Äiti
sinä olit minulle vain
musta, mehevä multa
johon siemen kylvettiin
näkymättömästä
tuli näkyvä
jolla on ehkä sinun muotosi
äänesi, piirteesi
näkyvä
jolle äidinrakkaus oli
vieraiden tätien
hellä kosketus hiuksissa
tai lämmin syli
arkisten kiireiden keskellä
jolle isänrakkaus oli
talonmiehen puhallus
naarmuiseen polveen.
En osannut kaivata muuta
muusta en tiennyt
sillä kaikki lapset olivat
sisariani ja veljiäni.
Äiti
joskus uskoin nähneeni sinut
junassa matkalla Helsinkiin
istuit edessäni
hymyilit hetken ja näin
kauniit silmäsi
ajattelin
oletko sinä äitini
ja äkkiä loit katseesi alas
jatkoit lukemistasi.
Isä
joskus uskoin nähneeni sinut
asfalttimiesten joukossa
kuparinruskeana työn touhussa
voimakkaat käsivartesi
kuinka hyvä olisikaan olla
vahvan isän sylissä
joka kenties rakastaisi
minua...
Kaikki pumpulinpehmeät
unohdetut mummot
ovat äitejäni
kaikki kumarat
kepeillään köpöttelevät
unohdetut papat
ovat isiäni.
En minä enää juuriani etsi
mitä niillä tekisin
oman tiensä kulkija
tallaa omia polkujaan
taakseen katsomatta
yhtä yksin
kuin tänne tulikin
tietäen
elämä on vain
ohikiitava hetki
ja pian on ilta.
sinä olit minulle vain
musta, mehevä multa
johon siemen kylvettiin
näkymättömästä
tuli näkyvä
jolla on ehkä sinun muotosi
äänesi, piirteesi
näkyvä
jolle äidinrakkaus oli
vieraiden tätien
hellä kosketus hiuksissa
tai lämmin syli
arkisten kiireiden keskellä
jolle isänrakkaus oli
talonmiehen puhallus
naarmuiseen polveen.
En osannut kaivata muuta
muusta en tiennyt
sillä kaikki lapset olivat
sisariani ja veljiäni.
Äiti
joskus uskoin nähneeni sinut
junassa matkalla Helsinkiin
istuit edessäni
hymyilit hetken ja näin
kauniit silmäsi
ajattelin
oletko sinä äitini
ja äkkiä loit katseesi alas
jatkoit lukemistasi.
Isä
joskus uskoin nähneeni sinut
asfalttimiesten joukossa
kuparinruskeana työn touhussa
voimakkaat käsivartesi
kuinka hyvä olisikaan olla
vahvan isän sylissä
joka kenties rakastaisi
minua...
Kaikki pumpulinpehmeät
unohdetut mummot
ovat äitejäni
kaikki kumarat
kepeillään köpöttelevät
unohdetut papat
ovat isiäni.
En minä enää juuriani etsi
mitä niillä tekisin
oman tiensä kulkija
tallaa omia polkujaan
taakseen katsomatta
yhtä yksin
kuin tänne tulikin
tietäen
elämä on vain
ohikiitava hetki
ja pian on ilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
koskettavaa, eniten kosketti miltei riipaisevat
Äiti
joskus uskoin nähneeni sinut
junassa matkalla Helsinkiin
istuit edessäni
hymyilit hetken ja näin
kauniit silmäsi
ajattelin
oletko sinä äitini
ja äkkiä loit katseesi alas
jatkoit lukemistasi.
Isä
joskus uskoin nähneeni sinut
asfalttimiesten joukossa
kuparinruskeana työn touhussa
voimakkaat käsivartesi
kuinka hyvä olisikaan olla
vahvan isän sylissä
joka kenties rakastaisi
minua...
sekä runon lopetus ---> ja pian on ilta.
"...että saisimme viisaan sydämen."
Hyvää illanjatkoa. Mika
Tämä nyt on niitä " muisteloita " ja joskus
sanan kohdalle olisi voinut laittaa -kerran -.
Pitäisi lukea ja tarkistaa enemmän ennen tänne
kirjoittelua, noh , harjoitellaan taas ja yritetään parempaa. Kiitos itsellesi kommentoinnista, mukavaa illan jatkoa ja ihania
inspiksiä!:)
Erittäin koskettava oli runosi,
kiitos kun toit luettavaksi.
Mieleeni tuli seuraava kuvaus,
myös äidistä:
"Toisesta silmäkulmasta näin äitini,
toisesta hänen varjonsa seinällä.
Se oli suuri ja vakaa varjo, joka
näytti niin paljon äidiltä, että
pelästyin, sillä en voinut olla varma,
pystyisinkö loppuelämäni erottamaan,
milloin kyseessä oli todella äitini,
milloin hänen varjonsa, joka seisoi
minun ja maailman välissä." -JM-
Hyvää yötä! *merluza*
Mukavaa, jos jotakin sait kyhäelmästäni.
Kiitos kommentoinnista ja " vastarunosta ".
Hyvää päivän jatkoa ja inspiroivaa syksyä!
vaikea kommentoida sen vuoksi runoasi, etten taas
toistaisi itseäni sanoillani.
Liikutuin jokaista säettä lukiessani,
jotenkin niin satuttavaa tekstiä.
Ja kuinka runosi sitten päättyy
' elämä on vain hetki
ohikiitävä hetki
ja pian on ilta '
Täytyy sanoa, että sanattomaksi vetää !
Jostakin ajatusten syövereistä tulivat nämä muistelot ja naputtelin ne sitten sanoiksi.
Kiitos linda kommentistasi ja inspiroivaa syksyä Sinullekin!