puiden hämärän laskeutuessa
kun lehtien läpi siivilöityy
myöhäisillan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat sormesi
kuuntelen arkana
sinua
mutta kaikki tämä
on vain unta
hahmo katoaa laitoksen ovesta
uskallanko
ottaa itseni todesta
ja avautua
kävellessään lähiöstä kaupungille
tänään iltapäivällä
äitiparta teki poikkeuksen
sommitteli runoa
mielessään
enhän ole moneen viikkoon kirjoittanut
joten jos nyt yhden
edes tämän
yhden
puiden hämärän laskeutuessa
kun lehtien läpi siivilöityy
vielä illan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat sormesi
kuuntelen sinua
sydämet
tanssivat
toistaan
vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
meissä tanssii
ja lähellä poliisilaitoksen ympyrää
ruskeatukkainen nainen
hymyili
kolme tai neljä päivää sitten
lähellä aallonmurtajaa
otin kylpyä kivien välisessä uomassa
hyökyvän aallon vetäytyessä
puristin kädet ja jalat kalliota vasten
etten tempautuisi merelle
ja sydän villiä iloa tulvillaan
vedin keuhkot täyteen
odottaen seuraavan aallon tuloa
mitä vielä keksisin?
paistettujen perunoiden tuoksu
jonkun ikkunasta
ajatellessani virkettä
"niin kuin yöhön hiljennyt metsä
meissä tanssii"
leyhähti
puppua
puiden hämärän laskeutuessa
kun lehtien läpi vielä siivilöityy
myöhäisillan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat
sormesi
kuuntelen sinua
sydämet
tanssivat
toistaan
vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
tanssii meissä
havisevaa laulua
olkapäilläsi
punastuvan kajon
viimeinen häive
kiemuraisten polkujen takaa
jostain ojanpientareiden ja hetteikköjen yli
viiltävä kirskunta
osuu kasvoille
säpsähdän hereille ja
huudan
olet poissa
sysipimeä metsä
kaartuu päälle
sulkee sykkivään kipuun
äänettömänä parahtelevaan
kaipaukseen
yksinäiset huuleni
sormeni
tämä riutuva
tuulessa huojuva oksien
piiskaama
sydän
kotiin saavuttuaan
äitiparta alkoi purkaa runoa
näyttöpäätteelle
mielestään
hyvin rakennellut lauseet
ruudulle putoillessa hajosivat
irrallisiksi riveiksi
höpöti pöpöti pöö
muotoilen silmiesi edessä
puh pah
sydämet tanssivat
toistaan vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
arasti tanssii
lähellä poliisilaitoksen ympyrää
ruskeatukkainen nainen
hymyili kauniisti
ja kääntyi laitosta kohti
kävellessäni ohi
kolme tai neljä päivää sitten
lähellä aallonmurtajaa
otin kylpyä kivien välisessä uomassa
hyökyvän aallon vetäytyessä
puristin kädet ja jalat kalliota vasten
etten tempautuisi
uskallan
kyllä
uskallan
ottaa itseni todesta
ja avautua:
se on puppua, kultaseni, vain puppua
hetken kestävää unta
- - -
Hyvää yötä.
Toivottaa äitiparta.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti nimimerkkiä käyttäen.
:)
kun lehtien läpi siivilöityy
myöhäisillan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat sormesi
kuuntelen arkana
sinua
mutta kaikki tämä
on vain unta
hahmo katoaa laitoksen ovesta
uskallanko
ottaa itseni todesta
ja avautua
kävellessään lähiöstä kaupungille
tänään iltapäivällä
äitiparta teki poikkeuksen
sommitteli runoa
mielessään
enhän ole moneen viikkoon kirjoittanut
joten jos nyt yhden
edes tämän
yhden
puiden hämärän laskeutuessa
kun lehtien läpi siivilöityy
vielä illan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat sormesi
kuuntelen sinua
sydämet
tanssivat
toistaan
vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
meissä tanssii
ja lähellä poliisilaitoksen ympyrää
ruskeatukkainen nainen
hymyili
kolme tai neljä päivää sitten
lähellä aallonmurtajaa
otin kylpyä kivien välisessä uomassa
hyökyvän aallon vetäytyessä
puristin kädet ja jalat kalliota vasten
etten tempautuisi merelle
ja sydän villiä iloa tulvillaan
vedin keuhkot täyteen
odottaen seuraavan aallon tuloa
mitä vielä keksisin?
paistettujen perunoiden tuoksu
jonkun ikkunasta
ajatellessani virkettä
"niin kuin yöhön hiljennyt metsä
meissä tanssii"
leyhähti
puppua
puiden hämärän laskeutuessa
kun lehtien läpi vielä siivilöityy
myöhäisillan valo
yllemme
ja huulet tapailevat huulia
ja poskipäät
ja kevyesti tanssivat
sormesi
kuuntelen sinua
sydämet
tanssivat
toistaan
vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
tanssii meissä
havisevaa laulua
olkapäilläsi
punastuvan kajon
viimeinen häive
kiemuraisten polkujen takaa
jostain ojanpientareiden ja hetteikköjen yli
viiltävä kirskunta
osuu kasvoille
säpsähdän hereille ja
huudan
olet poissa
sysipimeä metsä
kaartuu päälle
sulkee sykkivään kipuun
äänettömänä parahtelevaan
kaipaukseen
yksinäiset huuleni
sormeni
tämä riutuva
tuulessa huojuva oksien
piiskaama
sydän
kotiin saavuttuaan
äitiparta alkoi purkaa runoa
näyttöpäätteelle
mielestään
hyvin rakennellut lauseet
ruudulle putoillessa hajosivat
irrallisiksi riveiksi
höpöti pöpöti pöö
muotoilen silmiesi edessä
puh pah
sydämet tanssivat
toistaan vasten
niin kuin yöhön hiljennyt metsä
arasti tanssii
lähellä poliisilaitoksen ympyrää
ruskeatukkainen nainen
hymyili kauniisti
ja kääntyi laitosta kohti
kävellessäni ohi
kolme tai neljä päivää sitten
lähellä aallonmurtajaa
otin kylpyä kivien välisessä uomassa
hyökyvän aallon vetäytyessä
puristin kädet ja jalat kalliota vasten
etten tempautuisi
uskallan
kyllä
uskallan
ottaa itseni todesta
ja avautua:
se on puppua, kultaseni, vain puppua
hetken kestävää unta
- - -
Hyvää yötä.
Toivottaa äitiparta.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti nimimerkkiä käyttäen.
:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
TL;DR
puiden hämärän laskeutuessa
suu hamuaa suuta
sormenpäät etsivät toisiaan
Sinä minua, minä Sinua
onko tämä kaikki sittenkin unta ?
puppua vai totta
sano Sinä
vielä eilen puut puhuivat
koski lauloi
ja metsä kuiski
mutta tänään on satuttavan hiljaista
syksy on avannut kämmenensä
ja kutsuu kulkijaa poluilleen
pysy tässä
älä jätä minua yksin
Kiertävät sanat
toisiaan inspiroivat,
paperivaatteet
Tekstinä uumillamme
on luettava ruumis
Jos täytyy mennä
että sinä löytäisit
itsesi siinä
Syksyn kämmenellä,
yksin ja kokonainen
Sanoittakin
eheä, ja tuuleksi
nimeämättä
Tuuli, niin kuin se vain on
alastoman rinnalla
Mietin
Kuinka pitäisi
tavuttaa nämä sanat,
kiertävät sanat
Ja sitten vielä nämä:
tuuli niin kuin se vain on
Kuinka Mys opetti?
Kuin voi olla
ku-in ja se voi olla
kuin, ja samoin va-in
Kir-jo-i-tan tai sitten
ehkä vain kir-joit-tai-sin
Mahdollisuudet
kirjoittaa tätä tankaa
siis lisääntyvät näin
Huomattavasti, mutta
äh, oli asiaakin
Ja silloin vasta,
ikäänkuin hyväksyen
yksinäisyyden
Heräät ottamaan vastaan
maailman joka tulee
Kas, tällä tapaa
limitän erilaiset
merkitystasot
Et metsääni suostunut,
paperin kahinaan vain
- -
Hyvää päivanjatkoa, Linda... Palaillaan. Moiks