Olen tässä keikkaillut jonkun aikaa eri sairaaloissa ja eilaisilla osastoilla luonnollisesti. Aiemmin olin pitkään samassa paikassa ja ajattelin siiryä keikkapuolelle tietynlaisen vapauden toivossa, voi vähän suunnitella elämäänsä oman pään mukaan jne...
Mutta olen kyllä pettynyt kokemuksiini. Sairaaloissa ei nykyään enää tehdä minkäänlaista parityöskentelyä vieraankaan ihmisen kanssa, keikkalaiselle vaan lappu kouraan, ja sitten töihin. Jokainen puurtaa yksin ja epävarma keikkalainen siellä mukana. Hitonmoinen stressi ennen työvuoroa, sen aikana ja sen jälkeen. Ihmettelen tätä suuntausta. Sairaaloissa on kyse ihmishengistä ja terveydestä ja tällä tavalla asiat hoidetaan. En yhtään ihmettele, miksi varsinkin sairaanhoitajista on niin kova pula, itsesuojeluvaisto pitää ne poissa töistä.
Keikkalainen tarvitsee työparin, joka häntä neuvoo ja ohjaa niihin töihin, joita hän voi itsenäisesti tehdä, vakituinen tekee niitä, mihin kokemattomat ei vielä pysty tai vaatii kohtuuttomia ponnisteluja; sijainen on "jalat", vakituinen on "aivot" osastolla.
Yksilövastuinen työ on suurin tekijä, miksi tämä kaikki sallitaan tapahtua; mutta sitä ei saa arvostella, se on kuin uskonto, pyhä ja koskematon.
Mutta olen kyllä pettynyt kokemuksiini. Sairaaloissa ei nykyään enää tehdä minkäänlaista parityöskentelyä vieraankaan ihmisen kanssa, keikkalaiselle vaan lappu kouraan, ja sitten töihin. Jokainen puurtaa yksin ja epävarma keikkalainen siellä mukana. Hitonmoinen stressi ennen työvuoroa, sen aikana ja sen jälkeen. Ihmettelen tätä suuntausta. Sairaaloissa on kyse ihmishengistä ja terveydestä ja tällä tavalla asiat hoidetaan. En yhtään ihmettele, miksi varsinkin sairaanhoitajista on niin kova pula, itsesuojeluvaisto pitää ne poissa töistä.
Keikkalainen tarvitsee työparin, joka häntä neuvoo ja ohjaa niihin töihin, joita hän voi itsenäisesti tehdä, vakituinen tekee niitä, mihin kokemattomat ei vielä pysty tai vaatii kohtuuttomia ponnisteluja; sijainen on "jalat", vakituinen on "aivot" osastolla.
Yksilövastuinen työ on suurin tekijä, miksi tämä kaikki sallitaan tapahtua; mutta sitä ei saa arvostella, se on kuin uskonto, pyhä ja koskematon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan on samanlaisia kokemuksia. Itse olin kerran keikalla vuodeosastolla. Meidän tiimissä olisi pitänyt olla 4 iltavuorossa. Meitä ei kyllä ollut kuin 3. Yksi vakkari ja minä keikalla toinen keikkari. 6:lla potilaalla oli tipat tippumassa, aamuvuorosta oli lääkkeet jakamatta yms. Elikkä tämä vakkari jakoi lääkkeitä ja huolehti tippa asiat sen illan aikana hoiti kirjaamisen vuoron päätyttyä. Me keikkarit saatiin lappu kouraan ja sen mukaan piti mennä. Aika toivotonta se touhu oli ja sanomista tuli joistain asioista vuoron päätyttyä. Ei mitään kauhean olennaista, mutta valitettiin kuitenkin... Ei osastolla, jossa on 25 potilasta, selviä pari keikkalaista keskenään. Perehdyttää pitää ja jos siihen ei ole resursseja, niin se on voi voi. Ei huvita sellasiin paikkoihin toista kertaa mennä : (
Tämä on tuttua juttua. Niin tavallista, että kummastuttaa. Varsinkin sairaalassa, jossa Tehyn neuvottelija ite työskentelee. Sijaisten ja keikkalaisten asiat eivät NYT paljon kiinnosta. Vaaleja ja neuvotteluja tulee ja menee. Likempänä niitä sitten taas...
Näin jo pitkään ja huonommaksi menee. Lääke on vaan ei osaavia tai ymmärtäviä vastaanottajia. tarkoitan että kun näemme ketkä tämän takana on niin emme uskalla lähetä vastustamaan sitä leimautumisen pelossa.
Hallitus ja kuntapäättäjien pöytien kokoonpanoa vaan tarkastelemaan niin syy löytyy. Ei ole vaikeaa. Suomessa ON rahaa vaan ei poliittista halukkuutta toteuttaa turvallista hoitoa (tarvitaan rahaa).
Kaikki kolme pääpuoluetta ovat vastuussa tästä menosta. Voidaan aloittaa jo 1980 luvun hallituksista ja kaupan ja palveluiden vapauttamis sopimuksista.
Tutkikaa nettiä. katsokaa sieltä. Vastaus on silmien edessä vaan ei ehkä halua uskoa asiaa. Kehoitan näin ettei saa syytettä kiihoittamisesta kansanryhmää vastaan.
Aina saa äänestää toisin kun mitä on nyt äänestetty. Pankaa hieman vipinää päättäjien kinttuihin. Edellä mainittuja pääpuolueita ei aina tarvitse suosia, eikä se ole viisastakaan. Aina ovat vallassa niin sokeutuvat.
Mutta, onhan se tunnettu tosiasia että kyllä naiset jaksavat ja vielä kun ovat korkeasti koulutettuja hoitajia niin vielä paremmin. Tekevät työtä vielä halvallakin.
Parin kuukauden valmistumiseni sairaanhoitajaksi menin erääseen sairaalaan tekemään keikkaa. Kyseisessä sairaalassa toimii yksi ilmeisesti sihteeri, joka välittää hoitajia niille osastoille joissa apua tarvitaan. Eräänä päivänä minua pyydettiin yhelle osastolle jolla en ole aiemmin käynyt, mutta ajattelin että ei se mitään, joskushan se eka kerta tulee. Ajattelin että siellä olisi joku toinenkin sairaanhoitaja tai parikin, jotka kertoo mitä siellä pitäisi tehdä.
Tultuani osastolle ja esiteltyäni itseäni minulle lyötiin lääkekaapin avaimet käteen ja kerrottiin että olen iltavuoron ainoa sairaanhoitaja ja niin ollen siis vastaan kaikista lääkkeistä, tipoista sun muista kirjaamisista ja raportoinnista yököille. Jep, minä, jolla oli eka päivä osastolla. Joku sairaanhoitaja kysyi minulta että kai minulla on jo iv-lupa. Noh, eipä vielä ollut. Siihen hän tokaisi, että ok, hän laittaa ne tipat ennen lähtöään, ja seuraavat laittaa yökkö. Minun siis piti ottaa ne vain pois kun ovat tippuneet ja toivoa ettei ilmaannu mitään ongelmaa. Lisäksi minulle kerrottiin, että kanssani on kaksi lähihoitajaa vuorossa, joista toinen oli myösin juuri valmistunut ja ekaa kertaa osastolla...
Kaikki katastrofin merkit olivat ilmassa, mutta hyvin se meni, kaikki potilaat jäivät henkiin. Ei enää sinne sairaalaan.