Lapsia

meilläkin sama ongelma...ainoa ero on vain siinä että olen itse nainen ja seurustelen naisen kanssa...meillä oli yhteensä viisi lasta 6v sitten kun menimme yhteen...kotona meillä asuu enään 2 lasta viidestä...miksikö...on olemassa ihmisiä jotka ei todellakaan voi hyväksyä lapsia toisen edellisestä elämästä vaan on niin mustasukkanen lapsista jotka eivät ole omia ettei yhteiselämästä voi tulla mitään...tiesinkö tämän kun solmin suhteen naiseni kanssa...en tiennyt vaikka olinme tunteneet toisemme yhteensä 10vuotta ja olimme todella hyviä ystäviä,naiseni antoi aina itseni ymmärtää kuinka tärkeätä lasten hyvinvointi on ja kuinka hellä ja huolehtiva äiti hän on...kaikki muuttui kuin salamaniskusta kun muutimme yhteen ja meistä piti tulla perhe...tappelimme ja kinasimme niin paljon ettei sitä jaksanut omat 2 mukulaani eikä naiseni 3 mukulaa...mistä kinasimme lasteni tekemisistä ja tekemättä jättämisestä,aivan kaikesta...ensin lähti isällensä naiseni vanhin poika ja nyt vuosi sitten muutti isällensä omat teinini...aiemmin kinasimme siitä kun ei koskaan tehty eikä oltu lasteni kanssa,vaan aina mentiin ja oltiin naiseni ja hänen lastensa kanssa päivittäin naiseni vanhenpien luona,ja omat mukulani odottivat kotona harvoin pääsivät yhteisille menoille mukaan...nyt kinaamme siitä koska voin tai saan tavata lapsiani...alussa rakastuin naiseeni kuin hullu puuroon ja kun ihminen rakastuu se tulee sokeksi ja kuuroksi ennen kuin havahtuu todellisuuteen jos havahtuu...kaikista eniten eroissa haavoittuu ja särkyy lapset,tässäkin tapauksessa omat lapseni ja naiseni lapset...naiseni nuorin oli vauva kun alotimme suhteen ja on koko ajan elänyt tässä mukana eikä pidä tätä meidän suhdetta mitenkään omituisena asiana,pitää itseään yhtä omana lapsenani kuin 2 oikeea lastani oikeasti on...mulla ei ole ollut aikoihin hyvä olla,kaikki se suuri tunne ja rakkaus on tukahtunut,naiseni itsekkyyteen ja ilkeyteen...mä olen jo havahtunut,siihen tarvittiin lasteni lähtö ja itselleni piti myöntää ettei naiseni voi todellakaan sietää lasteni läsnäoloa...vielä olen kuitenkin ollut niin heikko etten ole saanut itsestäni voimia irti ja lähtennyt menemään suhteesta pois jossa toinen kohtelee toista miten huvittaa ja toinen on alistunut...mutta niin paljon mun sinnikkyys on nostanut päätään et mä tiedän nousevani täältä...mutta kun mä lähden mä menetän naiseni lisäksi myös naiseni nuorimman muksun,kun ei ole omaa lihaa ja vertani mä en saa mitään tapaamisoikeuksia enkä tule enään näkemään varmasti ikinä...eli kyllä naisetkin osaa olla mustasukkaisia...ex-miehelleni tahtoisin joskus sanoa vielä että vaikka meidän suhde oli mitä oli,mä kiitän kuitenkin siitä että hän on jaksannut olla ja huolehtia lapsistamme,sanoisin nämä sanat mitään takaa-ajatuksia tarkoittamatta!!6v mä olen ollut tossun alla ja alituvan ihmisen on sieltä todella vaikea nousta,ja mä tiedän kun sanon naiselleni lähteväni mä joudun hyväksymään myös sen että hän menee lastensa isällensä takasin,sillähän mua on kiristetty koko 6v,ja tiedän myös hänen ex-miehensä vielä ottavankin hänet takaisin,ja lähekkäin kuin asutaan joudun itse vielä törmäämään ja kohtaamaan asian varmasti melkein päivittäin...kaikkea hyvää ja voimia teidän koko perheelle!!