millainen koira on akita?

Ei siedä toisia koiria, ei missään nimessä koirapuistokoira...

ota selvää rotujärjestön kautta ensin.

Itselläni nyt kohta 8kk Akita- uros, ja täytyy sanoa, etten olisi parempaa rotua voinut toivoa! Olemme monesti käyneet sen kanssa koirapuistoissa, ja tämä yksilömme tulee mainiosti toimeen dobermann- urosten sekä pienempienkin urosten kanssa, nartuista puhumattakaan!
Koiramme myös rakastaa lapsia, eikä tekisi ikinä mitään pahaa. Alueemme lapset tervehtivät koiraamme nimeltä jo kaukaa, kun näkevät tämän meidän todella isokokoisen palleromme.
Meidän koiramme myöskään ei hauku ulkona, vaan vain sisällä välillä, koska vahtivietti kuuluu niin suurena osana suurimman osan luonteenkuvaan. (tosin meidän akitamme saattaa päästää yhden haukahduksen ja jatkaa sen jälkeen uniaan)
Joka ikinen kennelkasvattaja 100% varmasti kertoo aina ostoa suunnittelevalle ihmiselle näistä akitojen "luonnekuvauksista", mutta lisää samaan hengenvetoon, että jokainen rotua edustava yksilö on erilainen! Semmosta.....

^ ootapas kunhan akitasi tulee murrosikään... 8kk ikäinenhän on vielä ihan kakara :) Vaikka vielä tulee toimeen muiden urosten kanssa, niin saattaakin murrosiän kuohuissa yhtäkkiä pistää tappelun pystyyn. Itsehän sä tietty koirasi parhaiten tunnet, mutta kannattaa silti varautua siihen että ei jatkossa tulekaan kaikkien koirien kanssa niin hyvin juttuun.

Jos akita on niin haastava ja suorastaan mahdottoman iso ja kauhean vaativa rotu ni miksi ihmiset niitä ottaa ja kasvattajat kasvattaa? Ja nyt ei puhuta perus asioista mitä koiran kanssa täytyy hallita: ulkoilutus,ruokinta,tapakasvatus, sisäsiistiksi opettaminen yms. Jos se on niin hankala kun tällä monet sanovat niin miksi edes ottaa tämän rotuinen?luulisi että akitojen kasvattajilla tai omistajilla olisi hyvää sanottavaa jos he itse pärjäävät kyseisen rodun kanssa, eikö tämä nyt kerro vain sitä että monet ovat valinneet itselleen mahdottoman rodun? Mielestäni jokaisen koiran kanssa täytyy johtajuus olla selvillä on se sitten chihu tai akita, koira on koira, se on eläin ja jos sellaisen ottaa lemmikiksi niin täytyy ottaa se vastuu että on itse laumanjohtaja jotta koirasi on onnellinen, ja sinä myös.Tämä on askarruttanut jo pitkään että taitaa olla noi akitojen omistajat/kasvattajat(ei tietenkään kaikki) ottaneet itselleen liian vaativan rodun.Ja 40kg koira on koiran kokoinen ja on kyllä hallittavissa kun osaa opettaa oikein.Enkä olettaisikaan että koiran reaktiokyky on flegmaattisuuden rajamailla, vaan sehän toimii heti.että en lähtisi tuomitsemaan rotua: liian isoksi,mahdottomaksi,vaaralliseksi.Kyllä se tulos on ihan omistajan omaa käsialaa.Miksei täällä kerrota rodun hyviä puolia?...mietityttää vain että onko niitä?...mikä tekee akitasta yksilöllisen ja niin hienon?...mietinpä vaan..olis kiva kuulla...

^ Akitan "lempeä, nallemainen" ulkonäkö hämää monia, ja oikeasti akita ei ole helppo, eikä edes "jokamiehenkoira". Näyttävät kömpelöiltä, mutta ovat oikeasti nopeita kun suuttuvat esim. toiselle koiralle.
Yksilöeroja on tottakai, mutta rodun perusluonne on mikä on. Palveluskoiraan tottunut saattaa olla ongelmissa saadessaan miellyttämishaluttoman akitan koulutettavakseen.

Nm. "Miksi näin?", Kuinkas monta akitaa sä olet tavannut? olet niin kärkkäästi arvostelemassa akitakasvattajien ja omistajien kokemuksia rodustaan, huvittavaa :D

fhs: Näiden täällä lukemieni viestien perusteella sekä olen jutellut kasvattajien kanssa. Yllättävän negatiiviseen sävyyn puhutaan rodusta, mikä on luonteeltaan mielestäni todella miellyttävä...Luulisi vain että jos rotu on itselleen sopiva ni miksi on niin paljon negatiivista sanottavaa? Eihän moni muukaan rotu ole "jokaihmisen" koira, miten tämä niin suuresti eroaa kaikista muista?No kyllähän sen tietää jos vähänkään viitsi ottaa selvää ja koirista tietää, että tämä on todella erilainen kun pk rodut.. Hassua että pitää itsestään selvyyksiä toistella. Ni mitä huvittavaa siinä on kun tekee huomioita ihmisistä ja mielipiteistä? Mainitsin myös edellisessä tekstissä että ei kaikki mutta yllättävän moni.

^ Toistetaan nyt vielä kerran: akitan luonne saattaa olla kokemattomalle (ja jopa kokeneellekin koiraihmiselle) haastava juurikinesim. vieraskoira-aggressiivisuuden ja miellyttämisenhaluttomuuden vuoksi. Siinä missä vaikkapa sakemanni saattaa mennä omistajansa käskystä pers edellä puuhun, akita ei sitä tee jos se ei mielestään hyödy siitä mitään. Toki on luonne-eroja eri yksilöiden välillä, mutta aina kannattaa varautua pahimpaan. Näin välttyy monelta yllätykseltä. Murkkuiässä ne saattavat koetella ihan tosissaan, mutta ei se elämä jatkuvaa vääntöä ole kun perusasiat on tehty selviksi.
Akita kiintyy syvästi omaan perheeseensä, sille oma porukka on kaikki kaikessa. Akita on myös ns. vähäeleinen koira ja ne toimivat sekunnin murto-osassa. Kömpelöstä ulkonäöstään huolimatta ne ovat tosipaikan tullen nopeita.

Jokaisessa rodussa on omat ja -, mutta luulen, että sulle on vaan tainnut jäädä käsitys että akitoiden negatiivisista puolista puhutaan enemmän.

Kannattaa suomi24:n sijaan mennä amerikanakita-foorumille tutustumaan, siellä kun puhutaan myös niistä positiivisistakin puolista enemmän :)

Kömpelö ulkonäkö ---> raskastekoinen koira, jos ei voisi ensisilmäyksellä uskoa, että se toimii salamannopeasti ja on ketterä. Komean ulkonäön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä :D Akita on meinaan mahtava ilmestys ;)

En ole kyllä tavannut vieläkään ketään jolla olisi Akita. Kiva olisi saada sellainen täällä länsisuomessa muttei kyl ole vielä ketään joka myisi sellaista. Toinen minkä haluaisin on Hokkaido, se oikein todella harvinainen rotu täällä suomessa.

Kyllä niitä akitoja löytyy, ei ole enää niin harvinainen. Itsellä 8v. akitauros asustaa kanssani täällä Turussa. Ihana poika!! Niin lempeä lellykkä, kaikkien ihmisten kaveri ollut aina (paitsi murkkuna), mutta ei tosiaan muiden koirien! Nyt vanhempana tulee paremmin koirienkin kanssa toimeen mutta koirapuistoon ei olla murkkuiän alkamisen jälkeen menty. Ei tosiaan pyri muita kauheasti miellyttämään, mutta on helppo kouluttaa, kunhan sen osaa eikä päästä koiraa pomottamaan.

Hokkaidoja alkaa vähitellen Suomeenkin ilmestymään. Tällä hetkellä taitaa löytyä 8kpl. Jos joskus haluan toisen, hieman akitaa pienemmän koiran nin itsekkin voisin siihen päätyä.

Tältä sivulta voi seurata tuoreen akitan alun elämää :)


http://sumoakita.nettisivu.org/aloitus/

Jos akitaa harkitset niin kannattaa pentuna ostaa.Ja akita ei tuhoa paikkoja kuin mikäkin demoni.Se on lempeä lapsille jne.Mutta jos perheessä on toinen koira niin oukki doukki!

En tiedä onko täällä enää mitään keskustelua mutta pistämpä nyt minäkin. Kävin tässä jonkun aikaa sitten akitakennelissä tutustumassa rotuun, kun sitä ennen olin kaikennäköistä tietoa poiminut netistä ja kirjoista. Monet täällä ovat sanoneet akitan olevan hankala koira, mutta kasvattaja sanoi ettei pidä paikkaansa. Akitan kanssa pärjää maalaisjärjellä ja kun arvojärjestyksen pitää alusta asti selvänä.

Outo sanonta kasvattajalta. Akita on helppo koira oikeissa käsissä, mutta normaalia vaativampi kouluttaa. Akitoilla ei ole nimeksikään miellyttämisen halua, ne kyllästyy kouluttaessa toistoihin ja ne on hyvin usein vieraskoira aggressiivisia. Myös monet on vieraita kohtaan pidättyviä tai jopa epäluuloisen skeptisiä.

Suosittelen tutustumaan rotuyhdistyksen sivuilla oleviin tietoihin ja kyselemään sieltä lisätietoja. Akita virallinen rotuyhdistys on akita ry ja sivut löytyvät osoitteesta www.akitayhdistys.fi :)

Akitan on ehdottomasti oman perheen koira! Kiintyy todella paljon omaan perheeseen. Ainakin meidän Akita uros on kotona todellinen nallekarhu; lempeä, hellyyttä kaipaava ja omistajiaan kunnioittava.

Ulkona toisten uroskoirien kanssa ei aina tulla toimeen. Alistuvat urokset ja nartut ovat ystäviä. Mutta auta armias, jos vastaan tulee hiemankaan macho uros :/ Siinä sanotaan muutama ärräpää. Mutta tämän kun omistajana tiedostaan niin ongelmia ei synny, kun osaa varustautua asiaan :) Monet sanoo, että Akitaa on vaikea tulkita sen vähäeleisyyden takia. Siihen voin mainita, että oman koiran oppii tuntemaan, jos niin haluaa!

Ja Akita sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, jos tutustuu rotuun ja on erittäin määrätietoinen ja vahvatahtoinen omistaja. Muutaman kerran on jouduttu ottamaan matsia johtajuudesta, jonka jälkeen johtajuus meidän laumassa on ollut varsin selvä. Ruokaa kunnioitetaan ja sen meidän koira louvuttaa välittömästi, jos menen vain seisomaan ruokakupin/ruoan läheisyyteen. Katseella kysytään lupa lähteä ovesta ulos yms.

Akitasta saa maailman mahtavimman koiran, jos koiralle asettaa selvät rajat pennusta asti ja muistaa olla määrätietoinen omistaja. Yhteiset sohvassa loikoiluhetket ja juoksulenkit ovat parasta maailmassa oman akitan kanssa

Nyt olet saanut väärää tietoa akitasta. Akitaa on kahta eri tyyppiä aito japanilainen ja vahvempi amerikanakita. Akita on määrätietoinen, suojeleva ja vahva koira joka vaatii ehdottomasti jonkinasteisen koulutusken, samoin akita on hyvin herkkä koiraagressiolle (siis toiset koirat) , akitaa ei kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi sillä se on vaativa rotu. Ja jokainen koirarotu tuhoaa paikkoja jos pentua ei tapakouluteta.

Mooi kaikki tää ei nyt millään kuulu tähän jos saisin akitan ni sen nimeks tulis ehdottomasti Hachiko ! :)

Itsellä on kohta 2 vuotias japanin akita uros, koira on kyllä melkoinen jääräpää eli jos se esim. ei ulkona halua kävellä ni joudut perässäsi sitä vetämään, itsellä ainakin vesisateella kävely on yhtä tuskaa :D
Koiralle tulee ehdottomasti osoittaa kuka on johtaja, jollet se ole sinä se on akita ja sillon on menty jo pahasti metsään.
Koiraa kouluttaessa pitää käyttää hieman järkeä, eli sillä ei miellyttämisenhalua ole mutta oikealla motivaatiolla kouluttaminen onnistuu hienosti.

Omasta koirasta voi kertoa että se on ollut pienestä asti erittäin sisäsiisti, on paskonut sisälle ainoastaan yhden kerran ja sekin ensimmäisenä yönä kun se meille tuli, sen jälkeen ei kertaakaan. Eli sisäsiisti se on, myöskään ei ole syönyt kenkiä tai huonekaluja, kunhan totutat sen pienestä asti olemaan yksin.
Tälllä meidän tapauksella on kova vahtivietti, eli vähänkään normaalista oudompi ääni jos ulkoa kuuluu alkaa matalasti murista, ei kuitenkaan varsinaisesti haukkua. Vieraita kohtaan on aluksi hieman varautunut mutta todettuaan heidät "vaarattomiksi" ei kiinnitä mitään huomiota. Koira tulee myös hienosti toimeen lasten kanssa, mutta en siltikään suosittele jättämään koiraa ja lapsia valvomatta.

Ulkoillessa kulkee hienosti vierellä eikä vedä hihnaa tai välitä pyöristä, autoista, muista kävelijöistä juurikaan. Suuri miinus on erittäin aggressiivinen käytös muita koiria kohtaan, eli jos lenkillä tulee toinen uroskoira vastaan ei akita voi sitä sietää.. Olen yrittänyt vaikka mitä jotta tuo rähjäys loppuisi mutta mikään ei tunnu siihen auttavan, tämä siis rodulle täysin ominainen piirre ja sitä ei kaikista koirista saa ikinä pois. Eli voimaa tarvitsee kun koira alkaa rähjätä ja omasta mielestä pyrkii toisen kimppuun tosissaan.

Yhteenvetona siis: Uljas, uskollinen, kaunis ja suojelevainen koira, mikäli olet sen johtaja. Varaudu pahoihin katseisiin ja puheisiin muilta ihmisiltä koska koirasi tod.näk tulee olemaan aggressiivinen toisille koirille.
En suosittele ensimmäiseksi koiraksi tai ihmiselle jolla ei voima riitä ison koiran pitämiseen, sun pitää olla myös erittäin määrätietoinen ottaaksesi paikkasi koiran johtajana. Johtajan roolin saatuasi voi tätä koiraa sanoa parhaaksi jonka olen ikinä omistanut. :)

Täälläkin akitan omistaja hei vaan :)
Akita ei ole helpoimmasta päästä rotu, mutta ei se kyllä niin paha ole, mitä siitä annetaan ymmärtää. Japanin akitasta nyt siis puhun.
Koira on jääräpäinen, eikä sillä ole miellyttämisen halua ja vieraita koiria kohtaan on yleensä pidättyväinen, ei kuitenkaan heti laakista agressiivinen. Tämä on tietty yksilöllistä. Oma sesse on hyvinkin kaikkia rakastava ja täydellinen koirapuistokoira. Tuntemani urosakitat ovat toisia uroksia kohtaan pidattyviä ja yksi jopa agressiivinen, mutta nartut se hyväksyy loistavasti.
On totta, että akitan kanssa pärjää maalaisjärjellä, koirahan se vain on. Mutta jos ei ole mitään käsitystä koirien käytöksestä yms, niin en suosittele ensimmäiseksi koiraksi. Tunnen kuitenkin myös ihmisiä, joilla akita on ensimmäisenä koirana ja heillä on mennyt hienosti :)
Roujärjestöjä on itseasiassa kaksi; Akita ry ja Suomen Nihonken ry. Voit käydä heidän sivuillaan tarkkailemassa kasvattajien listoja :)

Itse olen miettinyt Akitan hankkimista vakavissani jo jonkin aikaa. Rodun luonne ja käyttäytyminen - mahdollisesta haastavuudesta huolimatta - osuvat kuin nokka naamaan omani kanssa, ja sopisivat hyvin niihin resursseihin mitä minulla on tarjota. Kokemusta on omasta koirasta sekä hyvin, hyvin paljon muista isokokoisista pystykorvista - menettelystäni ja tietoisuudesta koirien kanssa olen saanut muutenkin paljon kiitosta.

Asun omillani kaupunki-alueella (kaikki maastot metsiä myöten ovat silti melkeimpä kulman takana olemassa), olen hieman erakkoluontoinen ja flegmaattinen, mutta samalla hyvin aktiivinen sekä määrätietoinen persoona, joka kuitenkin kaipaa rinnalleen seuraksi ja maailmaa tutkimaan samanhenkistä, karvaista kumppania. Varsinaista "laumaa" ja muuta seuraa en pysty paljoa tarjoamaan kotioloissa itseni lisäksi seuraavalle lemmikilleni, ja siksikin kohtuullisen itsenäinen Akita vaikuttaisi hyvältä valinnalta. Myös Akitan mahdollinen hiljaisuus ilman sen suurempaa haukkumista sopisi hyvin tähän pakettiin, koska en asu omakotitalossa, mutta muuten puitteet asumiseni suhteen ovat hyvät vaativallekin koiralle.

Kovasti ihmiset pelottelevat Akitan haastavuudella ja sillä, etteivät ne tule helposti toimeen muiden koirien kanssa ja ihmisiinkin saattavat suhtautua välinpitämättömästi. Itsekin pitkään näitä seikkoja pohdin, mutta toisaalta tämänlaisesta rotukoirasta saisin koulutuksen ja totuttamisen myötä aivan täydellisen kumppanin. Mitään pelkästään seura- ja sylikoiraksi tarkoitettua rotukoiraa en tahtoisi, sillä tulisin hyvin paljon viettämään aikaa koirani kanssa harrastaen ja lenkkeillen, kouluttaen jne. Samalla kaiken koirista kokemani perusteella kaipaisinkin hieman haastetta tulevasta lemmikistä.

Olen toki hyvin eläinrakas enkä ikinä taittaisi karvaakaan koirastani tai mistään muusta eläimestä, mutta en ole sen suuremmin lepertelijäkään tai jatkuvasti koiralta miellyttämistä minua kohtaan kaipaava, ennemminkin ehdotonta uskollisuutta ja muuten vain rinnalla oloa.

Mitäs te Akitoista kokeneemmat sanoisitte tähän?

Hei
Amerikanakitoja on rodussa eriluonteisia. Paljon riippuu yksilöstä. Jos etsit hieman haastetta ja tekemistä niin ok, mutta mitä jos saat eteesi sen ns vaikeamman amerikanakitan ? Eli silloin joudut tekemään kovasti töitä mutta palkinto tulee perässä saat mahtavan kaverin, mutta vaikka se osaisi kaikki, niin luottaa et voi koskaan 100 %.
Perheessämme 4 amerikankitaa ja olen kouluttanut kymmeniä ja auttanut puhelimitse useita ongelmien kanssa painivia. Kaikki ovat olleet omia yksilöitä, itselläni ei ole koirapuistoon soveltuvia koiria, mutta ne taitavat tokon, agilityn, mejän, kaupungissa kulkemisen jne ja voin mennä agressiivisesti louskuttavan suurenkin koiran viereen omani kanssa ja kätellä omistajaa.
Amerikanakita ei saa ottaa yksin vastaan vieraita. Mikäli olet hankkimassa ensimmäistä amerikanakitaa niin hanki se pentuna. Itse olemme hankkineet 3 kodinvaihtajaa ja uudelleen koulutus on ollut työlästä. Miksi kasvattajat ja omistajat varoittelevat ? Juurikin siksi että suurin osa ei näiden kanssa pärjää. Minulla ei tule mieleenkään antaa uroksemme remmiä vieraalle, että terve mene lenkille. Nartuilla myös jokaisella omat bravuurinsa ja ne kokeilevat kyllä kokematonta. Koirani eivät vedä remmissä talutan ns pikkurilillä ja flexillä valjaissa. Uskovat kun olen ajanhermolla. Rotu on saanut minut hämmästymään yhä uudestaan ja uudestaan ja monet naurut on naurettu, tästähän sanotaan että kyllä aa vielä sulle tokot näyttää:)
Ja koira kokemusta minulla pikkulikasta aina rotikoista lähtien ja kun ekan amerikanakitan hankin piti sanoa ääneen että hemmetti minkä mä oikein olen ostanut:) Tämä on mahtava perheen jäsen ja on ystävällinen vieraille ihmiselle omistajan läsnäollessa ja oikein koulutettuna. Mutta surukseni sanon että liian moni ei osaa kouluttaa Amerikanakitaa oikein ja sitten ollaan koiraa syyttämässä. Itse rakastan juurikin tuota amerikanakitan omaa tyyliä ja itsenäisyyttä ja juuri sitä että jos omistaja on heikko se ei ole vaan raivaa itsensä kunkuksi. Lisätietoja kasvattajilta ja minullekin voi soittaa tv Julia Heino , Akiros p 040 5097974

Perheelläni oli lapsuudessani Akita, aivan ihana koira. Haaveissa on ehdottomasti hankkia joskus oma Akita, mutta rotu vaatii paljon tilaa ja aktiviteetteja. Koira oli todella älykäs ja lempeä, en muista koskaan kuulleeni sen haukkuvan mutta kai se sitäkin osasi kun metsästyskoirana isäni sitä käytti :-) harvemmin tosiaan mitään tuhosi, korkeintaan silloin kun oli yksinäinen eikä voinut kohdistaa energiaansa muuhun. Erittäin tempperamenttinen, jääräpäinen ja voimakas, todellinen persoona. Juurikin jääräpäisyyden ja temperamentin takia ei todellakaan aloittelijan rotu, vaati määrätietoisen ja vahvan isännän! Enkä ehkä suosittelisi sisäkoiraksi, meidän hauveli ainakin oli aina sulamispisteessä sisällä käydessä.

Moi meillä on ollut 3 akitaa 2 amerika akitaa ja viimeksi japaninakita joka oli selkeästi hillitympi kuin amerikanakita , rotu on mielestäni ainoa rotu joka antaa aina merkin ennenkuin toimii se on vähäeleinen mutta selkoeleinen .koulutuksessa tosiaan pitää
olla määrätietoinen mutta ei pakkotteinen eikä varsinkaan uhkailulla tehty, akita kunnioittaa johtajaa johon se voi luottaa. Akita pitäisi ottaa pentuna jolloin se kasvaa perheen toimintoihin ' mielestäni akitan pentukuukaudet ovat kasvatuksen kannalta rodulle kaikkein tärkein sen perhetärkeyden takia kun se on niin uskollinen perheelle. Jos perheessä on toinen koira vaikka vanhempikin akitauros ja narttu ottaa varmasti johtajuuden. Akita ei yleensä aloita riehumista lenkillä mutta jos sen joku haastaa on varmaa että se vastaa siihen ja niin että tuntuu. rotu on hieno ja uskollinen suosittelen niille jotka tietää ison nopean ja voimakkaan koiran kasvatuksesta jotain.

Eikös sinun pitäisi se tietää, kun kerran omistat akitan...?!

Shar pei on rotukuvauksissa samankaltainen kuin akita. Ei miellyttämisenhalua , uskollinen, pidättäytyväinen eikä siedä vieraita koiria. Shar peita ei suositella ensimmäiseksi koiraksi varsinkaan urosta, mutta niin vain meille tuli uros. Kelpo uros siitä on tullut, valitsimme pentueen rauhallisimman/leppoisimman pennun,joka ei lähtenyt veljien kaikkiin leikkeihin. Pennun valinnalla on minusta ollut suuri merkitys. Ja se että ekan parin viikon jälkeen pentu opetettiin talon tavoille eli koulutus aloitettiin heti sekä sosiaalistaminen. Nuo ekat 6kk ovat tällaisella rodulla merkittäviä. Kun niihin panostaa niin hyvä tulee. Meillä uros tulee toimeen toistenkin uroksien kanssa,jos ovat alistuvampia. Sekä murkkuiässä pitää olla periksiantamaton pennulle. Pienenä syntyneet pahat tavat on vaikeampi aikuisena kitkeä, siksi kannattaa alkuun panostaa.

On aivan käsittämätöntä miten vastuuttomia jotkut akitojen omistajat tälläkin palstalla ovat. He tietävät itsekin sen että useimmat akitat ei tule toisten koirien kanssa toimeen ja siitä huolimatta mennään koirapuistoon sillä asenteella että ei minun koirani mitään tee. Herätään vasta sitten kun se ensimmäinen kerta onkin edessä ja siinä vaiheessa akita ei todellakaan kuuntele omistajaansa. Pentuna akita tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, mutta kun ikää tulee 1-2 vuotta niin tilanne onkin aivan toinen.

Olemme mieheni kanssa harkinneet Japanin akitan hankkimista ehkä n. 10 vuotta. Lähestymme eläkeikää jo kumpikin. Molemmilla on synnyinkodissa ollut koiria ja miehelläni myös oma metsästyskoita. Emme kuitenkaan kumpikaan ole varsinaisia koiraharrastajia. Olemme lukeneet vuosien myötä tästä rodusta paljon ja keskustelleet myös kasvattajien kanssa. Haluaisimme nimenomaan koiran, jonka kunnioitus pitää voittaa. Emme oikeastaan haluakaan sellaista koiraa joka haluaa palvella ja miellyttää. Akitassa tuntuu olevan paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka miellyttävät, mutta itsepäisyys, mahdollinen agressiivisuus muita koiria kohtaan sitten arveluttaa. Pidämme itseämme kyllä varsin maalaisjärkisinä ja johdonmukaisina ihmisiä ja tuntuu, että akitan kasvattaminen kyllä onnistuisi, MUTTA jos se sittenkin aikuisena pistää poskeensa mökkinaapurin samojediuroksen??
Asumme nyt kerrostalossa, johon ei kai noin suurta ja aktiivista koiraa ole hyvä ottaa, vai mitä mieltä olette?
Ajattelimme, että otamme pennun vasta sitten, kun olemme eläkkeellä, että on aikaa kunnolla keskittyä pennun kasvatukseen.
Heitänpä tähän loppuun pienen vitsin: Kun lukee ja kuuntelee kuvausta akitan luonteesta, on ihan kuin puhuttaisiin miehestäni, joten koulutuskokemusta minulla siis on jo yli 30 vuotta;)
Totta puhuakseni, kertokaa hyvät akitan omistajat mielipiteenne, olisikohan meillä mahdollisuutta onnistua. Emme ikinä halua ottaa vastuuttomasti koiraa pelkästään sen takia, että rotu miellyttää.

Mikä vimma ihmisillä nykypäivänä shoppailla yhä isompaa, vaativampaa ja eksoottisempaa koiraa. Mihin on unohdettu se että rodun valinta tapahtuu myös käyttötarkoituksen ja ympäristön mukaan: kuka tarvitsee ison, mahdollisesti riistaviettisen, todennäköisesti vieraskoira-agressiivisen ja voimakkaasti vartioivan koiran jonnekin pieneen kaupunkikopperoon. Kyllä ymmärtäisin jos ihmiset asuisivat jossain korvessa (Siperiassa), jossa tarvitaan karhua pelkäämätön vahtikoira pihapiiriin.

Kaupunkiin tulee ottaa sosiaalinen koirarotu, jota ei haittaa ruuhka ja yllättävät tilanteet, ja on niin koirasosiaalinen myös, ettei ahdistu siitä että kaikenmaailman puudeleita tulee jatkuvasti vastaan.

Minäkin haluan työlinjan suomenhevosen, mutten ota sitä kaupunkiasuntoon, eihän siinä ole mitään järkeä. Haluan myös siemailla joka päivä punaviiniä, ja popsia suklaata, mutten sitä tee, koska tiedän ettei se ole hyväksi terveydelleni.

Tulinpas ilmaisseeksi itseäni kovin huonosti, kun joku sai varman käsityksen, että asumme pienessä kaupunkikopperossa. Kerrostaloja rakennetaan muuallekin, hyvinkin rauhallisille ja maaseutumaisille asuntoalueille ja onhan niitä monen kokoisiakin ja joku voi olla suurempikin, kuin pieni omakotitalo.
Tosin emme nimenomaan ole ottamassa koiraan kerrostaloon ja siksi odotamme työuran päättymistä, jonka jälkeen voimme muuttaa asumismuotoa ja etenkin oleskella vapaa-ajanasunnossa vaikka ympäri vuoden.
Joka tapauksessa akita tulisi oleskelemaan vähintään 80 % elämästään itarajan pinnassa sellaisella salolla, jossa tosiaan karhut käyvät pihassa. Vartiointiviettinen ja karhua pelkäämätön koira olisi siellä kyllä ihan asiaa.

Itselläni on 5 vuotias amerikanakita. Vastaukseksi Koivakselle: AA sietää muita koiria, mutta ei iholla. Ei voi siis pitää vapaana mökillä jos naapurissa koiria (siis siksi kun ei välttämättä tottele, eikä pysy omalla tontilla). Meillä aina kiinni narussa tai aidatussa ympäristössä. Koulutettavuudeltaan se on mielestäni ihan ok, mutta AA tottelee vain jos haluaa tai jos palkinto on riittävän hyvä. Itselläni on perustottelevainen joka ymmärtää useita eri käskyjä ja temppuja. Malliesimerkki; voit saada sen oppimaan, ettei vedä kävelyllä, mutta palloa se ei nouda jos sitä ei huvita. Oma AA on rauhallinen ja sille riittää 3 remmilenkkiä päivittäin ulkona muu puuhailu. Sopii siis myös kerrostaloon, koska koosta huolimatta ei vaadi "suurta reviiriä". Sisällä makaa paikallaan 90 % ajasta. Minulle AA on täydellinen valinta, ainoa miinus on vieraskoira-agressiivisuus (ei kaikille koirille). Jos sen sietää ja tiedostaa, on rotu aivan ihastuttava

Akita on itsenäinen kuin kissa. Koira, joka on sielultaan kissa: siis aivan ihana karhumainen olento.

Vaimoa puri Akita käsivarteen kun jutteli koiran isännän kanssa, aivan yllättäen. Vaikka vaimolla oli paksu ulkotakki ja villapaita tuli syvät haavat käteen, onneksi haavat ei tulehtuneet ja tetanusrokotuksen jälkeen pääsi kotiin ensiavusta. Se ensi tuttavuudesta Akita-rotuun.

Akitat ovat todella sisäsiittoisia - jos siis puhut japanilaisesta versiosta etkä amerikkalaisesta. Niissä on paljon luustollisia ongelmia ja autoimmuunisairauksia, jotka kaikki yhdessä johtavat useiden yksilöiden ennenaikaiseen kuolemaan huomattavasti 10v ikääkin nuorempina.

Suosittelen harkitsemaan tarkasti millaisen koiran ottaa, nykyään koiraroduissa on paljon ongelmia, kun sukulinjat yhdistyvät uudelleen ja uudelleen eikä japanistakaan saa enää uutta verta, sielläkin ne samat matadorurokset jyllää.

Minäkin olen kiinnostunut akitasta ja sain samalla tässä tietoa.Uskon vain heitä kenellä itsellään on kokemuksia rodusta, kuulopuheita en noteeraa.

Yksi helpoimmista koiraroduista. Kunhan et huuda tai hakkaa sitä, akita ei kestä myöskään ihmisten välistä kinaa. . Sitä ei käytännössä voi kouluttaa. Se opiskelee itse tarkkailemalla. Pennusta saakka mukaan aina kuin mahdollista. Todella sosiaalinen rotu. Muista antaa tarpeeksi sille omaa aikaa, viihtyy hyvin keskenään monta tuntia. Ei hajoita paikkoja. Vahtivietti illan hämärtyessä suuri, että yöt sisällä. Mulla ollut monia erirotuisia koiria. Akita ehdottamasti helpoin, kiltein, kuuliaisin, varmin ja huumorin tajuinen. En tiedä kuinka korkealle ärsytyskynnys voi mennä, ennen kuin hermostuu.

Päävikasia. En suosittele.

Täällä on oikeita akita tuntijoita joilla siis on oma akita kotona..Niin olen vähän ulkopuolinen sanomaan paljoakaan kun minulla ei ole omaa akitaa siis,mutta aina rapsutan 2 akitaa kun saan siihen tilaisuuden vaan,ovat lähistöllä asuvien mukavien ihmisten koiria.Niiden akitojen silmistä näkee että miettivät asioita ja eivät ole kauhean miellyttämishaluisi vaikkakin nauttivat pikkaisen edes rapsutuksesta tai käden nuuhkimisesta yms.Isoina koirina taitavat vaatia melko pitkiä lenkkejä,ehkä muutaman kerran päivässä? ja niitä pitää kohdella varmaan tiukahkon oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti että ovat ystävällisiä esim. muita ihmisiä kohtaan. Ja muistaakseni nämä 2 suurta akitaa eivät mitenkään erityisesti esim.pieniin koiriin kiinnitä.huomiota..(En tiedä onko koulutusta se? vai muuten näiden koirien joku sattumoinen ominaispiirre yleensä?)Ystävällisen ja empaattisen tuntuisia koiria ovat mutta aikaa varmaan vaativat aika paljon omistajiltaan että töysin perheenjäseniä ovat puolin ja toisin.Jos en tykkää esim pitkistä kävelylenkeistä en harkitsisi rotua esim.Niin no se on tietenkin selviö että luulenpa että tarvitsevat aika kalliita kouranruokia ja paljon,että minkään pientuloisen ihmisen rotu ei myöskään ole tai taida olla? ja veikkaisin että sopisi parhaiten omakotitaloon muutenkin,Mutta onneksi noita akitan omistajiakin täällä on kirjoittamassa että heiltä voi myös kysyä sitten niitä "totuuksia" vähän paremmin vielä lisää..kun tuli minulta vaan sellaista:luulen ja mutu- tuntumaa..

Täällä Kokkolan sankari
https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/625861

Kenenkähän kasvatit tuolla puree?

Vuosia tuolla terrorisoinut pihlajassa (kokkola)

Akita inu on uskollinen ja luotettava kaveri, mutta se usein haluaa olla ulkona yksin ja pitää luottaa siihen ja olla sen rinnalla