uskon todellakin!!

yli kymmenen vuotta.
Ostettiin aikanaan vanha talo ja ruvettiin sitten remppaamaan siten, että koko vanha yläkerta purettiin ja rakennettiin uusi isompi tilalle.
Kun yläkerta oli valmis, rapesin kuulemaan sieltä outoja ääniä hyvin usein, vaikka tiesin, ettei siellä ketään ollut.
Totesin vain, että kummitus se siellä liikkuu, enkä sen enempää kiinnittänyt huomiota.
Kerran oikein konkretisoitui se liikkuminen, sikäli, että olimme poissa kotoa jaoltiin sovittu poikani kanssa tapaamisesta kaupungilla.
Hän kuitenkin ohikulkumatkalla piipahti vaimonsa kanssa meillä veskissä.
Molemmat kuulivat aivan selvästi, että yläkerrassa joku käveli.
Huutelivat ja ihmettelivät, kun ei ketään pitänyt olla.
Äänet olivat kuitenkin niin selvät, että poikani kävi ihan tarkistamassa, kuka siellä voi olla.
Vaan eipä ketään näkynyt.
Kummitus mekasti yksikseen, kun huomasi meidän häipyneen.
Nyt pari vuotta sitten rempattiin alakerrassa ja purettiin vanhat lattiat auki.
Siitähän ei kummitus pitänyt ja yhtenä yönä, aamuyöstä heräsin siihen, kun miehen hahmo seisoi sänkyni jalkopäässä.
Heti tajusin, että, vaikka elävältä näyttikin ei ollut elävä fyysinen ihminen.
Siristin silmiäni ja tuijotin ja hän yhtä hämmästyneen näköisenä tuijotti takasin.
En hölmö kuitenkaan sanonut mitään, koska olin niin hämmäsätyksissäni.
Tämä mies rupesi täyttämään piippua siinä ja meinasi sen sytyttää, samalla kun alkoi lähestyä minua.
Siitä vähän pelästyin, et mitä sillä on mielessä ja käänsin selkäni ja itsekseni sanoin, et ole kiltti ja mene pois.
Kun aamulla heräsin ei enää mitään näkynyt.
Seuraavana iltana menin sänkyyni ja juttelin ääneen sille kummitukselle, josta olin selvittänyt ulkomuodon perusteella, että oli talon entinen omistaja, joka oli kuollut melko nuorena tapaturmaisesti, kotiinsa.
Sanoin siis hänelle, että pitää jo siirtyä sinne minne kuuluukin jne. lähetin hänet lämpimin ajatuksin eteenpäin.
Hän kait uskoi, koska siihen kummittelut loppuivat kokonaan.