Tarina alkaa... Halusin "seuralaisen". Kavereiden kanssa ajettiin eläinhoitolaan/ löytölään. Siellä silmiämme kohtasi karu näky. Isoja ja pieniä kissoja 'pilvin pimein'. Pienimmät ns. nyrkillä tapettavia. Ne päästettiin valloilleen, että pystyin valitsemaan omani. Parikymmentä rääpälettä kiipesi jalkojamme pitkin ja hurisivat NIIN kovaa! Kyyneleet silmissä katsoimme niiden "Ota minut, haluan kotiisi"-rituaalia. Valitsin vaikeuksien kautta pitkäkarvaisen, musta-valkoisen kirpun. Se oli ainut suht' terveen näköinen. Muut pennuista lopetettiin samana päivänä. Kisunpennut oli löydetty kiven alta... Joku oli vienyt ne sinne kuolemaan.
Yhteinen taipaleemme alkoi pesulla, turkin pois leikkuulla ja madotuksella. Seuraavana päivänä pääsimme eläinlääkärille ja hän teki perusteellisen tarkastuksen. Hieman myöhemmin kävimme sitten ottamassa tarvittavat rokotukset. Pentu kehräsi tyytyväisyyttään!
Yhteiselomme sujui matkustellen. Pentu kulki omassa kopassaan mukanani mihin sitten meninkin. Autolla, veneellä, pyörällä... eikä valituksen "sanaa" kuulunutkaan! Sitten pentu tapasi vanhempieni koirat. Niin iloinen oli pieni mies saamastaan huomiosta, kun koirat sen perässä tepsuttivat. Niistä tuli kuin paita ja peppu! Kissa kulki lenkeillä mukana, ui kanssamme Saimaassa ja luuli muutenkin olevansa koira. Samaistui kavereihinsa. Mikä murhe siitä syntyikään, kun kesä loppui ja karun kerrostaloelämän piti alkaa. Kämppäni sai kärsiä nahoissaan (isommaksi kasvaneen) kissan kynnet. Naapurit valittivat, kun kissa jäi aamulla perääni huutamaan. Sukelleltiin wc-pöntöissä jne.
Sitten tein ratkaisuni. Vein kissani vanhempieni luokse asumaan ja se sai seurakseen rakastamansa koirat!!! Heidän yhteiselo sujuu muitta mutkitta ja on ihanaa katseltavaa! Loppu hyvin kaikki hyvin!
Yhteinen taipaleemme alkoi pesulla, turkin pois leikkuulla ja madotuksella. Seuraavana päivänä pääsimme eläinlääkärille ja hän teki perusteellisen tarkastuksen. Hieman myöhemmin kävimme sitten ottamassa tarvittavat rokotukset. Pentu kehräsi tyytyväisyyttään!
Yhteiselomme sujui matkustellen. Pentu kulki omassa kopassaan mukanani mihin sitten meninkin. Autolla, veneellä, pyörällä... eikä valituksen "sanaa" kuulunutkaan! Sitten pentu tapasi vanhempieni koirat. Niin iloinen oli pieni mies saamastaan huomiosta, kun koirat sen perässä tepsuttivat. Niistä tuli kuin paita ja peppu! Kissa kulki lenkeillä mukana, ui kanssamme Saimaassa ja luuli muutenkin olevansa koira. Samaistui kavereihinsa. Mikä murhe siitä syntyikään, kun kesä loppui ja karun kerrostaloelämän piti alkaa. Kämppäni sai kärsiä nahoissaan (isommaksi kasvaneen) kissan kynnet. Naapurit valittivat, kun kissa jäi aamulla perääni huutamaan. Sukelleltiin wc-pöntöissä jne.
Sitten tein ratkaisuni. Vein kissani vanhempieni luokse asumaan ja se sai seurakseen rakastamansa koirat!!! Heidän yhteiselo sujuu muitta mutkitta ja on ihanaa katseltavaa! Loppu hyvin kaikki hyvin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se oli kissasi onni, että löysi sinut!!! :)) Paljon on karuja eläinkohtaloita ja puoletkaan ei pääty noin onnellisesti. JÄRKI PÄÄHÄN kaikki Suomen eläinomistajat!
Ihana ja onnellinen tarina!! =)
Onnttelut hyvästä, mutta vaikeasta päätöksestä!!!
Onko tori tarina, ui Saimaalla ja kävi lenkillä. Miten hän viihtyi uimassa? Sellainen olisi kiva kissa.
Meidän kissa nuorempana todellkin ui ja joskus änkesi saunaankin. Toinen kissa puolestaan seurasi välillä mukana kun koiria lenkitettiin. Usein tuli kyllä kainalossa takaisin kun ei enää "jaksanut".... kilometrin jälkeen.
Semmoinen persoona se on... ui ja lenkkeilee koiriemme kanssa! Huvittavan näköistä, kun kissa liikkuukin niin eri tavalla kuin koira. Upea kolli!
Meidän naapurin kissakin tekee välillä pitkiäkin lenkkeja meidän kanssa. Se vaan tulee perässä, tekee välillä spurteja että saa koirat leikkimään. Kyllä on ihmisten ilmeet välillä hauskoja, me nimittäin asumme lähiössä jossa on kuitenkin kunnon ja suositut lenkkipolut ja ihmisiä ulkoilee paljon.Ensimäisen kerran kun näin kyseisen kisulin se tuli metsästä ja tuli suoraan kehnämään koiraani vasten. Oli sillä koirallakin hauska ilme että häh! Pelottaa vaan välillä sen kisun puolesta kun se on niin kiltti ettei kukaan ihminen tee sille pahaa mutta se on kyllä mahdotonta enää pitää täysin sisälläkään.
kun tommosii tänne kirjottelet..ihana tarina!mä oon tosi onnellinen et sä oot tehny ton ratkasun.