Johtuuko tämäkin sossujen kiireestä?
Ainakin uuden lain mukaan tapaamisesta on sovittava viranomaisen kanssa, EIKÄ sijaishuollon, kuten aikaisemmin meinasi olla jo liiankin yleinen käytäntö.
Aihe tuli mieleen Hesarin aamun artikkelista, miten jo ekaluokkalaisilla on kännykät, josta lapsi saa turvallisuudentunnetta. Tietysti saa, koska sen avulla yhteys vanhempiin syntyy, oli lapsi kerhossa koulun jälkeen tai yksin kotona vanhempien työssä olon takia. Näin meilläkin oli pari ensimmäistä kouluvuotta.
Mutta entä ne kuukaudet kun lapsi oli laittomasti huostaanotettuna? Kyllä täytyy sanoa, että rahanahne laitos teki suuren virheen ja hallaa jopa itselleen, että kännykkä takavarikoitiin laitoksessa ihan vain siksi, että se "on heidän yleinen käytäntönsä". Siitä ei tingitty, vaikka sossut sanoivat, että yhteydenpitoa kotiin ei ole syytä rajoittaa.
Väittivät tarjoavansa yksilöllistä suhtautumista, jossa lapsen henkilökohtaiset tarpeet huomioidaan. Sen mukaan piti suunnitella lapsen tarpeita vastaava "hoito". Puhelin on aikuisen silmissä ehkä vain pieni mitätön yksityiskohta, mutta lapselle se ei sitä ollut.
Olisivat ehkä saaneet pitääkin kauemmin rahanarvoisen aarteensa kun ne lapsen yksilölliset tarpeet olisi tosiaan huomioitu edes joissakin asioissa.
Kun kerran huostaanotolla yritetään parantaa mitä erilaisempia ongelmia lasten elämässä, niin luulisi olevan viisasta sijoittajan taholta ottaa silloin myös lapsen tarpeet huomioon. Ellei nyt suoranainen tarkoitus olekin vain tuhota ja vaurioittaa lasta! Vai eikö lapsen tarpeilla ole sijoittajalle mitään merkitystä? Yksi keskeisimpiä tarpeita on yhteys vanhempiin ja on hyvin, hyvin vaikea ymmärtää sen estämistä ainakaan silloin, jos sossutkin ilmoittavat, että rajoitukseen ei ole tarvetta.
Olisi kiva kuulla joistain tämän vuoden aikana tehdyistä huostaanotoista, onko tapaamis- ja yhteydenpitomääräyksissä tapahtunut korjausta parempaan, kuten laki vaatii.
Ainakin uuden lain mukaan tapaamisesta on sovittava viranomaisen kanssa, EIKÄ sijaishuollon, kuten aikaisemmin meinasi olla jo liiankin yleinen käytäntö.
Aihe tuli mieleen Hesarin aamun artikkelista, miten jo ekaluokkalaisilla on kännykät, josta lapsi saa turvallisuudentunnetta. Tietysti saa, koska sen avulla yhteys vanhempiin syntyy, oli lapsi kerhossa koulun jälkeen tai yksin kotona vanhempien työssä olon takia. Näin meilläkin oli pari ensimmäistä kouluvuotta.
Mutta entä ne kuukaudet kun lapsi oli laittomasti huostaanotettuna? Kyllä täytyy sanoa, että rahanahne laitos teki suuren virheen ja hallaa jopa itselleen, että kännykkä takavarikoitiin laitoksessa ihan vain siksi, että se "on heidän yleinen käytäntönsä". Siitä ei tingitty, vaikka sossut sanoivat, että yhteydenpitoa kotiin ei ole syytä rajoittaa.
Väittivät tarjoavansa yksilöllistä suhtautumista, jossa lapsen henkilökohtaiset tarpeet huomioidaan. Sen mukaan piti suunnitella lapsen tarpeita vastaava "hoito". Puhelin on aikuisen silmissä ehkä vain pieni mitätön yksityiskohta, mutta lapselle se ei sitä ollut.
Olisivat ehkä saaneet pitääkin kauemmin rahanarvoisen aarteensa kun ne lapsen yksilölliset tarpeet olisi tosiaan huomioitu edes joissakin asioissa.
Kun kerran huostaanotolla yritetään parantaa mitä erilaisempia ongelmia lasten elämässä, niin luulisi olevan viisasta sijoittajan taholta ottaa silloin myös lapsen tarpeet huomioon. Ellei nyt suoranainen tarkoitus olekin vain tuhota ja vaurioittaa lasta! Vai eikö lapsen tarpeilla ole sijoittajalle mitään merkitystä? Yksi keskeisimpiä tarpeita on yhteys vanhempiin ja on hyvin, hyvin vaikea ymmärtää sen estämistä ainakaan silloin, jos sossutkin ilmoittavat, että rajoitukseen ei ole tarvetta.
Olisi kiva kuulla joistain tämän vuoden aikana tehdyistä huostaanotoista, onko tapaamis- ja yhteydenpitomääräyksissä tapahtunut korjausta parempaan, kuten laki vaatii.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa p-aa koko tapaamisoikeusrajoitustouhu käytännössä. Papereihin pistetään sossujen toimesta milloin mitäkin mieleen sattuu juolahtamaan. Ala sitten korjailla niitä.
Yhden laudahduksen korjaaminen kyllä yleensä onnistuu, mutta siinä teet sitten työtä päiväkaudet ja aina ei ole varma onnistutko. Kun näitä lausahduksia ja käsityksiä vilisee tuhottomasti joka puolella, niin käytännössä aika ei riitä niiden korjaamiseen. Eli sossut saavat runoilla päätöksiinsö ihan sitä itseään ja haisevaa mielinmäärin.
Minä raukka. Lapsi raukka. On tämä yhtä kirottavaa, vaikka en yleensä edes kiroile.
Ja arvaan missä laitoksessa sinun lapsesi on, kun kerran puhelin vietiin. Ota se turvaan kotiisi, jos aiot vielä nähdä sen.