kellään kokemusta todella omistushaluisen kissan
omistamisesta.Meidän 3v. itämainen (leikattu uros)
on toisaalta mielettömän ihmisrakas ja
ennakkoluuloton, menee nukkumaan vieraiden syliin
yms.Toisaalta taas (toisinaan) älyttömän
mustasukkainen minusta, ei aina anna esim. puhua
puhelimessa, vaan hyökkäilee puhelimen ja käsien
ja jalkojen kimppuun ja joskus ei anna edes
tyttäreni(josta muuten pitää todella paljon)istua
sohvalla vieressäni.
"poika" on välillä todella ikävystynyt ja purkaa
sitä puremalla ja huutamalla.
Olen jo pidemmän aikaa ajatellut ottaa sille
kaveriksi toisen kissan, mutta epäilyttää todella
uskallanko tuon mustasukkaisuuden vuoksi.
Toin kerran kokeilumielessä ystäväni pienen pennun
näytille, jolloin oma kissa hyökkäsi päälleni ja
repi pennun lattialle (ihan kivat arvet vieläkin
kädessäni)näytti siltä että olisi tappanut pennun
ellen olisi saanut pentua ylös lattialta.Kissaa
ei ollut silloin vielä leikattu,onkohan
vaikutusta?
Aika kaamea tilanne siis, poika selvästi haluaisi
enemmän virikkeitä,joita toinen kissa varmaan
tarjoaisi,mutta...
Mielellään ottaisin kaveriksi aikuisen.
kommentoikaa...
omistamisesta.Meidän 3v. itämainen (leikattu uros)
on toisaalta mielettömän ihmisrakas ja
ennakkoluuloton, menee nukkumaan vieraiden syliin
yms.Toisaalta taas (toisinaan) älyttömän
mustasukkainen minusta, ei aina anna esim. puhua
puhelimessa, vaan hyökkäilee puhelimen ja käsien
ja jalkojen kimppuun ja joskus ei anna edes
tyttäreni(josta muuten pitää todella paljon)istua
sohvalla vieressäni.
"poika" on välillä todella ikävystynyt ja purkaa
sitä puremalla ja huutamalla.
Olen jo pidemmän aikaa ajatellut ottaa sille
kaveriksi toisen kissan, mutta epäilyttää todella
uskallanko tuon mustasukkaisuuden vuoksi.
Toin kerran kokeilumielessä ystäväni pienen pennun
näytille, jolloin oma kissa hyökkäsi päälleni ja
repi pennun lattialle (ihan kivat arvet vieläkin
kädessäni)näytti siltä että olisi tappanut pennun
ellen olisi saanut pentua ylös lattialta.Kissaa
ei ollut silloin vielä leikattu,onkohan
vaikutusta?
Aika kaamea tilanne siis, poika selvästi haluaisi
enemmän virikkeitä,joita toinen kissa varmaan
tarjoaisi,mutta...
Mielellään ottaisin kaveriksi aikuisen.
kommentoikaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta ymmärrykseni mukaan johtuu toden näköisesti
seuran puutteesta. Itämais-tyyppiset kissat
varsinkin ovat "laumakissoja" eli eivät pidä
yksin olosta. Pelkkä ihmisen seura ei riitä ja
ongelmia voi tulla juuri kuvailemiesi kaltaisina
tai lisäksi selkeinä protesti-pissailuina aina
jopa sairastumisiin saakka (kissahan on
stressaantuva ja stressi voi laukaista erinäisiä
sairauksia, myös fyysisiä).
Suosittelen ilman muuta seuran hankkimista, joko
pentu tai aikuinen ja tilanteen seuraamista uuden
tulokkaan tullessa. Kissa voi puolustaa
reviiriään hyvinkin kiivaasti aluksi mutta
yleensä sopeutuu huomatessaan seuran olevan
mukavaa. Leikkaus normaalisti tasoittaa luonnetta
jonkin verran ja ainakin reviiri-käyttäytymistä
se lieventää.