidin kauhun kun hänelle ei meinattu antaa vauvaa. Siinä meni lukijoiltakin jo yöunet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000034477774
Laki tuntee vain adoption, ei erikseen vahvaa tai/ja avointa adoptiota. Missä lain kohdassa sanotaan, että adoption on oltava ns. vahva adoptio? Mikä laissa puhuu avointa adoptiota vastaan? Adoptiolakihan vain määrittelee adoption ja sen ehdot, mutta laista ei löydy pykälää joka estäisi avoimen adoption. Tai määräisi, että adoption on oltava vahva. Jos viranomaisen läsnäollessa tehdään tiedonsaantioikeudesta sopimus, jota viranomainen valvoo, niin miksi tämä sopimus ei olisi pätevä?
En myöskään ymmärrä tuota negatiivista asennetta ja jatkuvaa väärän tiedon levittämistä avoimesta adoptiosta. Miksi ihmeessä adoptoiva pariskunta olisi halukas avoimeen adoptioon, jos ei siihen kuitenkaan olisi valmis? Yhtä hyvin he voisivat jo suoralta kädeltä ilmoittaa, että haluavat vahvan adoption. Mikä olisi heidän motiivinsa haluta ensin avointa adoptiota ja jättää sitten noudattamatta tehtyä sopimusta? Miksi ihmeessä on niin vaikea uskoa, että suuri osa adoptiovanhemmista on sellaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti haluavat välittää biolle tietoja lapsen hyvinvoinnista, kasvusta ja kehityksestä? Biohan on antanut heille suuren lahjan, josta he ovat hyvin kiitollisia. Adoptiovanhemmat leimataan tällä palstalla valitettavasti aina ahneiksi, itsekkäiksi, omaa etua tavoitteleviksi sekä epärehellisiksi ihmisiksi ja biojen vihollisiksi. Se kertoo minulle vain siitä, että noin kirjoittavat ihmiset eivät ole todellisuudessa tekemisissä adoptioperheiden kanssa.
Mikon tarkoittamasta viestiketjusta, jossa bio kertoo lapsen sijoituspaikasta. Koko linkin näet alla olevasta Helinän viestistä. Kuinka moni muu kuin Mikko on sitä mieltä, että lapsi olisi ennenaikaisesti sijoitettu adoptiovanhemmilleen? Kannattiko taas panetella ja levittää väärää tietoa...
"lähen kohta taas kattomaan tyttöä perhekotiin..siellä sanovat häntä Miniksi...tuntuu ulkopuoliselta ja rikolliselta kun en saa tyttöä kotiin..oon miettinyt jo hyvän nimenkin mutta tuntuu että on pakko käyttää tuolla Mini nimeä. huomenna mennään tytön ja hoitajan kanssa lääkäriin´ terkalle tarkastukseen ja puhumaan imettämisestä...on niin kauhean kova ikävä tyttöä joka tuhisee ihanasti kun hän nukkuu.. :-)"
FINLEX, laki lapseksiottamisesta 153/1985, 12 § 1. momentti:
> Kun lapseksiottaminen on vahvistettu, ottolasta
> on pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien
> vanhempien lapsena sovellettaessa mitä
> sukulaisuuden ja lankouden oikeudellisesta
> vaikutuksesta on voimassa, jollei erikseen
> muuta säädetä tai ottolapsisuhteen luonteesta
> muuta johdu.
Tuo jälkimmäinen päälause ottolapsisuhteen luonteesta muusta johtumisesta on ollut tähän mennessä käytössä ainoastaan sellaisissa ennakkopäätöksissä, joissa tekemistä on ollut ennen vuotta 1980 tehdyillä heikoilla adoptioilla. Nykyisessä lapseksiottamislaissa ei ole _mitään_ säännöksiä esimerkiksi sitovista tapaamisoikeuksista tai tiedonsaantioikeuksista, samoin heikoille adoptioille tyypillinen purkuedellytyksistä säätäminen puuttuu. Lisäksi adoptioasioista sopimista on jyrkästi rajoitettu esimerkiksi 3 §:ssä.
Lapseksiottamislaki on etenkin kansainvälisten adoptioiden osalta kehittynyt pitkäksi ja kiemuraiseksi ja pidän anteeksiantamattomana, että juurikin tuo 12 § 1. momentti tai tahdonvastaista adoptiota koskeva 9 § 2. momentti ovat siinä kunnossa kuin ovat.
Pysyn kannassani, että minkään adoptioneuvontaan oikeutetun palvelun ei tule käyttää avoimen adoption tai siihen rinnasteista ilmaisua, ennen kuin mahdollisesti adoptiolain kokonaisuudistuksen seurauksena sellaisista asioista on selvät säädökset. Adoptio- ja huoltajuusasiat ovat herkkiä seikkoja ja vaikuttavat niin ratkaisevasti lasten ja vanhempiensa hyvinvointiin, että niissä ei saa varautua pelkkään hyväntahtoisuuteen, vaan tarvittaessa on tiedettävä etukäteen, mitä voi mennä pieleen.
perhekodin pitäjät sitten saa toivoa adoptiolasta itselleen? Perhekotihan on yritys, jonka voi halutessaan lakkauttaa, kun löytyy sopiva adoptiolapsi sijaislasten jättämää aukkoa täyttämään.
ei saa olla lapsia. Ei omia eikä sijoitettuja. Lapsettomuus on ehdoton kriteeri. Joten se siitä.
Adoptoitu lapsi on myös avoimessa adoptiossa adoptiovanhempiensa lapsi, kuuluu laillisesti vain heidän sukuunsa ja vanhemman oikeudet ovat vain ja ainoastaan adoptiovanhemmilla. Tämän määrää adoptiolaki. Mikään laissa ei sen sijaan määritä sitä, saako biologiset ja adoptiovanhemmat pitää yhteyttä. Sitä ei kielletä, eikä siihen kehoteta. Se on vanhempien välinen sopimusluontoinen asia. Adoption purkamisesta on sen sijaan montakin eri pykälää.
Esität myös suurta adoptioasiantuntijaa seuraavalla kommentilla: "Lisäksi adoptioasioista sopimista on jyrkästi rajoitettu esimerkiksi 3 §:ssä." Tiedoksi vain, että muutkin osaavat käyttää Finlexiä. Tuo 3§ on kokonaisuudessaan lainattuna alla, eikä siinä ihan aikuisten oikeasti puhuta muusta kuin siitä, että lapsesta ei saa maksaa korvausta = lapsikauppa. Aika tavalla saa totuutta vääntää, että tuosta 3§:stä löytää esteen avoimelle adoptiolle.
3§
"Lapseksiottamista ei voida vahvistaa, jos lapseksiottamisen johdosta on annettu tai luvattu annettavaksi korvausta taikka jos joku muu kuin lapseksiottaja on ottolapsisuhteen vahvistamisen varalta suorittanut tai sitoutunut suorittamaan korvausta lapsen elatusta varten.
Sopimus tai sitoumus 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tai elatuksen suorittamisesta on mitätön.
Tällaista lakia ei ole. Myös lapsiperheet saavat adoptoida.
Ei ole utopisista ottaa tuota pykälää esimerkiksi sopimusvapauden radikaalista rajoittamisesta. Se esimerkiksi kieltäisi sellaisen muuten järkeenkäyvän kuuloisen avoimen adoption järjestelyn, jossa biologinen vanhempi saisi lapsen silloin tällöin viikonloppuvapaalle kotiinsa ja sinä aikana vastaisi lapsen elatuksesta.
Pysyn ehdottomasti kielteisessä kannassani avoimen adoption terminologian väärinkäytöstä adoptioneuvonnassa. Edellisessä vastauksessa oli hyvä myöntää "avoimenkin" adoption tapauksessa adoptiovanhempien yksinoikeus vanhemmuusoikeuksiin, joka voi milloin tahansa, ilman, että siitä voidaan mitään sopia, muuttaa avoimen adoption luonteen suljetuksi.
Käsittämätön väite:
"Se on vanhempien välinen sopimusluontoinen asia"
Lapsen oikeuksien yli ei nämä kaksi pariskuntaa voi keskenään sopia mitään. Ei voida sopia lapsen yli, että bioloisilla vanhemmilla esim. olisi oikeus pitää yhteyttä pois antamaansa lapseen. Tämmönen sopiminen on täysin pätemätöntä. Yhtä vähän voidaan sopia, että jollain serkun kaimalla on oikeus pitää yhteyttä toisen lapseen. Lapsi ei ole tuote, jonka "käytöstä" voidaan sopia. Lapsi ei ole objekti. Hänellä on oma määräysvalta, ketä hän haluaa tavata. Hänen ylitseen ei voida sopia mitään. Naurettavaa puhetta, että adoptioon annettu lapsi haluaisi pitää mitään yhteyttä hänet hyljänneisiin ihmisiin.
Kyllä minäkin siinä ketjussa väistämättä rupesin ajattelemaan, että lapsi on jo luvattu harkintajan aikana jollekin ihanalle pariskunnalle, (jotka kenties kanssa kävivät hoitelemassakin vauvaa jo siellä perhekodissa). Muuten vauvan palauttaminen omalle äidilleen ei olisi ollut niin nihkeää.
Ja tuo, että sanottiinhan äidille, että vauvalla on hyvä koti.
Nimittäin, jos vauva on kaksi kuukautta sijaiskodissa ennen adoptiopäätöstä, ja vasta sitten valitaan vanhemmat, niin nämä uudetko vanhemmat sitten ihan varottamatta tulevat ja ottavat sen vauvan kertaheitolla matkaansa hoitokodista, kun odotettu päätös on tehty ja nimet saatu paperiin. Eiköhän jotain tutustumista edellytetä heiltäkin, ihan vauvan takia ja hoitamisen opettelemiseksi. Jos vauva vielä jää sijaiskotiin adoptiopäätöksen jälkeen, niin hänhän on sitten jo ehtinyt kiintyä ihan vääriin ihmisiin ennen adoptiota, eli niihin sijaiskodin ihmisiin ja on sitten tutustuttuaan taas uusiin ihmisiin, näihin adoptiovanhempiin, huomattavasti isompi kuin 2-kuinen, vähintään 3-4 -kuinen. Vai mitä?
Siksi uskon, että laista lipsutaan.
"
En myöskään ymmärrä tuota negatiivista asennetta ja jatkuvaa väärän tiedon levittämistä avoimesta adoptiosta. Miksi ihmeessä adoptoiva pariskunta olisi halukas avoimeen adoptioon, jos ei siihen kuitenkaan olisi valmis? Yhtä hyvin he voisivat jo suoralta kädeltä ilmoittaa, että haluavat vahvan adoption. Mikä olisi heidän motiivinsa haluta ensin avointa adoptiota ja jättää sitten noudattamatta tehtyä sopimusta?
"
No siksi, että muuten äiti ei ehkä luopuisi lapsestaan eivätkä he saisi vauvaa itselleen. Kun luvataan äidille pitää yhteyttä, jos tilanne muuten uhkaa kariutua äidin pekäämään ikävöimiseen. Kas siinä sinulle motiivia ja vastaus miksi luvataan ummet ja lammet. Joku tossa jo aloittajallekin mainitsi, että tiesitkö, et oikeestaa sun ihan lopullisesti tarviikkaan antaa lastas, ja mainosti tota avointa adoptiota. Avoin adoptio on houkutin.
Suomen laki ei kiellä adoptiota hakevia aikuisia toimimasta sijaisvanhempina lapselle, jonka äiti on adoption harkinta-ajalla. Niinikään se ei kiellä hedelmöityshoidoissa käyvien tai edes biologista lasta odottavien aikuisten hakea adoptiota.
Kaikki nuo ovat kirjoitettuja tai kirjoittamattomia adoptiojärjestöjen omia "eettisiä periaatteita", joista lipsutaan oikealle ja vasemmalle, mutta jotka on julkituotu siksi, että adoptiojärjestöt ovat tiedostaneet alaansa koskevat kyseenalaiset piirteet ja haluavat parantaa julkisuuskuvaansa näiltä osin.
Älkää nyt vaan adoptioneuvonnassanne menkö levittämään eettisiä periaatteita, joilla ei ole lain voimaa. Neuvottavia ei saa harhauttaa luottamaan utopioihin.
mahdollista joistakin kohteista myös lapsiperheiden adoptoida, mutta näissäkin kohteissa annetaan yleensä lapsettomille etusija. Mutta kotimaan adoptioon, josta tässä nyt on kyse, hyväksytään hakijoiksi vain lapsettomat. Perheellisen ei siis ole mahdollista Suomesta.
vasta papereiden allekirjoittamisen jälkeen. Joka viikko on sossuryhmän yhteispalaveri, jossa päätökset tehdään, jos edeltävällä viikolla on joku biologinen äiti käynyt allekirjoittamassa paperit. tämän jälkeen tieto soitetaan tuleville adoptiovanhemmille. adoptiovanhemmat käyvät ensin sossun tykönä keskustelemassa ja saavat sitten lapsen sijaisperheen yhteys- ja osoitetiedot. Adoptiovanhemmat käyvät ensin muutaman vuorokauden ajan sijaisperheessä tutustumassa lapseen ja harjoittelemassa hänen hoitoaan. Samalla tavalla kuin synnyttänyt äiti opettelee lapsivuodeosastolla lapsen hoitoa ennen kotiutumista. Lapsen siirryttyä adoptiokotiin on edessä vielä 6-8 viikon seuranta-aika, jolloin sosiaali- ja terveysviranomaiset seuraavat mm. kotikäynnillä perheyhteyden muodostumista, pärjäämistä jne. Tämän koeajan jälkeen sossut kirjoittavat lausunnon, joka viedään käräjäoikeuteen yhdessä muiden adoptioasiakirjojen kanssa ja käräjäoikeus vahvistaa adoption.
lapsi on siis adoptiokotiinsa siirtyessään vähintään reilun kahdeksan viikon ikäinen, mutta voi olla jopa puolivuotias. Riippuu täysin siitä, milloin bio on paperit allekirjoittanut. Tuo kuvailemasi tapa että adoptiovanhemmat valittaisiin jo harkinta-aikana ja kävisivät hoitamassa etukäteen olisi paitsi laiton, myös hyvin julma adoptiovanhempia kohtaan. Noin puolet bioista kun peruu adoptiopäätöksen harkinta-aikana.
Älkää hyvät ihmiset uskoko täällä kirjoittelevien amatöörien omia tulkintoja ja uskomuksia asioista!
adoptoidaankin ilman hänen suostumustaan, jos hän on alle 8-vuotias...
En sanonut että adoptiovanhemmat virallisesti valittaisiin mutta ehkä heille luvattaisiin silleen vähän ennakkoon, että nyt olisi tiedossa teille tuleva vauva. Jos ajatellaan, että suomalaista adoptiolasta odotetaan vuosikausia, niin eihän adoptiovanhempia voida edes valita noin yhtäkkiä ja varoittamatta, ties vaikka olisivat jossain lomamatkalla tai muuten jo unohtaneet koko asian vuosien saatossa. Ei kai he nyt voi viikoittain kytätä koska sossusta soitetaan ilman että yhtään ennalta saavat varoituksen olla kotosalla kun päätös tehdään.
Minusta tuo mitä selitit yllä ei voi vastata käytäntöä eikä inhimillisyyttä ketään kohtaan, varsinkaan lasta, joka menettää sijaishoitajansa parissa päivässä tuon käytännön mukaan. Johan puolivuotias jo vierastaakin.
Adoptioneuvojilta muuten vaaditaan?
niin menee, että lapsi-ilmoituksesta ei saa mitään ennakkovaroitusta. Tietoa ei saa, koska se kuuluu vaitolovelvollisuuden piiriin. Muutama vuosi menee puhelua kytätessä, mihinkään ei voi kunnolla sitoutua ja kännykkä on aina mukana. Soittoa ei kytätä viikoittain, vaan päivittäin ja tunneittain. Jokainen tuntemattomasta numerosta tuleva puhelu saa pulssin taivaisiin. Puhelu todella tulee täytenä yllätyksenä. Ja usko pois, sitä adoptio-odotusta ei unohda ;-) Kotimaan adoptiossa ei ole edes mitään jonoa, josta voisi päätellä oman vuoron lähestyvän. Kaikkein hankalinta (henkisen kuormituksen lisäksi) on asia työpaikan kannalta; vaatii työnantajalta aikamoista sopeutumista, että työntekijä jää vanhempainlomalle parin vuorokauden varoitusajalla. Lomamatkalle voi tietty lähteä, mutta aika harva haluaa ottaa sitä riskiä, että puhelu tulisi juuri silloin. Olisi kurjaa olla itse ulkomailla ja tietää että kauan odotettu lapsi odottaa sijaisperheessä.
Me odotimme kotimaista adoptiolasta viisi vuotta, joista neuvonnan jälkeisen ajan = 2,5 vuotta kuljimme kännykkä kädessä 24/7. Että kyllä se adoptiovanhemmuuskin vaatii melkoista tahtoa ja sitoutumista jo heti alkumetreiltä lähtien. Tuuliviirit ja sellaiset jotka lasta eivät oikeasti todella halua tippuvat joukosta jo heti alkumetreillä. Samaa mieltä olen kanssasi asian epäinhimillisyydestä.
Käsi sydämellä voin vannoa sinulle sekä adptiovanhempana että heitä runsaasti tuntevina, että lapsesta ei saa edes pientä vinkkiä etukäteen. Moni on kertonut olleensa sossuihin yhteydessä juuri ennen puhelun saamista ja heille ei ole edes annettu pientä toivoa tulevaisuuden suhteen. Ja tuo yllä kirjoitettu vastaa tismalleen käytäntöä kotimaisessa adoptiossa. Lapsella alkaa puolen vuoden iässä herkkyyskausi (ja vierastaminen on yksi merkki tästä), jolloin hän leimaantuu kasvattajiinsa ja tästä syystä tuo 6kk syntymästä on laitettu harkinta-ajan takarajaksi. Jos vanhempia ei siihen mennessä ole tavoitettu tai he eivät ole tehneet päätöstä, lapsi huostaanotetaan tai palautetaan vanhemmilleen heidän niin halutessaan. Yleensä tuo sijoitusajan venyminen kuitenkin johtuu siitä, että biologinen äiti/vanhemmat "katoavat" ja sossut eivät löydä heitä kertomaan päätöstään lapsen suhteen. Tuo kuuden kk:n sijoittaminen on kuitenkin onneksi suhteellisen harvinaista. Yleensä lapsi on 2-4 kk:n ikäinen adoptioperheeseen tullessaan.
17 § (27.12.1992/1101)
Ottolapsineuvonnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.
Ottolapsineuvontaa antavat kuntien sosiaalihuollon toimielimet sekä ottolapsitoimistot, jotka ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriön luvan harjoittaa ottolapsineuvontaa. (22.3.1996/175)
Olen ymmärtänyt (voi olla väärinymmärrys), että orpolapsia ei anneta adoptioon vaan he viettävät lapsuutensa huostaanotettuna ja sijoitetun statuksella. Mistäköhän tämä johtuu. Orpolapsethan ovat oikeesti ilman vanhempia. Heillä olisi tietenkin suru vanhempien kuolemasta mutta toisaalta, heitä ei ole äiti ja isä hylänneet vapaaehtoisesti, eli siinä mielessä vähemmän päänvaivaa ja ihmettelemistä.
Pitääkö paikkansa, että huutavasta adoptiolapsipulasta huolimatta kotimaan orvot jäävät lastenkoteihin.
henkilökunnasta. Eihän ne toimistot, pelkät seinät, mitään neuvo.
Onko tämä jätetty määrittelemättä mitä edellytetään adoptioneuvontaa antavan henkilön koulutuksesta.
Tuo vastaus ei kyllä nyt kelpaa alkuunkaan.
Ei pidä paikkaansa. Väärinkäsitys on tullut siitä, että ne orpolapset, joilla on elossa olevia sukulaisia, sijoitetaan muulle lähisukulaiselle, mutta adoptiota ei toteuteta, eli perintöoikeudet vanhempien sukuihin säilyvät entisellään. Lapset, joilla ei ole elossa olevia lähisukulaisia lainkaan (= harvinaista), adoptoidaan.
Jos Suomessa olisi vaihtoehtona heikko adoptio niiltä oikeusvaikutuksiltaan, jossa lapsi edelleen perisi biologisten vanhempiensa suvun ja ottovanhemmat, muttei ottovanhempien sukua, niin orpolastenkin tapauksessa adoptiota voitaisiin käyttää paljon säännönmukaisemmin.
ole orpoja, ainakaan lastenkodeissa. Siis sellaisia, joiden molemmat vanhemmat ovat menehtyneet. Yleensä lapsen jäädessä orvoksi hänestä alkaa huolehtimaan joku sukulaisista: täti, setä, eno, isovanhemmat, sisarukset. Nämä lapset eivät ole huostaanotettuja ja yleensä tämä sukulainen adoptioi lapsen tai toimii sijaisvanhempana. Näin kävi esim. Thaimaan tsunamin vuoksi orvoiksi jääneille lapsille. Lastenkodeissa olevat lapset ovat siellä huostaanoton vuoksi, ei siksi että heillä ei olisi vanhempia.
sosiaali- ja terveysministeriön laillistama kuntien sosiaalielinten ulkopuolinen adoptioneuvontaa antava toimisto on Pelastakaa lapset Ry, jonka adoptioneuvojilla on kaikilla sosiaalityöntekijän koulutus ja pitkä ammattikokemus.
"Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) tuli voimaan 1.8.2008. Lain 3§:n mukaan sosiaalityöntekijän tehtäviin kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääainepinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Kyseisellä koulutuksella saa myös kelpoisuuden saman lain 4§:n mukaan sosiaaliasiamiehen ja 5§:n mukaan lastenvalvojan tehtäviin."
Lainaus verkkouutisista. Miten mahtoi lopulta käydä?
"
Hyssälä torjuu orpolasten sukulaissijoittamisen ensisijaisuuden
IKK, 7.2.2005
Perusturvaministeri Liisa Hyssälä (kesk.) ei lupaa lainsäädäntöön muutosta, jolla orvoksi jääneen lapsen sijoittaminen sukulaisten hoiviin selvitettäisiin ensisijaisena vaihtoehtona. Hyssälän kanta sisältyy hänen vastaukseensa kansanedustaja Marjukka Karttusen (kok.) kirjalliseen kysymykseen.
Karttunen kysyi Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden jälkimainingeissa, onko hallitus harkinnut lastensuojelulain muuttamista niin, että viranomaisten olisi aina ensisijaisesti selvitettävä, voidaanko huostaan otetut tai orvoiksi jääneet lapset sijoittaa sukulaisten tai lapsille muutoin läheisten ihmisten luo eikä sisaruksia lähtökohtaisesti eroteta toisistaan. Karttunen katsoo, että, mikäli tarvetta ilmenee, vasta tämän jälkeen aloitetaan sijaisperheen kartoitus.
Hyssälä viittaa vastauksessaan voimassa olevaan lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä lastensuojelulakiin. Hän huomauttaa, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan huoltajaa määrättäessä on otettava huomioon lapsen etu.
- Lastensuojelulain mukaisissa huostaanottotilanteissa lapsen elämäntilanne ja olosuhteet poikkeavat usein orvoiksi jääneiden lasten tilanteista hyvinkin paljon. Lastensuojelutoimenpiteistä äärimmäiseen eli huostaanottoonhan joudutaan yleensä sen vuoksi, että lapsella ei ole hänestä huolehtimaan kykeneviä läheisiä sukulaisia tai muuta läheis- ja tukiverkostoa, eikä lapselle löydy huoltajaa lähipiiristä, Hyssälä vastaa.
Hänen mukaansa voimassa oleva lainsäädäntö sisältää jo nykyisellään kysymyksessä esille tuodut periaatteet lapsen hyvinvoinnista huolehtimisesta. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään Hyssälän mukaan kokonaisuutena lapsen edun mukaisten toimintamallien varmistaminen.
- Orvoksi jääneen lapsen sukulaissijoituksen ensisijaisuuden selvittämiselle ei tällä hetkellä ole vaatimusta lainsäädännössä ja sitä ei myöskään näytä olevan tulossa, Karttunen kommentoi Hyssälän vastausta.
Karttusen mukaan tsunamiorvot palauttivat mieleen konkreettisen tapauksen, jossa viranomaiset eivät halunneet antaa orvoiksi jääneiden lasten huoltajuutta näiden lasten isovanhemmille vedoten isovanhempien ikään.
- Järkyttävintä, mitä tämän tyyppisissä tapauksissa voi tapahtua, on se, että vanhempansa menettäneet lapset erotetaan jäljelle jääneistä läheisistään esimerkiksi sen vuoksi, että läheisin elossa oleva ihminen on iäkäs, mutta hyväkuntoinen isoäiti tai isoisä, Karttunen pohtii.
Hän teki aiheesta ensimmäisen kirjallisen kysymyksen jo vuonna 2000 ja lakialoitteen syksyllä 2003, jolloin 47 muutakin kansanedustajaa yhtyi ehdotukseen lainsäädännön muuttamiseksi niin, että ensisijaisesti selvitetään, voidaanko huostaan otetut tai orvoiksi jääneet lapset sijoittaa sukulaisten tai lapsille muutoin läheisten luo niin, että sisaruksia ei eroteta toisistaan.
"
Lähde:
http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=67015
tuli voimaan 1.8.2005
Hyssälän kanta siis lopulta hävisi ja Karttusen sitkeästi esillä pitämä voitti nykyistä lastensuojelulakia päätettäessä.
Hyssälän ja monien muiden poliitikkojen kanta, esim. useimpien vihreiden, liittyi 1970-80-luvuilla nousseeseen ns. "pohjoismaiseen periaatteeseen", jonka ohessa Suomeen tulivat myös vahvat adoptiot. "Pohjoismainen periaate" lastensuojelussa tarkoitti ydinperheen ja suvun aseman heikentämistä ja sen seikan korostamista, että lapset olisivat yhteiskunnan omaisuutta. Adoptio- ja huostaanottokysymysten lisäksi samaa peistä on taitettu mm. seuraavista kysymyksistä:
- tuleeko koulupäivän olla ns. "eheytetty koulupäivä" tai "kokonaiskoulupäivä", jossa alakouluikäisten lasten mahdollisuus olla vanhempiensa kanssa niissäkin tapauksissa, joissa vanhempien työura ei luo estettä, vähenee.
- saako kristillisiä kouluja perustaa ja saavatko vanhemmat laittaa lapsensa niihin.
- tuetaanko alle kouluikäisten lasten kotihoitoa vai päiväkotihoitoa ensisijaisesti, jos päivähoitoa käytetään, saako se sisältää uskonnonopetusta
Hyssälä sai toisen mahdollisuuden ajaa kantaansa (edelleen ministerinä ajatuksineen) ja Karttunen ei jostain syystä ole (vieläkään ministerinä) ajatuksineen. Mistä, kysyn oikeesti, mistä perheet ja suvut kiittävät Hyssälää miniseriydellä.
"
Adoptiovanhemmat käyvät ensin muutaman vuorokauden ajan sijaisperheessä tutustumassa lapseen ja harjoittelemassa hänen hoitoaan. Samalla tavalla kuin synnyttänyt äiti opettelee lapsivuodeosastolla lapsen hoitoa ennen kotiutumista.
"
Mitään tällaista opettelemisvelvollisuutta lapsivuodeosastolla ei ole. Vertaus on aivan tuulesta temmattu. Nythän äidit pyritään lähettämään hyvin pian kotiin vauvoineen päivineen sitäpaitsi. Kyllä sairaala luottaa äidin kykyihin eikä velvoita saati tarkista, osaako nainen hoitaa synnytämänsä lapsen.
"
Jos viranomaisen läsnäollessa tehdään tiedonsaantioikeudesta sopimus, jota viranomainen valvoo, niin miksi tämä sopimus ei olisi pätevä?
"
Mistä löytyisi viranomainen joka suostuu olemaan läsnä kun lapsisopimus tehdään ja sitten valvomaan että sitä noudatetaan?
kyllä äiti ja lapsi kotiutuvat sairaalasta vasta sitten, kun pärjäävät. Perään katsotaan kyllä. Hoitajilla ja lääkäreillä on ammatillinen vastuu siitä, että kotiin ei päästetä sellaista lasta, jonka ei uskota tulevan ravituksi ja hoidetuksi siellä. Henkilökunnalla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus tälläisestä tapauksesta.Äiti saa lähteä milloin tykkää.
sosiaalityöntekijä on se viranomainen. Samoin kuvat ja kirjeet lähetetään sossun kautta, koska he ovat selvillä mahdollisista osoitteenmuutoksista ja heillä on pääsy henkilötietorekistereihin.
Ei tietenkään nielemiskyvyttömän keskosen kanssa voi lähteä.
on nielemiskykyisen vastasyntyneenkin kanssa. Kyllä henkilökunta varmistuu äidin ja lapsen pärjäämisestä ennen kotiin lähtöä.
Mitä ihmettä sä vänkäät. Tietenkään ei sairaalasta lähetetä sairaita kotiin Sairaathan eivät voi pärjätä. Puhut aivan eri asiasta kuin minä ja tuo toinen kirjoittaja, joka puhui lapsenhoidon opettelemisesta sairaalassa. Lääketieteelliset perusteet ovat aivan eri asia kuin se, mistä tuo tossa puhui. Ja eihän sairaalaan edes ole pakko mennä synnyttämään, jotkut valitsee kotisynnytyksen varmaan juuri kaltaistesi kätilöiden pelottelemina. Minä en ainakaan usko että Suomessa tapahtuisi niin, että terve äiti ei saa tervettä vauvaansa mukaan sairaalssta kotiin sen takia, että henkilkunta epäilee äidin kykyä hoitaa vauvaansa. Eihän kukaan äiti halua sairasta lasta edes viedä pois sairaalasta.
Nyt on puhe terveistä ja normaaleista tapauksista, lue tosta miten muualla kuin teidän sairaalassa toimitaan:
http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/vauva-kotiin-jopa-vuorokaudessa(142498).ece
Eihän isompiakaan, vanhuksia, keksi-ikäisiä eikä ketään potilasta saa sairaalasta lähettää kotiin, jos he eivät vielä pärjää. Ei lapset ja vastasyntyneet siinä mielessä ole mikään poikkeus tietenkään. Nyt ei ole siitä kyse.
puhun kyllä aivan samasta asiasta, terveistä täysiaikaisista vastasyntyneistä ja äideistä (synnytys ei ole sairaus). Puhuin lapsivuodeosastosta, en lastenosastosta jossa sairaat lapset ja keskoset ovat. Minulla on lapsivuodetyöstä monessa eri sairaalassa yli 20 vuoden työkokemus, joten uskon kyllä tietäväni mistä puhun. Sinulla sen sijaan ei taida olla kokemusta synnyttämisestä ja vastasyntyneen ensipäivien hoidosta, koska uskot että vain sairas vastasyntynyt tarvitsee hoitajan huomiota.
No, väännänpä sinulle rautalangasta, miksi terve täysiaikainen vastasyntynyt ja hänen äitinsä vaativat alkuun "silmälläpitoa".
1) Lapsi ei synny käyttöohjeet mukanaan, vaan asiat pitää opetella ja opettaa kädestä pitäen. Ensisynnyttäjällä ottaa aikansa ennenkuin hän oppii käsittelemään lasta, vaihtamaan vaippaa, pukemaan lasta, huolehtimaan vauvan hygieniasta, napatyngästä jne. Se että on joskus hoitanut jonkun muun lasta ei auta, oman lapsen kohdalla vastuun kantaminen on ihan eri juttu. Uudelleensynnyttäjälläkin saattaa asioissa olla kertaamista. Lisäksi jokainen lapsi on oma persoonansa ja käyttäytyy omalla tavallaan.
2) Lapsen ruokkiminen ei tapahdu napista painamalla. Terveelläkin täysiaikaisella vastasyntyneellä saattaa mennä jopa muutamia vuorokausia ennen kuin rinnasta imeminen onnistuu. Välillä imetyksen onnistumiseen tarvitaan jopa apuvälineitä, monenlaisia imetysasentoja ja kikkoja. Jos lapsi ei ime, niin pullosta syöminen ei ole sen helpompaa. Imetysasiat alkavat monella sujua onnistuneesti vasta kun lapsi on kolmen vuorokauden ikäinen. Siihen asti syöminen on monta kertaa harjoittelua, joka välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin.
3)Varsinkin ensisynnyttäjien kohdalla saattaa kulua aikaa perheyhteyden muodostumisessa. Vaikka lasta on kantanut pitkään vatsassaan, niin kohdun ulkopuoliseen asukkiin täytyy tutustua uudelleen. Niin ihana kuin vauva onkin, niin hän saattaa alkuun tuntua jopa vähän pelottavalta. Jotkut pelkäävät esimerkiksi vauvan kanssa nukkumista: ei kai vauva lakkaa hengittämästä sillä aikaa kun nukun, entä jos en herää vauvan itkuun?
Jos uudelleensynnyttäjä haluaa kotiutua ensimmäisenä synnytyksen jälkeisenä päivänä ja asiat ovat kunnossa: äiti hoitaa lasta tottunein ottein ja imetysasia sujuvat, niin kotiutuminen ei tietenkään ole ongelma. Kyllähän kaikissa sairaaloissa polikliininen synnytys on mahdollista. Mutta se, mitä olen yrittänyt sinulle "vängätä" on se, että hoitohenkilökunnan tehtävä on varmistua ennen kotiutusta siitä, että äiti ja lapsi pärjäävät kotona. Jos äiti ei osaa käsitellä lastaan, ei ole itse huolehtinut lapsensa hygienasta tai muista tarpeista sairaalassa ollessaan tai se ei hoitohenkilökunnan mielestä suju saatika että terve täysiaikainen lapsi ei osaa kunnolla imeä rinnasta/pullosta ja paino laskee selvästi edelleen, niin silloin hoitohenkilökunta kyllä puuttuu äidin kotiutumisaikeisiin. Sitähän varten ne kätilöt ja lastenhoitajat siellä lapsivuodeosastolla mm. ovat: huolehtimassa siitä, että äiti oppii hoitamaan lastaan ja että lapsen ruokinta onnistuu.
Sairaala ei ole vankila, sieltä saa lähteä koska haluaa. Mutta jos äiti vie vastoin hoitohenkilökunnan ohjeita kotiin lapsensa ja hoitohenkilökunta uskoo lapsen terveyden tai turvallisuuden vaarantuvan, niin laki velvoittaa heitä ilmoittamaan tapauksesta lastensuojeluun. Kotisynnytyksen yhteydessä tämä seuranta, opastus ja valvonta on äitiysneuvolan terveydenhoitajan vastuulla.
Adoptioon annattava vauva osaa jo syödä pullosta, ja moni on häntä jo syöttänyt, joten ei voida adoptiolapsen hoitamisen opettelua verrata vieläkään synnytyssairaalan neuvontaan.
En aio kertoa sinulle, että mitä kokemusta minulla on mistäkin. Sen vaan sanon, että nykyisin sairaaloissa on sen verran henkilökuntapula, että äidit joutuvat vinkkinsä haalimaan pitkälti muualta, ja hyvä niin, sillä sairaalassa kätilöt ovat lapsenpäästäjiä. Ette te siellä mitenkään pysty tietämään kuinka lapsi kotonaan sitten lopulta tulee hoidetuksi, teidän on pakko luottaa eikä tuolla tavalla aliarvioida normaaleja synnyttäjiä ja heidän järkeään. Tajuatko, että puhuessasi minulle kuin ekaluokkalaiselle teet virheen jos suhtaudut työssäsi äiteihin samalla tavalla.
Saako adoptioon annettu lapsi yhtä lailla sossun välityksellä kuvia ja kirjeitä alkuperäisistä vanhemmistaan? Tuntuu omituiselta, jos lapsen asioista tietää hänelle täysin tuntemattomat ihmiset ja hän puolestaan ei saa tietää näistä mitään saman aikaisesti. Eikös se olisi vähän yksisuuntaista välitystoimintaa sossutantalta vastavuoroisuuden sijaan.
tarvitse kenellekään kertoa, onko sinulla lapsia vai ei. Niin epärealistiselta nuo sinun aiemmat viestisi vaikuttivat. Ei se, että joku on adoptoitavaa lasta syöttänyt jo aiemmin ole mitään tekemistä sen kanssa että adoptiovanhemmat osaisivat häntä heti ruokkia. Kyllä se tuttipullosta syöttäminen voi olla hankalaa ensikertalaiselle. Onhan joku vaihtanut vauvan vaipatkin monta kertaa aiemmin ja kylvettänyt vauvaa, mutta kyllä aiemmin lapsettomien adoptiovanhempien on nuokin taidot opeteltava alusta alkaen. Minä näen kyllä selvän yhteyden siihen, miten äiti joutuu synnytyksen jälkeen opettelemaan nuo asiat sairaalassa. Kolmen lapsen äitinä voin myös kertoa, että joka kerta nuo asiat on ollut opeteltava. Jokainen lapsi kun on ollut rytmiltään ja tavoiltaan erilainen. Mitä tulee siihen, että kätilöt olisivat pelkkiä lapsenpäästäjiä, niin minua on ainakin ollut kätilö hoitamassa niin raskausaikana osastoseurannassa ollessani kuin synnytyksen jälkeenkin osastolla. Hyvin sain ohjausta ja myös sellaisia monisteita. Jälkikäteen vielä soittelin osastolle ja aina sain neuvoja hoitajilta, vaikka kuinka kiireisiä olisivat olleet. Kohtasimpa kätilöitä myöskin naistentautiosastolla siellä toimenpiteessä ollessani. Joten ei taida tuo kätilön työsarka rajoittua pelkkään lapsenpäästämiseen. Mitä tulee tuohon pärjäämisen vahtimiseen, niin kyllähän nuo kätilöt siellä sairaalassa huolehtivat siitä, että asiat sujuvat. Kotona ollessa meillä kävi niin äitiys kuin lastenneuvolan terkkari tilannetta seuraamassa. Kaipa nuo samalla myös katsastivat vähän kotioloja. Sen vielä sanon sinulle Hellu että jos käyttäydyt kuin ekaluokkalainen niin kyllä sinulle puhutaankin niin. Ei tuo aikuismaisempi teksti mennyt perille vaan vänkäsit asiasta josta sinulla ei selvästi ollut minkäänlaista kokemusta. Niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan!
toisin kuin tuo tänne kirjoittanut asennevammanen, tässä lainaus hänen kirjoituksestaan synnyttäneitä äitejä kohtaan "Äiti saa lähteä milloin tykkää."
Tuli mieleeni vaan, että mitä jos jossain perheessä äiti ei tosiaan sitten opi sairaalassa esim. tuon kätilön kriteerit täyttävään vauvanhoitoon. Pitääkö isän käydä näyttämässä taitonsa, jotta lapsi saadaan ulos, tai kenties jopa mummojen, jos nämä vaikka osais.
Olen edelleen sitä mieltä, että adoptiovanhempien opettelua ei voida verrata synnyttäneen äidin vauvanhoitoon.
Itse tulin raskaaksi tilanteessa jossa elämäni oli aivan mullin mallin ja on edelleen. Kaikki puhuivat abortin puolesta, mutta en siihen kuitenkaan kyennyt.
Lapseni lähti laitokselta suoraan vastaanottokotiin, olin aivan hajalla, en tiennyt mitenpäin olisin, yhtenä hetkenä olin hakemassa häntä kotiin, toisena hetkenä halusin vain että tuo Vauva olisi edelleen masussani.
Kävin Vauvan luona päivittäin.
Nyt tämä Vauva täyttää vuoden ja asuu ihanassa kodissa, tosin häntä ei ole adoptoitu, hän on sijoitettu, tapaan häntä edelleen.
Isyyttä ei selvitetty, ettei isä voisi kiusallaan alkaa vaikeuttamaan tilannetta.
Uskon että jossainvaiheessa, siihen voi mennä vuosia, mutta kuitenkin olemassa oleva tieto, että kirjoitamme adoptio paperit tämän perheen kanssa.
He tietävät että Vauva on heidän, vaikka minä hänet synnytin, Rakastavat häntä kuin omaansa. On ihana nähdä kuinka he touhottavat, aivan kuin normi perhe jolle on syntynyt ensimmäinen lapsi (Heillä siis ei ollut lapsia entuudestaan).
Kun tuot Neuvolassa asian esille, että tahdot antaa lapsen pois, tapaat muutaman sos.työntekijän jotka kertovat sinulle vaihtoehdoista.
Itse sain ainakin hyvää kohtelua, vaikka joka kuukausi minulta kysyttiinkin "Oletko edelleen samaa mieltä"
Tuo harkinta-aika mistä puhutaan on muistaakseni useampi kk sillä taataan se että äiti on täydessä ymmärryksessä, eikä siis vain kärsi esim synnytyksen jälkeistä masennusta tai muuta.
Helppoa se ei ole, mutta jos olet Varma, niin Onnea ja Voimia tulevaan.
aina että sinä teet viimeisen päätöksen.
jos haluat keskustella niin kirjoittele tänne ja olisi muutenkin mukava tietää miten sinulla ja masuasukilla menee.
Kiitos paljon neuvoista ja mielipiteistänne, niistä oli paljon apua :)
väärin!!! se on sinun lapsesi, ainutlaatuinen! etkö halua muka nähdä hänen silmiään, miten hän nukkuu ja hymyilee, sinun oma! lapsesi tarvitsee juuri sinua, kukaan ei voi korvata biologista äitiä, sitä kenen ääneen ja liikkeeseen lapsi on kohdusta asti tottunut :)
juttele neuvolassa, tukiverkko on tärkeä, varsinkin jos olet yksin. jos annat vauvasi pois, et voi häntä takaisin saada, se tuntuu pahemmalta kuin abortti!!!
Nostan sinulle nuori äiti hattua, jos olet oikeasti noin viisas ja järkevä, että olet valmis ajattelemaan lapsen parasta. Hieno homma!
On hienoa että teitä on, koska niin moni on valmis abortoimaan lapsen. Loistavaa, että sinä pystyt ajattelemaan asiaa noinkin pitkälle!
Varmasti lapsesi saa hienon kodin ja muista, että sinä teet adoptiopäätöksen rakkaudesta lapseen!
Mukavaa raskausaikaa!
Ylistämällä alistamista sinun taholta nuorelle äidille. Juuri tuota olen pelännyt tapahtuvan adoptiomarkkinoilla enemmänkin.
Kun antaa pirulle etusormen, se vie koko käden. Olet nyt mennyt huimasti, Johanna hyvä, asioiden edelle. Nuori äiti ei ole vielä tehnyt mitään päätöstä lapsensa suhteen. Vielä ei kannata siis nuolaista, ennen kuin tipahtaa, saati kiitellä siitä, että adoptiomarkkinoille olisi tulossa vauvaa.
Äiti saattaa joko tehdä abortin, tai pitää synnyttämänsä lapsen. Vasta viimesijainen jonossa on tuo adptioon antaminen. Olet sangen manipuloiva pelle.
se ainoa oikea? Aloittajahan pyysi ihmisiltä erilaisia mielipiteitä asiasta. Nyt kun yksi keskustelija, jolla on adoptiomyönteinen mielipide, kertoi omansa, niin sinä täällä herjaat häntä manipuloivaksi pelleksi. Oletko ottanut huomioon, että eriävän mielipiteen omaavat voivat pitää sinua itseäsi yhtä lailla manipuloivana pellenä vahvoine mielipiteisi ja äänekkäine kannanottoinesi? He ovat vain liian fiksuja päästääkseen kaikki mölyt mahastaan. Mikä antaa sinulle oikeuden tuomita täällä toisten kannanottoja ja herjata heitä, etenkin kun et ole edes se aloittaja, joka niitä mielipiteitä halusi? Kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu ja jokaisella on oikeus omaansa.
Tiedoksi sinulle myös, että adoptiomyönteisiä ihmisiä on muitakin kuin adoptiovanhemmat. Kirjoitit kannanottosi taas (niin kuin aina) varmana siitä, että Johanna on adoptiolasta odottava nainen. Elämää kunnioittava ja elämää nähnyt ihminen voi pitää adoptiota hyvänä vaihtoehtona, vaikka ei edes tuntisi yhtään adoptiovanhempaa. Et sinä tunne sen kummemmin biologisten vanhempien olosuhteita ja elämäntilanteita. Jos he ovat itse sitä mieltä, että lapsen paras on jossakin muualla kuin heidän luonaan, niin sitä ajatusta tulee kunnioittaa. He ovat itse oman elämänsä asiantuntijoita. Kukaan muu ei voi sanoa onko ratkaisu oikea vai väärä.
Vaahtoat täällä keskusteluissa aina adoptiomarkkinoista, äitien painostamisista, kieroiluista, lasten järjestämisestä kavereille ja ties mistä, mutta onko simulla mitään todisteita jutuillesi? Onko yhtään esimerkkitapausta? Kyllähän niitä tapauksia täytyy olla julkisuuteen vuotanut ja oikeudessakin puitu, jos tuo laiton toiminta on niin yleistä kuin vihjailet. Ymmärräthän, että niin kauan kun sinulla ei ole esittää väitteillesi todisteita, niin annat itsestäsi yhtä hörhön kuvan kuin muutkin salaliittoteorioista vaahtoavat.
Johanna kiitti aloittajaa hänen päätöksestään antaa syntymätön lapsensa adoptioon. Lain mukaan tämmöstä päätöstä ei voi tehdä, ennen kuin harkinta-aika on ohi, eli vähintään 8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Käsitätkö. Harkinta-aika on lainmukaan pakollinen. Siksi sinä ja Johanna ette kunnioita lapsen oikeutta tulla kohdelluksi lain mukaan niin, että hänen äitinsä harkitsee sitten kun hän on syntynyt, antaako hänet pois vai pitääkö hänet itsellään.
Suivaannuin siitä niin.
Kuulepasn Helinäkeiju!
Jos aloittaja on itse sitä mieltä, että hän ei pysty pitämään lasta/haluaa antaa lapselle "vakaammat" olot, niin minun mielestä se on aivan mahtavaa! Ehdottomasti tämä nuori äiti on kypsä, koska HALUAA ANTAA LAPSELLE ELÄMÄN MIELUUMMIN KUIN ABORTOI HÄNET! Kumpi sinusta on parempi adoptio vai abortti?
HUOMIO adoptiossa lapsi saa kuitenkin mahdollisuuden elää!
Vastaan omasta puolestani.
On erinomaista, ettei alkuperäinen kirjoittaja ole päätynyt aborttiin niinkuin monet vastaavassa tilanteessa olevat Suomessa tekevät. Mutta kun abortin uhka on onnellisesti väistynyt, tulee vakavasti pohtia muita asioita, joita lapsen synnyttämisestä seuraa.
Jotkut täällä haluavat, että tästä eteenpäin kulkisi Juno-elokuvan tyyliin suora putki adoptiovanhempien hakuun ja adoptioon asettamiseen, mutta parempi on käydä realistisesti läpi lapsen pitämisen ja adoption eri puolia. Yksi tärkeä osa on adoption haitat.
Täällä on tuotu esiin mm. vahvan adoption oikeusvaikutukset ja avointen adoptioiden lainsuojan puuttuminen, tai kuten minä sanoisin, avoimen adoption instituution tosiasiallinen puuttuminen Suomesta.
Hyvä seikka muistaa on myöskin, että jos alkuperäinen luovuttaa lapsensa adoptioon, niin tämä voi ennemmin ja myöhemmin kaivaa esiin adoptiotietonsa ja ihmetellä sitä, miksi hänen äitinsä on hänet hylännyt. Sellaista asiaa voisi pahimmillaan joutua selvittelemään siinä vaiheessa kun olisi naimisissa ja perhe, johon kuuluu adoptioon annetun lapsen sisaruksia.
Käytännössä vähiten ongelmia aiheuttava ratkaisu on, että nyt adoptiokin pitäisi pyrkiä keinoilla millä hyvänsä, abortti poislukien, esim. isyyden tunnustamisprosessilla ja isovanhempien tuen kysymisellä, välttämään.
Abortti, adoptio ja se kaikkein onnellisin, eli yhteinen tulevaisuus vauvelin kanssa. Adoptiovaihtoehto koskettaa äidin lisäksi myös hänen vanhempiaan ja ehkä sisaruksiaan, sillä vaikka lasta ei ole fyysisesti heidän elinpiirissään, niin ihan varmasti äidin äitikin ajattelee aika ajoin, että mitenköhän pikkuisella siellä jossakin menee, minkäköhän näköinen hän nyt on, mitäköhän on hänen lempruoka, onkohan hänellä kavereita ja myöhemmin, meneekö hän naimisiin, saakohan hän lapsia ja kaikkea tämmöstä. Vai etkö usko? Toisaalta, kun tuo äitiehdokas on noin nuori, niin varsinkin silloin kannattaa asiaa katsoa myös siltä kantilta, minkälainen hänen tulevaisuutensa on vauvan kanssa vai säästäisikö abortti äitiä. On varmaan myös äärimmäisen raskasta kantaa kohdussaan vauvaa 9 kk ajatellen, että vauva ei kuulu hänelle, vaan tulee olemaan jonkun toisen lapsi. Raskausajasta ei siten varmaankaan nauti ainakaan samalla tavalla kuin odottaessaan omaa lasta.
Minusta on tärkeää, että kaikki TOSIASIAT on äidillä selvillä nyt, kun hän päättää abortista ja että jos hän synnyttää niin kaikki TOSIASIAT ovat selviilä jos hän vielä siinä vaiheessa miettisi adoptiovaihtoehtoa. Sitten on vielä sellanen pikkujuttu, että adoptiolapsiin kohdistuvaa lainsäädäntöä voidaan muuttaa lapsen lapsuuden aikana ja myöhemminkin. Se on ihan poliitikoista kiinni, mitä hänelle ja äidille vielä eteen tulee kun lapsi on annettu pois. Se ei sitten enää ole lainkaan adoptioon antaneen äidin vallassa. Adoptio on hyppy tuntemattomaan.
itse lapsesi. Ei adoptioon antaminen ole väärin, mutta se on lapsen äidille äärettömän raskas vaihtoehto.
Niille, jotka suosittelevat, että 18-vuotias pitää lapsen, muistutan:
Jotta noin nuori äiti selviää lapsen kanssa, eräiden asioiden on kyllä oltava kohdallaan.
Katsopa ratkaisua tehdessäsi, että verkostosi on kunnossa. Et tule muuten selviämään. Yhteiskunta tulee jonkin verran vastaan, mutta ei riittävästi.
Onko suvussasi ihmisiä, jotka tulevat apuun, kun lapsi sairastaa, itse sairastat, kun rahat eivät riitä?
Onko läheisissäsi ns. ehjiä perheitä ja suht raittiita perheitä?
Onko sinulla 18-vuotiaana selkeä käsitys siitä, että tarvitset ammatin? Muuten et tule toimeen taloudellisesti tai henkisesti. Kuka hoitaa lapsen, kun olet koulussa?
Jos yksi abortti on jo ollut raskas kokemus, toinen on luultavasti vielä rankempi.
Lapsi muuten aina nykyisin tietää alusta asti olevansa adoptoitu. Ei asiaa piilotella.
Adoptiovanhemmat tutkitaan todella tarkasti. Nimenomaan heidän motiivinsa syynätään.
Olen suositellut kysyttäessä yleensä adoptiota. Silloin antaa lapselle kalleimman lahjan: elämän ja mahdollisuuden elää se elämä.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, vaikka aborttia en koskaan ollut tehnyt, että raskausaika tulee olemaan todella rankka. Kiinnyt lapseen haluamattasi, ja lapsen antaminen pois on todella suuri asia! Mieti, voitko elää sen asian kanssa, annat osan itsestäsi pois. Jos nyt vuosia myöhemmin saisin päättää, niin olisin tehnyt abortin, olisin päässyt helpommalla.
Minä en koskaan pääse yli lapseni pois antamisesta, vaikka varmasti hänellä on asiat hyvin. Mieti myös asiaa, että onko tilanteesi todella se, ettet pysty pitämään lasta. Vaikka nyt saattaa tuntua, ettet halua, niin mieli voi muuttua viimeistään synnytyksen jälkeen...
Onko nyt niin että pelkäät omaa pahaa oloasi abortin myötä ?
Olen itse adoptoitu, enkä ole ikinä päässyt tunteesta yli.
Äitini ei halunnutkaan minua.
Mikä minussa oli vikana ?.. Jne...
Käyn asioit läpi vieläkin näin 30v.
Haluatko lapselle saman ? Vai voitko unohtaa itsesi ja tehdä abortin "pahoista kokemuksista" huolimatta...
PS. ÄLÄ enää tee vahinkoja. Lapsi on se joka kärsii !!!
Olen itse adoptioäiti kahdelle lapselle. Lapset ovat meille ihan omia ja rakkaita. Pidän adoptiota kuitenkin äärimmäisenä tekona. Ideaalissa maailmassahan lapset voisivat elää onnellisesti yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa. Tosi asiassa lapsia orpoutuu, on vanhempia jotka eivät pysty hoitamaan lapsia ja on vanhempia jotka tekevät lapselle pahaa. Tälläisessä tilanteessa adoptio on hyvä ja onnellinen tapahtuma.
Mietin kuitenkin,onko sinun tilanteesi todellakin niin huono, ettet halua/voi lasta pitää?
Olet tietenkin toiminut vastuttomasti harrastamalla suojaamatonta seksiä ja joutumalla toistamiseen samaan tilanteeseen. Se ei silti tee sinusta huonoa vanhempaa.
Miksi koet abortin niin vaikeaksi? Itse en vastusta aborttia, mutta nämä on vähän sellaisia maailmankatsomuksellisia asioita. Jos pidät alkuvaiheen sikiötä jo ihmisenä niin ymmärrän, että abortti voi tuntua pahalta.
Lapsi muuttaa elämääsi lopullisesti. Lapsen tulo on ihanaa ja aivan mahtavaa, mutta myös varsin raskasta ja vaativaa. Lapsen antaminen adoptioon ei ole sekään pieni juttu. Sitä ei voi ajatella hyvän tahdon eleenä lapsettomille pariskunnille. Adoptioon päätymiseksi sinulla pitää olla painavat syyt. Jos et ole valmis ottamaan vastuuta näin vakavista asioista niin suosittelen aborttia.Se koskee kuitenkin vain sinua (ja tietty lapsen isää) eikä muita.
Hei nuori äiti.Tulevalle lapsellesi löytyy varmasti adoptiovanhemmat.Älä tee aborttia varsinkin jos olet jo aiemminkin tehnyt abortin.