meillä on vauvan 8kk kasvu lähes tulkoon pysähtynyt. kasvu on ollut muutenkin todella hidasta. painaa nyt 15g vajaa 6kg eli on tosi pieni neitonen. Verikokeita on otettu ja pissakokeita ja mitään ei ole selvinnyt. neiti kehittyy muuten tosi hyvin ja on iloinen ja reipas. nyt saimme lähetteen jatkotutkimuksiin, mutta lääkäri ei kertonut mitään että mitä siellä tehään tai tutkitaan eli onko jollain tällaisesta kokemusta tai onko ylipäänsä muilla tällaisia kasvuongelmia?
syömisestä vielä sen verran että on osittaisimetyksellä ja soseita syö sen lisäksi aika huonosti, mutta kuitenkin väh. 3-4 ateriaa/päivä.hirmu pieniä määriä vaan menee kerralla...
syömisestä vielä sen verran että on osittaisimetyksellä ja soseita syö sen lisäksi aika huonosti, mutta kuitenkin väh. 3-4 ateriaa/päivä.hirmu pieniä määriä vaan menee kerralla...
Vastaukset 9
Vanhimmat
pienikokoinen tyttö vaavi.Ikää hänellä on 10kk ja painoa löytyy 7,5kg.Me myös käyty verikokeissa,keliakia ja kilpirauhas tutkimuksissa mutta mitään ei ole löytynyt.Neuvolassa käymme kolmen viikon välein katsomassa painon kun siellä myös on hirveä pään vaiva tytön pienikokoisuudesta.
Viime käynnillä sanoinkin suorat sanat kun rupesivat ehdottelemaan uusia kokeita (samoista sairauksista) ja kieltäydyin kohteliaasti koska meillä myös tyttö tosi iloinen ja reipas.Kovasti on menohaluja ja harjoittelee kävelyäkin jo=).
Oletko itse tai lapsen isä pienikokoinen tai oletteko lapsena olleet pikkuisia?Minä olen itse lapsena ollut myös tosi pieni, samoin kun mieheni.Geenithän tunnetusti ovat aika suuressa roolissa tuossa asiassa..
Toinen asia mitä kannattaa kokeilla on että laitat tyttösi ruokaan oliiviöljyä ruokalusikallisen koska jos on kova touhuamaan niinkuin meillä niin saa siitä mukavasti lisäenergiaa eikä se ole sitä "huonoa rasvaa".
onhan se hyvä että tutkitaan ettei ole mitään sairauksia mutta se että on vain pienikokoinen ei ole syy rääkätä lasta viemällä häntä kokeesta toiseen ja lääkäriltä kolmannelle..Itse lapsena olen tämän kokenut ja ihan vain pienikokoisuuteni tähden.
Voimia sulle ja muista että se olet sinä joka tunnet tyttäresi parhaiten ja varmasti se äidinvaisto kertoo sinulle jos jotain on vialla.
kiitos vastauksestasi, voimia tosiaan tarvitaan...aika rankkoja hetkiä nuo kun raukkaa piikitetään, ei löydetä suonta, piikitetään uudestaan ja uudestaan.vauva huutaa aina niin kovasti ja sitten vielä revitään pissapusseja moneen kertaan irti ja laitetaan uusia.ei tosiaan oo kivaa!
Ollaan kyllä oltu molemmat aika pienikokoisia ja molemmilla kasvu ollut lapsena heikkoa, että johtuu varmasti siitä.
Oon kanssa paljon miettinyt että suostunko kaikkiin kokeisiin, mutta sit oon kuitenkin ajatellut että mitäs JOS siinä onkin joku ihan syy tähän kasvustoppiin, niin oon sit kuitenkin suostunut. sitä vaan mietin just et mitä ne mahtaa siellä jatkotutkimuksissa tehdä?taas lisää verikokeita? lääkäriltä kun yritin kysellä kaikkee, niin vastaus oli vaan et kyselet sitten siellä jatkotutkimuksissa...tais olla ammattitaito hukassa, kun ei osannut mihinkään mitään muuta vastata...
ne kilpirauhasen toiminnat ja keliakia? Onhan se joo hyvä että varmistetaan ettei sairauksia ole mutta meillä rupesi se menemään jo ihan naurettavaksi.tyttö on kuitenkin tosi iloinen,virkee ja hyvin kehittynyt.sinuna soittaisin kyseiseen sairaalaan/vastaavalle lääkärille ja kysyisin noista kokeista.Ettei vaan yritä samaa kun meillä että "varmistavat" joka toinen kuukausi verikokeilla että joko se keliakia olisi nyt puhjennut...mut kannattaa tosiaan kokeilla sitä öljyä koska siitä ei haittaa ainakaan ole=)
Löysin ketjun kun huolestuneena googletin painoasioita. Juuri tulimme neuvolasta, poika 7 kk, 70,5 cm ja 7740 g. Painokasvu ollut 2 kk nollassa, pituus myös viime kuun lähes stopissa. Muuten virkeä ja hyväntuulinen ukkeli, mutta kiinteät ei vaan uppoa kuin ihan minimaalisissa määrissä. Oma diagnoosini on että, maito ei vaan riitä enää tän kokoisen touhuavan ukkelin painon kasvuun, ja kun kiinteät ei maistu, niin siinäpä dilemma. Meillä huomenna labrat ja lääkärikäynti, eli sitten tiedetään miten edetään. Tsemppiä kohtalotovereille ! Jos jollain konkreettista kokemusta mitä näistä labroista voi löytyä tai mikä voi olla syynä, niin olis kiva kuulla.
ole ihan huoletta! meidän vauva 8kk ei paina vielä edes kuutta kiloa! niin ja on vasta 64cm pitkäkin...
Meillä ei enää olla pienikokoisia, mutta syntyessä oli viikkoihin nähden liian pienipainoinen, johtuen istukasta. Oliko jo masuaikana kaikki ok? Mitenkä onko jotain perussairautta, joka hidastaisi kasvua? (esim.hengitys työlästä, jolloin siihen menee energiaa)
Oman lapsen kohdalla n.2kk iässä tuskailtiin, kun kasvu oli NIIN hidasta ja tarkistettiin KROMOSONIT, jotka ok.
Mutta voihan se olla, että lapsi on muuten vaan hentonen, mutta suosittelen kuitenkin, että tutkituttakaa kaikki mitä suositellaan! Entäpä, jos juuri siitä löytyy apu? Ja eihän se lapsi muista näistä tutkimuksista mitään, vaikka voin hyvin sanoa, että kurjaahan se on katsoa oman lapsen itkevän siinä pistettäessä tms. (lähes 6kk sai sitä katsoa päivittäin ja vieläkin aina silloin tällöin)
Ja syömisistä.. Olisikohan ravitsemusterapeutista hyötyä? (meillä ainakin on ollut) Tässsä muutamia vinkkejä, mitä voi ruokiin lisätä: Meillä korvikkeeseen lisätään sitä NAN-jauhetta, jotta saa enemmän ravintoaineita. Ja auringonkukkaöljyä ja rypsiöljyä listään soseisiin yhteensä 4tt päivässä.
on kovasti tutkittu viime vuosina ja tutkijat ovatkin sitä mieltä että vaikka vauvan/lapsen mieli ei muista niin keho kyllä muistaa. Omassa elämässäni hyvä esimerkki on siskoni tyttö joka kärsi synnytyksen aikana aivohapen puutteesta ja hänet jouduttiin ottamaan kolmella erilaisella pihdillä ja voimalla pois.Tänään tyttö kolme vuotta ja terve mutta edelleenkin jos peität hänen nenänsä ja suunsa (ihan kevyestikin tai pyyhit esim. naamasta ruokaa) tyttö saa aivan hirveän hengen ahdistuksen ja haukkoo henkeään..Se siitä muistamattomuudesta...Kannattaa tällaisiakin asioita pohtia tosissaan että annatko "ihan nyt varmuuden vuoksi" testailla lastasi
kyllä tyttö on ihan perus terve.ei siis mitään sairauksia tai ees allergioita.
syntymäpaino oli 3400g eli ihan normikokonen vauveli. raskausaika meni tosi hyvin myös että ei siinäkään mitään ihmeellistä...
katotaan jos noista seuraavista tutkimuksista ois nyt jotain apua tai saisin edes siltä lääkäriltä jotain apuja...
Niinhän se kai on, ja uskonkin että keho voi kyllä muistaa.. Itsestä se tuntuu kyllä aika karseelta ja harmilliselta, sillä lapseltani jouduttiin tosiaan ottamaan 6kk ajan lähes päivittäin verikokeita kaikkia muita "inhottavia toimenpiteitä", kuten leikkauksia, vikkojen laittoa jne.
Mutta en usko, että kaikki lapset "muistavat" ja eiköhän näissä asiossa hyöty ole isompi kuin mahdolliset haitat. (meidän tilanteessa ainakin) Toki jokainen tekee omat valintansa.. Näissä asioissa on vaikea sanoia, mikä on oikein tai väärin.
Ja tsemppiä vielä ap:lle! toivottavasti jotain löytyy tai ainkin kasvu nyt lähtisi nousuun. Meillä ei mitään selvää syytä löydetty ja nyt kaikki on paremmin kuin kukaan olisi uskaltanut odottaa ja 10kk mitat: 8,7kg, 65,5cm!