Kaikki yhtä hyviä!
KUNTOURHEILU on ainoata kannatettavaa!
Lihaskunto tärkeä JOK'IKISELLE UKOLLE JA EUKOLLE!
KUNTOURHEILU on ainoata kannatettavaa!
Lihaskunto tärkeä JOK'IKISELLE UKOLLE JA EUKOLLE!
Kilpaurheilu naurettavaa
100 metrin tulos:
20524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kilpaurheiluohjelmaa.
Kuka siitä hyötyy jos joku menee maratonin yksi miljoonasosa sekuntia nopeammin kun toinen.
Tämä oli vain esimerkkinä, kaikki muukin urheilu on yhtä tyhmää.
Raavaat miehet taistelevat verissä päin jonkin pienen mustan lätkän perässä ym....
Joku sanoo että tuohan kilpaurheilu rahaa pääsylippuina ja oheistuotteina, tuohan se, mutta jos senkin vaivan ja harjoitteluajan käyttäisi johonkin järkevään niin saisi paljon hyvää aikaan.
Lisäksi tulee hirvittävän kalliit valmistelukustannukset esim. olympialaisiin.
Tokkopa rahoja saa millään takaisin, tunnetuksihan se maata tekee mutta voisi sitä päteä järkevämmälläkin tavalla.
Mieheni oli nuoruudessaan kilpaurheilija, pärjäsikin hyvin.
Jos aikoo pärjätä niin on panostettava kokonaisvaltaisesti pelkkään urheiluun.
Perhe, työ, ym toisarvoiset asiat jäävät kauas taakse.
Lisäksi pitää olla luonteessa suuri annos narsismia ja itsekkyyttä, puhumattakaan huomionkipeydestä.
Heille on vaikaa tulla vanhaksi ja luovuttaa, meille (kuten monelle muullekin urheilijalle) tuli sitten alkoholi kuvaan mukaan.
Enempi urheilusta on ollut kärsimystä kuin hyötyä ainakin meillä.
Nyt ex-urheilija on täysin autettavissa kun joi liikuntakykynsä, jalat ja kädet eivät toimi.
Tuollainen on arvokas lisä keskusteluun.
Sillä: noinhan niille aina käy!
Jos ihminen juoksee helteessä 42 km, hän on (kansallis)laulun arvoinen, vaikka aika olisi hiukan isompi kuin ekaks tulleella.
urheilu oli ihanteellisempaa ja kasvatti nuoria ihmisiä monenlaiseen hyvään. Suon ihmisten mieluummin mittelevän paremmuudesta urheilu- kuin taistelukentillä.
Tavoitteellinen suoritusten parantaminen ja urheilu kaikissa muodoissaan on mielestäni hyvä asia. Siinä on vain ikäviä lieveilmiöitä. Kilpailemien oikeassa, rehdissä urheiluhengessä ei mielestäni ole pahasta, vaan sillä on suuri kasvatuksellinenkin merkitys. Nuoren on hyvä oppia sekä voittamaan että häviämään ja joukkuelajeissa tulee mukaan monia muita hyviä oppeja.
ehdottomasti.
Ja joukkuelajit, kuten pallopelit ovat kivoja
harrastuksia.
Mutta doupingin-käryinen kilpaurheilu (rahasta) on kakkaa.
Mutta kyllähän ihmiset monella muullakin tavalla tärvelevät terveytensä kuin kilpaurheilemalla. Ja esimerkiksi tämän aamun kolmosen aamuteeveessä oli haastateltavana haulikkoampuja Satu, tuore kultamitalisti, joka vaikutti erittäin tervejärkiseltä ja terveeltä, kun ei urheilu kuitenkaan ollut koko elämä. Tunne-elämyksiä hän joka tapauksessa on tarjonnut kaikille suomalaisille, aina kilpailun finaalista palkintojen jakoon.
Kyllä kilpaurheilu on kannattavaa työtä siellä
pärjääville. Niinhän työnteko on muissakin
ammateissa , toiset pärjäävät ja toiset valittavat. Siis hyvinpalkattua työtä, miksi
sitä pitäisi vähätellä???????
Globaalisti!
Kyllä kilpailuvietti on sisäänrakentunut ihmisiin.
Havaittavissa jo pikku penskoilla.
Samaa kilpailua on peitetymmin nähtävissä myös kuntoilussa.
Olkaahan rehellisiä!
Jonkin asteista vertailua tapahtuu hyvin helposti.
Haitallisempana pidän kilpailuhenkeen ja kateuteen avoimemmin tai peitetymmin tapahtuvalla tavaroiden ja palvelujen markkinoinnilla.
Siihen verrattuna kilpaurheilu ikävine lieveilmiöineenkin on tervehenistä ja harmitonta.
Lihaskunto on tärkeä mutta henkilökohtaisesti pidän aerobisen kunnon tasoa merkityksellisempänä.
Kuntoilu on tärkeää vanhemmalla iällä, kun muistaa kohtuuden eikä ahnehdi liikaa kilometrejä.
Sanoo kevääällä olkapääleikattu.
Sidekudosten aineenvaihdunta on ilmeisen hitaampaa lihaksiin verraten joten lihasvoima palautuu osittain mutta sidekudokset eivät samassa tahdissa.
Kimmoisuus on kadonnut ja liikkuvuuskin rajallisempaa.
Voimansa tunnossa kun vetää niin jänteet ja nivelsiteet saattavat unohtua.
Lisäksi nuorena hankitut, tähän asti oireettomat vauriot, muistuttavat itsestään.
Nuorenpana harrastettiin antaumuksella ja kohtuu tuloksia saavuttaen- yöjuoksuja,syrjähyppyjä,nokkapokkaa,pimeän lestin ostoa,poliisin välttelyä, korttelirallia ja pakoon pinkaisua.
Nyt jos yritän minkä tahansa lajin harrastamista niin sen kieltää Vaimo. Mitä ei Vaimo kiellä niin sitten Lääkäri kieltäää.
Oi ihana nuoruus.
Vielä enemmän uihmettelen niitä sohvaperunoita , jotkaa tsiikaavat perse homeessa urheilua ja ovat olevinaan niin urheilullisia että.
vaikka juokset pakoon kaiken aikaa.
Minä ihailen urheilijoiden upeita kroppia ja liikesarjoja! Urheilijoita on joka lähtöön ja toinen toistaan kauniimpia ja komeampia! Kyllä kelpaa katsella ja tulokset vielä ilahduttavat! Ja on hyvä , kun kaikki osallistuvat maat voivat kerrankin urheilla olympiahengessä!
että sillee..semmoset olympialaiset, ei huvitä yhtään
sillä urheiluselostajien ääni vääntää ja huutaa.
..joka ikinen päivä vuodessa ja monenlaista kun tykkään lähes kaikesta urheilusta paljon ennen sitä katsoo kun väkivaltaa jota tulee myös joka ikinen päivä monelta kanavalta no onhan sitä väkivaltaa joskus urheilussakin mutta se on täysin erilaista ja vähempää.
Jos alkaa tympäseen niin lähden itse lenkille tuulettumaan ja voin sanoa että se auttaa moneen vaivaan.
sisältää totuuden.
Penkkiurheilu on eräs yhteisistä harrastuksistamme vaimon kanssa.
Talvi- ja kesälajit.
Painista pujotteluun.
Painonnostosta pesäpalloon.
Suunnistuksesta sulkapalloon.
Yleisurheilusta puhumattakaan.
Kumpikaan meistä ei ole erityisemmin innostunut lätkästä.
Suurin ero on suhtautumisessamme nyrkkeilyyn.
Vaimo ei voi sietää sitä.
Barbarismia pahimmillaan!
***
Pesäpallo, tuo sankarilaji, siitä pidän.
Väärin.
Sitä rakastan.
Muistatko koskaan tuoneesi juoksua pitkin upein askelin kohti kotipesää...
Nuoruuteni kentät...