Tulee myös se surun hetki, jolloin on osattava tehdä päätös rakkaan ystävän pois menosta. Joskus (sairaus, vanhuuden huono kunto...) on osattava ja jaksettava päättää rakkaan ystävän puolesta.
Kauheaa on se, minkä perheeni on kokenut, kun rakastettu lemmikki katoaa ja sen kohtalosta ei saada mitään tietoa. Puolen vuoden jälkeen odotan joka päivä tuttua ääntä, kaipaan tuttua pörrökarvantuoksua ja muita niitä miljoonia pikkuasioita, jotka tekivät Vinskistä meille niin rakkaan. Kaipaan ja ajattelen joka päivä. Koitan ajatella, että tärkeintä on pitää hyvää huolta kahdesta jäljellä olevasta kisumirristä, mutta silti suru on läsnä jokaisessa tilanteessa jotka heidän kanssaan koen. Tämä on kauheaa.
Kauheaa on se, minkä perheeni on kokenut, kun rakastettu lemmikki katoaa ja sen kohtalosta ei saada mitään tietoa. Puolen vuoden jälkeen odotan joka päivä tuttua ääntä, kaipaan tuttua pörrökarvantuoksua ja muita niitä miljoonia pikkuasioita, jotka tekivät Vinskistä meille niin rakkaan. Kaipaan ja ajattelen joka päivä. Koitan ajatella, että tärkeintä on pitää hyvää huolta kahdesta jäljellä olevasta kisumirristä, mutta silti suru on läsnä jokaisessa tilanteessa jotka heidän kanssaan koen. Tämä on kauheaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
no se on ikävää mutta ajattele että kaksi kissaa saisi hyvän elämän..
Itkettää, kun luin viestisi. Pari päivää sitten jouduin kokemaan melkein saman, mutta kissamme ei kadonnut. Se tuli meille hyvin erikoisella tavalla, meidän koira löysi sen ojasta. Se lähti meiltä hyvin erikoisella tavalla, se kiipesi pihassamme olleen auton renkaan päälle ja kun auto lähti peruuttamaan, ... Lopun varmaan arvaatte, sitä on tuskin turha kertoa. Kukaan, EI KUKAAN, nähnyt että se kiipesi auton renkaan päälle! Isä näki, kun se linkkasi ulkona ja huusi sen sisälle. Näin, kun sen jalka muljusi todella pahasti, niin pahasti, että meinasin oksentaa .. (ja minusta kun pitäisi tulla eläinlääkäri=( ) Äitini on eläinlääkäri ja hän kertoi tilanteen vakavuuden. En arvannut, että se olisi pahinta laatua oleva murtuma, jolle ei voitaisi tehdä mitään... Lähdin ystäväni kanssa tallille, uskoin ja toivoin että kaikki menisi hyvin,mielessäni kuitenkin koko ajan huoli kissastamme. Tallilta tultuani äiti tuli yläkertaan. Näin hänen ilmeestään, että kaikki ei ollut hyvin. Kysyin, "missä se on!?" äiti vastasi ja huokaisi "jalalle ei voitu tehdä mitään". Juoksin huoneeseeni itkemään. Kello oli seitsemän. Itkin ja itkin. Etsin kaikki valokuvat rakkaasta kissasta ja laitoin ne oveeni ja yhden laitoin pöydälleni. Sammutin valot, lukitsin oven ja sytytin pöydälläni olevat kynttilät. Itkin. Muistelin kaikkia ihania hetkiä jotka vietin kissamme kanssa. Muistelin hetkeä, jolloin tietämättäni katselin sitä viimeisen kerran, ... Vaikka tapahtumasta onkin jo pari päivää, itken nytkin. Olen aina rakastanut eläimiä syvästi, ja kun koiramme kuoli, meni pari VUOTTA ennekuin pystyin puhumaan siitä itkemättä. Suru vie aikansa, mutta uskon, JA TOIVON, että elämä jatkuu. Nyt se ajatus tuntuu toivottomalta, mutta EHKÄ jonain päivänä, ... Helpotti suuresti kun sain kerrottua jollekin. Jotka ovat kokeneet saman, ottakaa kantaa. Nauttikaa hetkistänne rakkaan lemmikkinne kanssa, ja kun eron hetki koittaa, muistakaa, että se pääsee MAAILMAN PARHAASEEN PAIKKAAN, jossa se saa pyydystää lintuja niin paljon kuin haluaa. Muistakaa rakastaa ...
Se oli nätisti kirjoitettu sielunsisko.
Minulla on kissa 19v ja koira 12v ihan pelottaa ,koska joutuu ajattelemaan ,että niiden aika on päästä pois. Tiedän kokemuksesta ,että luopuminen lemmikistä on surua pitkäksi aikaa ennen kuin se helpottaa.!Otan osaa suruusi, koita pärjätä!
Todella riipaiseva tarina!!
Antaa kyllä aihetta miettimiseen!!
Ja tulee entistäkin onnellisemmaksi kun oma mirri ei ole vielä meitä jättänyt!!
Kerran meinas niin käydä ja silloin tuli juuri samalla lailla mieleen kaikkia pikkuasioita, esim. kuinka se aina nosti kuononsa kun tulin sen viereen.
Onneksi se kuitenkin löytyi!!
Otan täydestä sydämmestä osaa suruusi!!!
Meijän kisu oli jotai puol vuotta kadoksissa ja eräänä päivänä se tassutteli kotiin.Se oli kauheen laiha ja huono kuntonen, se nauku niin paljon että sillä oli ääni maassa monta kuukautta.se oli sillon pari vuotinen nyt se on jo 5.Toivottavasti sunkin kisu löytäs kotiin!!!
mun leikattu tyttö kisu Mimosa hävisi talvella ja
eräänä päivänä 2,5 vuoden kuluttua tuli tkas nyt
se syö meidän sille antamaa ruokaa
pihalla...sisälle ei vielä
uskaltaudu...ilmeisesti joku on alkanut ruokkia
sitä jossain muualla...ja muuttanu pois ja kissa
eks meijän pihal... ja palas takas..