Joo.. Mulla on ongelmana siis yksinäisyys.. Mulla ei oo koskaan ollut oikeen kavereita eikä kukaan musta oo pitäny.. Mun koira kuoli 5kk sitten. Se oli mun paras ystävä 11 vuotta eikä mulla oikeen ollu muita ystäviä kun se. Sille mä aina puhuin kun mulla oli paha mieli ja se kuunteli. Mulla on kauhee ikävä sitä ja tuntuu niin tyhjältä ilman sitä.. Paha omatunto mulla on siitä kun en kunnolla sitä ehtiny edes hyvästelee. :( Sellasta ystävää en varmaan ikinä enään tuu saamaan. Ajattelen joka päivä sitä...
Olis vaan kiva kun olis edes joku ystävä kelle vois puhua, mennä lenkille ja kuka olisi aina odottamassa kun tulee koulusta kotiin.. Haluisin koiran, mutta musta tuntuu niin pahalta ajatella, kun miettii että eihän ihmistäkään uutta saa jos kuolee.. :(
Oisko se teidän mielestä jotenkin väärin jos näin pian hankkeis uuden koiran?
Olis vaan kiva kun olis edes joku ystävä kelle vois puhua, mennä lenkille ja kuka olisi aina odottamassa kun tulee koulusta kotiin.. Haluisin koiran, mutta musta tuntuu niin pahalta ajatella, kun miettii että eihän ihmistäkään uutta saa jos kuolee.. :(
Oisko se teidän mielestä jotenkin väärin jos näin pian hankkeis uuden koiran?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos se yhtään samalta tuntuu niin vaikka ihmiskaveri kuolisi niin eihän se tarkota sitä että uutta ei voisi hankkia. Mutta kun on kerran todella hyvä ystävä ollut niin voihan sitä vanhaa ystävää silti muistella ja ajatella eikä uuden, tässä koiran, pidä sitä vanhaa korvata millään lailla.
Jotenkin mukava lukea noita ajatuksiasi ystävästäsi ja kuvitella millaista on olla koira ystävänänään. Ja nimenomaan kuvitella, sillä itse en ole koiraa ikinä omistanut vaikka olisin halunnutkin.
Nii, koira on ihmisen paras ystävä. Siihen voi luottaa eikä se koskaan petä.
...mulla. mut siittä on nyt pari kesää aikaa ja oon aika hyvin päässy yli. mut uutta koiraa en ole vieläkään pystyny hommaan. nyt kun oon vähän vanhempi niin mikään ei tunnu niin pahalta kuin sillon mut ei silti ole helppoa kyseisen asian kans. eli yksin olon... on mulla muutama kaveri mut ne ei yhdessäkään vastaa yhtä ystävää joka tekis saman kun oma koira(mun koira oli mulla kans 11vuotta tai kakstoista...ei jaksa muistaa) ootko p vai t ja suurin piirtein minkä ikänen? voin ehkä vähän jelppiä sua ja toisten päin????
Ekaks sanon et kyllä susta pidetään.
Jokaisesta ihmisestä pitää joku tai Joku.
Mä ymmärrän et koiran poismeno ottaa jos koira oli viel sul kauan ja se oli rakas.
Ei se ole paha asia jos otat uuden koiran.
Mutta aluks voi tuntuu oudolt ja jopa surulliselt kun tulee verrattuu uutta vanhaan.
Meidän 2 rakasta koiraa kuoli viime kesänä.
Se otti koko perheeseen ja se otti kovaa.
Me otettiin jotain kuukauden päästä uusi koiranpentu.
Meinas hermot mennä aluks ja tuli melkein vihattuu sitä kun mikään ei sujunut ja vertailuu oli aina välillä vanhaan vaikka ei niin oo hyvä tehdä.
Mutta nyt mä pidän siitä tosi paljon.
Se on nyt melkein kuin perheenjäsen.
Jokaisen koiranomistajan on muistettava että koira elää just sen oman rotumääritelmänsä mukaisen ajan.
Mutta eivätkö ne yhdessäolon hetket olekin tärkeämpiä kuin huonot?
Ja koiran kautta voi helposti tutustua muihin koiraihmisiin koirapuistoissa, joissa koiria on todella hyvä käyttää ja eri nettifoorumeilla.
Uusia tapaa vaikka missä.
Nuorten raamattuseuroista voi löytää monta uutta ystävää.
Yksinäisyyden saa kyllä loppumaan.
ole se että koira meni vaan se että ei ole ketään tosi ystävää ketä on aina omalla puolella ja että sille vois puhua kaiken ketä muille ei voi puhua. tähän pitää pystyä luottamaan ja olla varma että kukaan muu ei saa tietää. mä oon ainakin sen verran ylpeä että en mene raamattu piireistä juttu kaveria etsimään vaikka mieli tekis. mut jos siihen pystyy niin voin kertoa että kyllä sieltä ystävä löytyy mut väärä motto mennä sellaisiin paikkoihin... eli ei ole sama että joku pitää kuin että on ystävä mille voi kertoa kaiken. jakaa ilot ja surut yms...
Tiedän tunteesi vaikka oman koirani pakkolopettamisesta onkin jo noin 20 vuotta. Minäkin missasin mahdollisuuteni hyvästelyyn...
Oman koiran kuoleman haavat kirvelevät kauan, vaikka koiran aikanaan unohtaisikin. Minulla ensimmäinen kerta, jolloin huomasin unohtaneeni koirani olleen olemassa, tuli kolme vuotta sitten. Edelleenkin sattuu (pahasti).
Samanlaista koiraa et tule koskaan saamaan, koska jokainen koira on yksilö samoin kuin ihmisetkin. Uskon kuitenkin, että uuden koiran hankkiminen kannattaa jos siihen suinkin on mahdollisuus ja voit tarjota pennulle hyvän kodin ilman pitkiä yksinoloja.
Paras aika uuteen kotiin tulolle olisi pennun kannalta ollut kesälomien alussa, mutta jos saat koiran heti joululoman alla niin se ei joutuisi olemaan heti alussa yksin...
Miksei sinulla ole kavereita?
totta samanlaista ei koskaan saa. :(
en tiedä mistä johtuu että mulla ei oo koskaan oikeen ollut kavereita.. Mua on aina vähän hyljitty ja semmost.. En tiedä missä sitten on vika..
Onko sinulla kavereita netissä? Jos sinut tapaavat potentiaaliset kaverit hyljeksivät sinua, entäs nettikaverit?
munkin lemmikki kuoli,noin vuos sitten. se koski pahasti, sillä tämä lemmikki oli ollut perheessäme jo ennen syntymääni ja näin ollen kuulunut elämääni koko ajan. mäkään en hyvästellyt, katsoin vain kun se lähti eläinlääkärille saatuaan jonkun kohtauksen..uskoin et se selviää mut sitt vanhemmat tuli kotiin ilman sitä ja sain kuulla et se oli aivokuollut jo matkalla lääkärille. kadun todella sitä etten hyvästellyt tai lähtenyt mukaan viemään sitä. muistan vain sen viimesen ilmeen kun se oli kattonu mua..
nyt rupes taas itkettää.. ei ois pitöny kirjottaa tätä.
mull oli se ongelma, ett mull oli kavereita joille kertoa, mut mä vain pidin sen sisälläni. ja kun kaveri tuli kylään, ja ihmetteli missä se eläin on, sanoin ett se on nukkumas tuol yhes huoneess.
viimein sain kerrottua asian, mut mul on edelleen tosi ikävä mun kultaa :( vaikka 3 uutta lemmikkii on jo hankittu.
mullaki tosi paha omatunto siit kun en menny eläinlääkärille mukaan kun se vietiin. :( Kun en vaan voinu uskoo et se ei enää tulis takas..