Ihmiset ovat luontoa kaupungissa;
astu luontoon!
Kerrostalon lokeroissa; yksiöissä, kaksioissa.
Yksinäisyys ahdistaa; kun ei kaveria saa.
Synkin ilmein kuljetaan; naapuri, kun kohdataan.
Suoraan eteen katsotaan; hymyä ei keltään saa.
Monet istuu tuskissansa; jossittelee toiveissansa.
Vaan ei lähde minnekään; onneansa etsimään.
Ole sinä toisenlainen; ystävyyteen uskovainen.
Naapurisi totinen; voi olla hyvä ihminen.
Soita ovikelloa; ilman mitään pelkoa.
Tai postikortti kirjoita; ja luukusta se pudota.
Pane siihen asia; kysymyksen muodossa:
”Sopisiko kylään tulla; paljon asiaa ois' mulla".
Sitten, kun se hetki koittaa; ovikello kilahtaa.
Ja naapurisi hymyn kera; astuu iltaa istumaan.
Kaksin käytte kahvipöytään; jotain pientä nauttimaan.
Ja hetken ujostelun jälkeen; juttu lähtee luistamaan.
Silloin pääset huomaamaan; aivan uutta hurmaavaa.
Tuo naapurisi totinen; onkin kiva ihminen.
astu luontoon!
Kerrostalon lokeroissa; yksiöissä, kaksioissa.
Yksinäisyys ahdistaa; kun ei kaveria saa.
Synkin ilmein kuljetaan; naapuri, kun kohdataan.
Suoraan eteen katsotaan; hymyä ei keltään saa.
Monet istuu tuskissansa; jossittelee toiveissansa.
Vaan ei lähde minnekään; onneansa etsimään.
Ole sinä toisenlainen; ystävyyteen uskovainen.
Naapurisi totinen; voi olla hyvä ihminen.
Soita ovikelloa; ilman mitään pelkoa.
Tai postikortti kirjoita; ja luukusta se pudota.
Pane siihen asia; kysymyksen muodossa:
”Sopisiko kylään tulla; paljon asiaa ois' mulla".
Sitten, kun se hetki koittaa; ovikello kilahtaa.
Ja naapurisi hymyn kera; astuu iltaa istumaan.
Kaksin käytte kahvipöytään; jotain pientä nauttimaan.
Ja hetken ujostelun jälkeen; juttu lähtee luistamaan.
Silloin pääset huomaamaan; aivan uutta hurmaavaa.
Tuo naapurisi totinen; onkin kiva ihminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen monesti ajatellut samalla tavalla. Mitähän jos nyt syksyn pimeyden aikana kokeiltaisiin. Hyvää syksyä sinulle