---
hän ei tullut
ja oli sekin episodi
tulemattomuutensa tuli,
laskeutui sohvalle ja nojatuoliin
mykkinä kertomuksina suudelmista
läheisyydestä
joka olisi voinut olla totta
kunnes avonaisesta ikkunasta
lauloi peipponen
annoin itsessäni luvan huomiselle,
ja tuuli
verhoja leyhytellen
puhalsi tulemattomuuden pois
hengitän vapaasti
nojatuolissa,
pöydän tuolla puolen olevaa
tyhjää sohvaa katsellen
ei minun tarvitse väittää etten kaipaisi,
kaipaus kuuluu elämään
ei kummallisena,
rampauttavana episodina
vaan luonnollisena osana ihmisen vaellusta
maailmassa
kiitos peipponen
herätit minut taas henkiin
vaatimattomalla
luonnollisella laulullasi
jonka tarkoitus ei ollut herätellä
eikä osoittaa mitään
ei varsinkaan vikojani
sinä vain lauloit,
siinäpä se
antaisinko nyt elämän kaikkineen
virrata ohi
sulkeutuisin mykkään suruun
väittäen että ollakseni onnellinen
minun täytyy saada tuo
tai tuo
ei, saan olla näin:
juuri tässä
ja vaikka se tekee kipeää -
huomaan olevani
omalla parhaalla paikallani todellisuudessa,
huokaus
todellisuudessa?
jos niin on, saanhan laulaa
kiitollisena elämästä
nostan kasvoni valoon ja laulan:
tervetuloa maanantai
hän ei tullut
ja oli sekin episodi
tulemattomuutensa tuli,
laskeutui sohvalle ja nojatuoliin
mykkinä kertomuksina suudelmista
läheisyydestä
joka olisi voinut olla totta
kunnes avonaisesta ikkunasta
lauloi peipponen
annoin itsessäni luvan huomiselle,
ja tuuli
verhoja leyhytellen
puhalsi tulemattomuuden pois
hengitän vapaasti
nojatuolissa,
pöydän tuolla puolen olevaa
tyhjää sohvaa katsellen
ei minun tarvitse väittää etten kaipaisi,
kaipaus kuuluu elämään
ei kummallisena,
rampauttavana episodina
vaan luonnollisena osana ihmisen vaellusta
maailmassa
kiitos peipponen
herätit minut taas henkiin
vaatimattomalla
luonnollisella laulullasi
jonka tarkoitus ei ollut herätellä
eikä osoittaa mitään
ei varsinkaan vikojani
sinä vain lauloit,
siinäpä se
antaisinko nyt elämän kaikkineen
virrata ohi
sulkeutuisin mykkään suruun
väittäen että ollakseni onnellinen
minun täytyy saada tuo
tai tuo
ei, saan olla näin:
juuri tässä
ja vaikka se tekee kipeää -
huomaan olevani
omalla parhaalla paikallani todellisuudessa,
huokaus
todellisuudessa?
jos niin on, saanhan laulaa
kiitollisena elämästä
nostan kasvoni valoon ja laulan:
tervetuloa maanantai
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin hyvä ettei sanotuksi saa...
Kiitos lukuelämyksestä! Sinua ON kaivattu!
Huomasin juuri että olet sinäkin linnusta kirjoittanut... satakieli... ja samalla "räkättirastas"... joo, näinpä se joskus menee. No, nyt lisättiin sitten kavalkadiin peipponen; vaikka tässä peipponen on ääni ulkopuolelta, ei runon henkilö vaan henkilön herättäjä: ja olemme sitten satakieliä tai räkättirastaita - luulen että kumpaakin, sehän on vain näkökulmasta kiinni - toivottavasti herkkyys, avoimuus ja luottamus elämää kohtaan säilyy. Ei niinkään väliksi mitä olen toisen silmissä, kun arvoni ei ole siitä kiinni, voin rakastaa häntä ja antaa hänelle vapauden mennä menojaan jos niikseen tulee... ja jos sitten käy näin, että masennun tai katkeroidun, jään omiin tai toisen virheisiin kiinni... kunpa ajoissa heräisin kohtaamaan ja käymään kipukohtani läpi, ettei ne jää raskauttamaan lentoa ja vääristämään elämää ylireagointeihin, epäluuloihin, kyynisyyteen, eikö niin? Halaus sinulle hyväsydäminen ystävä. Tsirp. :-)