ollaanko tässä

Vanhempana ihmisenä voisin neuvoa ajattelemaan sitä mitä itse haluaa elämältään. Eikä tuo teidän ikäero edes tuossa iässä ole mikään suuri. Melkeinhän olette samanikäisiä. Ja mitä vanhemmaksi tulette sitä pienemmäksi ikäero muuttuu niin, että 50-vuotispäiviä vietätte jo melkein samaan aikaan saati sitten niitä satavuotispäiviä.
Eli jos oikeasti tuntuu siltä, että seurustelet oikean ihmsen kanssa niin pujottakaa vaan sormukset sormeenne ja lupautukaa toisillenne sillä tavalla ihan oikeasti. Ei kihlauksessa ole ainakaan minun mielestä mitään väärää tai hölmöä. Kihlautuminenhan erityisesti varmaan juuri nuorten ihmisten parissa, ja miksei myös vanhempien keskuudessa, on jollain tavalla sellainen julkinen merkki siitä, että sinä ja avokkisi haluatte olla yhdessä. Se tuo tavallaan varmuutta parisuhteen kestävyydelle ja antaa jatkuvuuden kautta turvallisuuden tunnetta elää tässä ja nyt sekä myös suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Kyllä sitä elämää voi opetella elämään yhdessäkin itseään, sitä toista ihmistä sekä muuta maailmaa ja sen menoa yhdessä katsellen jopa sormustetuin käsin.
Ja lopuksi tähän vielä muistutus siitä, että itkuhan siinä parisuhteen lopputilanteessa joka tapauksessa varmaan kuitenkin tulee oli sitä sitten kihloissa tai ei.

Et ole vielä valmis kihlautumaan. Kihlaus on lupaus avioliitosta, ja se on suhteellisen iso lupaus. Jos et itse osaa päättää, vaan sinun on kysyttävä apuja keskustelupalstalta, et ole vielä valmis kihlautumaan. Valmis olet sitten, kun itse sitä haluat etkä enää välitä sukulaisten ja kylän miesten puheista. Pelkkä ikä ei ratkaise. Jotkut ovat itsenäisiä nuorina, jotkut elävät äidin helmoissa vielä keski-ikäisinäkin.

Kyllä sinä sen tiedät, kun haluat avioliittolupauksen antaa. Silloin sitä ei kysellä muilta, usko pois ;)

koska olet noin epävarma. Se on kyllä totta, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Itse olin juuri 18 täyttänyt ja tuleva puolisoni saman ikäinen mennessämme kihloihin. Emme olleet seurustelleetkaan kuin muutaman kuukauden, asuimme molemmat vielä vanhempiemme luona, ja luulen että vanhempamme ( muut) pitivät sitä juuri sellaisena "teinikihlautumisena". Mutta me olimme asiasta täysin varmoja ja todella puhuimme jo silloin tulevista hääjuhlistamme. Nyt 6 vuotta myöhemmin aiomme todella juhlia häitämme, samoin suunnitelmin kuin silloin 6 vuotta sitten sovimme. Päivä päivältä rakastamme toisiamme enemmän ja en voisi mistään muusta olla niin varma kuin meidän liitostamme.

Pointtini tässä nyt on siis se, että ei se kihlautuminen ole iästä tai muusta kiinni, on niitä onnellisia ja "oikeita" kaihlautumisia nuoresta iästä huolimatta. Noin epävarmana et kuitenkaan voi kihloihin mennä, en ainakaan itse kyselisi siihen täältä neuvoja. Kumppanisi kanssa sinun tulee näistä asioista keskustella!! Onnea kuitenkin suhteellenne ja kyllä kihloihin ehtii! Mihin kiire?