Psyykeen vaikutus lapsettomuuteen?

Hei!

Olen tässä miettinyt kuinka paljon psyyke vaikuttaa lapsettomuuteen? Yritystä takana vuosia, mutta silloin kun päätettiin alkaa yrittämään parisuhteessa tapahtui jotain, jonka vuoksi mulla on luottamus mennyt puolisoon. Kaikki on sovittu ja hyvin, mutta voisinko minä alitajuisesti vieläkin epäröidä vuosien jälkeen mieheni sopivuutta minulle.

Välillä on ollut kyllä sellainen olo, ettei ole mun unelmamies, mutta että mun munasarjani olisi samaa mieltä...

Tutkimuksissa ollaan käyty ja vikaa ei ole löydetty, joten voisko se olla vain minun "stressiäni", joka pistää putket solmuun?

Ehkä alan jo oleen epätoivoinen, mutta enää en keksi miten tässä asiassa etenisin.

Ei mitään vaihda miestä kommentteja sitten, kiitos. Vaihdan jos vaihdan, mutta mietin vaan tuota naisen psyykettä.
4649
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kyllä noita on tiedossa että nainen vaihtoi miestä ja johan alkoi vaaveja putkahdella. "Oikea" mies sai naisen hedelmälliseksi.

Todella oikea mies voi saada naisen munasolun irtoamaan ja raskaaksitulon yhdellä yhdynnällä. Siis todellakin aikana kun tämän ei normaalisti pitäisi vielä tapahtua. Se on kaikki kemiasta ja kyvyistä kiinni.

Ei ole pakko uskoa mutta totta se on.

Äänestä
  • Yleensä näissä tapauksissa on kyllä ollut kyse genomien epäsopivuudesta tai kemiallisesta yhteensopimattomuudesta. On olemassa pereja, jotka eivät saa elävää jälkeläistä keskenään geenivirheiden takia, mutta voivat helposti lisääntyä muiden kanssa. Samaten emättimen eritteiden kemiallinen koostumus voi tuhota toisen miehen siittiöitä enemmän kuin toisen.

    On psykologiallakin merkitystä: Parisuhteen epävarmuudesta johtuva stressi (kuten kaikki stressi) alentaa naisen hedelmällisyyttä ja lisää keskenmenoriskiä (hieman).

    Äänestä

  • Yksi vain kirjoitti:

    Yleensä näissä tapauksissa on kyllä ollut kyse genomien epäsopivuudesta tai kemiallisesta yhteensopimattomuudesta. On olemassa pereja, jotka eivät saa elävää jälkeläistä keskenään geenivirheiden takia, mutta voivat helposti lisääntyä muiden kanssa. Samaten emättimen eritteiden kemiallinen koostumus voi tuhota toisen miehen siittiöitä enemmän kuin toisen.

    On psykologiallakin merkitystä: Parisuhteen epävarmuudesta johtuva stressi (kuten kaikki stressi) alentaa naisen hedelmällisyyttä ja lisää keskenmenoriskiä (hieman).

    Heissan! Mun mielestä tuo on aika kaukaa haettu. Kyllähän mielisairaat ja esim masentuneetkin tulevat raskaaksi, vaikka heillä on paljon stressiä. Saati sitten narkomaanit. Näin minä ajattelen. Kyllähän sitä itsekin tulisi hulluksi, jos vain miettisi, että senkö takia en raskaudu kun stressaan ja sitten vain stressaisin enenmmän.

    Äänestä

usko että asia olisi noin suoraviivaista.Minä epäilen välillä myös mieheni ja minun yhteensopivuutta ja kuitenkin sen lapsen saimme.Fyysistä vikaa löytyi minusta.

Täydellistä kumppania ei ole vastaani kävellyt, enkä sitä ole ilmeisesti ollut itsekkään muille.
Uskon enemmänkin siihen että parisuhde taitojakin voi harjoitella ja oppia paremmin ymmärtämään sekä itseään ja kumppaniaan.Täydelliseltä näyttävä parisuhde tai sellaisena alkanut, voi lopahtaa.Hankalammalta vaikuttava suhde voi hyvinkin alkaa toimia jos kumpikin tai vaikka toinenkin on valmis kypsymään ihmisenä.

Tietysti jos kohdallesi tulee "parempi" kumppani voi olla että suhde toimisi paremmin ja lapsi tulisi ym. Liikaa valikoimallakin ja odottamalla sitä ainutta oikeaa saattaa mennä ohi tärkeitä ihmisiä ja vuosia.

Monessa asiassa olen mieheeni tyytyväinen ja ennenkaikkea siihen mitä olemme yhdessä saaneet aikaan.Ehkä tärkeää on se että näkee toisessa ennenkaikkea ne hyvät puolet ja pyrkii ymmärtämään sitä puolta mikä toisessa on hankalaa.Tämä ainakin itseäni on auttanut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaikkea on pohdittava kirjoitti:

Hei!

Olen tässä miettinyt kuinka paljon psyyke vaikuttaa lapsettomuuteen? Yritystä takana vuosia, mutta silloin kun päätettiin alkaa yrittämään parisuhteessa tapahtui jotain, jonka vuoksi mulla on luottamus mennyt puolisoon. Kaikki on sovittu ja hyvin, mutta voisinko minä alitajuisesti vieläkin epäröidä vuosien jälkeen mieheni sopivuutta minulle.

Välillä on ollut kyllä sellainen olo, ettei ole mun unelmamies, mutta että mun munasarjani olisi samaa mieltä...

Tutkimuksissa ollaan käyty ja vikaa ei ole löydetty, joten voisko se olla vain minun "stressiäni", joka pistää putket solmuun?

Ehkä alan jo oleen epätoivoinen, mutta enää en keksi miten tässä asiassa etenisin.

Ei mitään vaihda miestä kommentteja sitten, kiitos. Vaihdan jos vaihdan, mutta mietin vaan tuota naisen psyykettä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu