Tuli naisen kanssa bänks. Oli ihana suhde. Pidin hänestä aidosti. Hänestä olin kivan siisti, hyväkäytöksinen ja mitä kaikkea.
Sitten sanoin, että ennen yhteen muuttoa hänen pitää tietää yksi tärkeä osa minusta.
Kerroin, että olen tiitti, näytin vaatteita ja valokuvia.
Se riitti.
Jääkausi iski.
En saa ottaa yhteyttä. Hän ei halua kuulla minusta.
Ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle kävi näin.
Onko Suomessa naisia, jotka kestävät tiittimiehen? Ja jos on, míten heihin saisi yhteyden?
Haluaisin olla naiselle tärkeä omana itsenäni, en vain miehen roolissa.
Sitten sanoin, että ennen yhteen muuttoa hänen pitää tietää yksi tärkeä osa minusta.
Kerroin, että olen tiitti, näytin vaatteita ja valokuvia.
Se riitti.
Jääkausi iski.
En saa ottaa yhteyttä. Hän ei halua kuulla minusta.
Ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle kävi näin.
Onko Suomessa naisia, jotka kestävät tiittimiehen? Ja jos on, míten heihin saisi yhteyden?
Haluaisin olla naiselle tärkeä omana itsenäni, en vain miehen roolissa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
"Onko Suomessa naisia, jotka kestävät tiittimiehen?"
Voisi ollakin, mutta ongelma lienee siinä, etteivät tiitit yleensä hyväksy transtaustaista naista naisena, kuten ei muukaan transväki, vaikka muualla hyväksyttäisiinkin. En yhtään ihmettele, että niin monet haluavat kokonaan irti tästä paskasta, eli kaikista "transkuvioista".
Se on hyvä että transnainen ei kelpaa tiitille, mun ei tarvitse pitää huonoa omaatuntoa siitä ettei nekään kelpaa mulle.
Sen vielä ymmärrän, että transnaiselle ei kelpaa tiitti, mutta väitteestä tiitille ei kelpaa transnainen on älytön. Suorastaan PÖHKÖ!
Tarkoitat mitä ilmeisimmin luomunaista, et transtaustaista naista. Mittakaavakin on suhteellinen, luomuja pari miljoonaa, transtaustaisia pari sataa (= 0,01 %).
Ymmärtäväisiä naisia kyllä on. Olen tavannut useita tiittien puolisoita, he ovat mahtavia ihmisiä.
Mietipä sitä, mikä tapauksessasi oli ongelman ydin. Oliko se tiitteys vai oliko se salaaminen? Moni nainen on minulle sanonut, että jos tuollainen asia pudotettaisiin kuin pommi, hänen ajatuksensa olisi, että mitähän sieltä seuraavaksi tulee!
Ehkä kumppanisi tarvitsee aikaa hahmottaa asia. Jos hän ei sitä sittenkään hyväksy, niin eikös asia ole sitten hyvä, että kärsimystä ei jatkossa ole puolin eikä toisin. Jos hyväksyy, niin kivi on poissa sydämeltäsi:)
Minna-Maaria
Naisena voisin kuvitella, että naiseuteni saisi kolauksen mieheni paljastuttua tiitiksi. Enkö riitä hänelle naisena? Olenko muka piilolesbo?
MINÄ haluan olla tässä suhteessa nainen, en halua että se asetetaan vaakalaudalle.
Myönnän, että on vaikeaa nähdä mitalin toinen puoli: tiitti ei hakkaa vaimoaan sairaalakuntoon ja on muutenkin usein aika ihana aviomies. On vain niin pirun vaikeaa mieltää, että nämä piirteet ei ole erillisiä vaan kokonaisuuden osia.
Kyllä koin aikoinaan itseni epäkelvoksi naisena, kun tällainen asia paljastui. Minulle ei näytetty kuvia eikä vaattekaappia, eikä tunnustusta silmästä silmään tullut tällaisesta. Olin ahdistunut. Ja salailu paljastui minulle näiden nettikeskustelujen nimimerkin kautta. Monta unetonta yötä meni. Summa summarum: yrityksestäni huolimatta järkytys vei pohjan asian realistiselta tarkastelulta. En ollut sen arvoinen, että asiasta olisi voinut keskustella heti alkuvaiheessa. Olisin silloin ollut samaa mieltä, että en voi jatkaa. Molemminpuolinen tuska olisi ollut vähäisempi.
Jotenkin ehkä kaappitiitin voisi vielä hyväksyä, mutta Dreamwearklubille sipsuttelevaa karjua ei.
Ehkä se on ulkokultaisuutta ja kulissimeininkiä, mutta minkäs teet. Parempi tietysti ettei ole kaappiakaan...
mutta kyllä oli jo pitkän linjan asianosainen - mutta kuten sattuu, ei suutarin lapsella ole kenkiä.
Minusta tuntuu, että tiitit eivät välitä naisen tunteista ja hvyinvoinnista, kun heille itselleen on jo niin vaikeeta, eikä he jaksa panostaa miehiseen olemukseen (mm. pukeutuminen, hiukset, sänkiset sääret,...jotka kumppanille tärkeitä, kun niitä jokapäivä katselee, koskettelee) miellyttääkeseen sitä elämänsä naista, kulissin pönkäksihän se nainen kelpaa.
Same old story. Miehen pitää olla herkkä ja hellä ja kuunteleva ja tunteellinen. Parasta olisi jos mies osaisi olla naiselle kuin hyvä (naispuolinen) ystävä... mutta, mutta... eihän miehessä saa olla mitään feminiinistä. Sehän olisi kauheaa ja oma naiseus olisi uhattuna.
Minulle on moni nainen sitä ihmetellyt, miten minun kanssani on niin helppo puhua - ihan toisenlaista kuin miesten kanssa yleensä. Minä osaan kuunnella ja olla empaattinen, ja niin kauan kuin pidän siinä ohella vielä maskuliinisen kulissin pystyssä, niin minä olen täydellinen mies. Sitten kun varovasti johdatellen tuon vähitellen esiin trans-taipumustani, niin shokkihan siitä tulee. Se että haluan pitää hametta muuttaakin kaiken.
Joskus tätä on vaikea ymmärtää, mutta vähitellen olen sen joutunut hyväksymään, että todella suuri enemmistö naisista antaa biologian hallita parinmuodostusta. Olisihan se kiva, jos mies osaisi keskustellakin, mutta se ei ole välttämätön vaatimus. Tärkeämpää on, että saa "suojaan oksan haaraan kantaa saisit naaraan" -tyyppisen uroksen. Siihen biologia naista ohjaa.
omassakin tarinassa...pikkuhiljaa tuot esille varovasti johdatellen.
voisit keskustella ehkä muualla kuin täällä palstalla sen naisen kanssa, pölvästi. jos ei ole munaa ottaa asiaa suoraan puheeks, niin mitä sitä täällä itkee, häh? kysyy SE nainen
Kiitoksia hyvästä vinkistä. Juuri näinhän minä olen toiminutkin: ei pudoteta pommia kerralla, tunnustellaan vähän, onko maaperä hedelmällinen. Totta kai on keskusteltava suoraan ja rehellisesti, mutta ei se minun kokemusteni mukaan ole oikeastaan mitään auttanut. Mies hameessa on yksinkertaisesti niin kauhea asia, että mieluummin sitä olisi sarjamurhaajankin kanssa kuin tiitin.
Minun kirjoitukseni ei siis ollut purnausta tämän hetken tilanteesta, vaan purnausta vuosien aikana kertyneistä kokemuksista.
Se Itävallan raiskaajaisäkin on kuulemma saanut kosolti ihailijapostia NAISILTA selliinsä ja avioliittotarjouksia ynnä seksiehdotuksia.
Sama homma Valjakkala-Nikitan kanssa. Kolmoismurhaaja ja tunnettu psykopaatti on monien naisten ihailema OIKEA MIES:
...sitä voi hioa, harjoituskappaleita ja maaperää tunnusteltavaksi löytyy :))
ihminen ei opi kokemuksesta
Ihannemies on seuraavaa:
- hellä ja tunteellinen
- turvallinen, naisensa puolustaja
- hyvä kuuntelija
- paras ystävä
- jumalainen rakastaja
- varakas, tai hyvätuloinen
- ritarillinen
- epäitsekäs
- mielenkiintoinen keskustelija, taiteellinen
- miehekäs mies joka on muita parempi joka hommassa
- komea
- pitkä
- tumma
- kielitaitoinen maailmanmies
- uskollinen
"...Siihen biologia naista ohjaa." Ja se sama biologia ohjaa sinua vetämään hameen päällesi, niinkö? Biologialle ei siis mahda mitään, parempi vaan totutella siihen ettet saa naista, mutta mihin sinä naista edes tarvitset kuin voit olla se nainen itsellesi?
Ja miehen asusteet koetaan loukkaaviksi. Ikään kuin naiseus asuisi noissa vaatteissa, eikö puoliso kelpaa, joka on fysiikaltaan nainen?
Näihin kysymyksiin törmätään aina uudelleen. Omalla kohdallanikin puolisoni koki juuri naisten vaatteet loukkauksena omaa naiseuttaan kohtaan, mutta siksi että naiseus pelkistettiin pelkkiin rätteihin.
No omalla kohdallani ongelma ei purkautunut naisen vaatteilla vaan myös fysiikkaa jouduttiin muuttamaan. Oikeastaan vasta nyt ymmärrän hyvin tuota suuttumusta. Mutta naiseksi syntyneellä ei ole luontaisia keinoja ymmärtää miehensä naisten vaatteita, joilla mies purkaa tuskaansa. Usein ymmärretään asia myös niin että mies pitää naisen vaatteista koska ne ovat fetissi. Tämä kuitenkin on totta vain harvojen osalta.
No jos toinen lähtee yhteen muuttoa suunnittelemaan suhde on jo ainakin monen mittapuun mukaan melko pitkällä. On tunne siitä, että tuntee toisen jne. ja sitten toinen kertookin, että en mä olekaan se jonka sä luulit tuntevasi.
Jos olisin voinut valita toisin, olisin varmasti itse eronnut. Mulle kerrottiin vasta kun avioliittoa oli jatkunut useampia vuosia. Se katkeroittaa ja rikkoo kaiken luottamuksen vaikka näennäisesti meillä onkin ihan okei parisuhde. En silti arvosta, kunnioita enkä luota tiittimieheeni yhtään - kun toinen edelleen salailee ja haluaa salailla asioita tähän liittyen on selvää, ettei tyypille ole millään tavoin tärkeää olla rehellinen.
Tiitit voivat olla hyviäkin miehiä, mutta henk. koht ihmettelen tätä määkymistä siitä että tiittejä ei saisi pitää ei-maskuliisina vaan pitäisi hyväksyä heidät tosiäijinä ja sitten samaan aikaan pitäisi ymmärtää kuinka he muka ovat naisia. Ei mahdu kaaliin tuo kohtuuton vaatimusten määrä.
Niin kun ne on sekä miehiä että naisia, milloin mitenkin. Ja molempia täydestä sydämestään. Itse ymmärrän, että kyseessä on sivupersoona. Tiitti sijoittaa naisminäänsä sellaista mitä ei saa mahtumaan miesminäänsä. Usein ne puhuukin naisminästään kuin henkilöstä: "Mirja-Liisa pyrki taas esiin enkä voinut pistää hanttiin. Kun se niin halusi."
Juuri tämän takia mielestäni on epärehellistä jos tiitti sanoo olevansa tavallinen heteromies.
Eihän sitä ole tavallinen mies, jos aika ajoin eläytyy naisen rooliin. Se pitäisi myöntää myös itselleen. Moni kieltää koko asian itseltäänkin ja korostaa mielellään "tavallisuuttaan" ja "heterouttaan".
nii-in. tyttöilevä mies on ihana, mutta vain tyttönä. tyttöjen kanssa...
Unohdit kaikki lainausmerkit viestistäsi.
""""
Tuota perusturvallisuuden järkkymistä juuri on niin vaikea ymmärtää. Jos mies haluaa silloin tällöin pukea hameen päälleen, niin miten se tekee miehestä "jotain aivan muuta kuin nainen oli luullut"? Onko tiittiys sellainen asia, joka pitää ensitapaamisella heti etunimen kertomisen jälkeen paljastaa: "Hei, mä oon Jussi ja mä oon transu."
Minä en nykyisessäkään parisuhteessani taida olla kertonut esim. sitä että minulla oli joskus Opel, enkä sitä että kaivan nenää vessassa istuessani. Minä en ainakaan koe tiittiyden määrittelevän koko persoonaani ja olemustani. Siksi se tuntuukin loukkaavalta huomata, että nainen ei rakastunutkaan minuun henkilönä, ihmisenä, vaan hän rakastui jonkinlaiseen oman mielikuvituksensa tuottamaan ihannemiehen malliin - ja siihenhän ei sukkahousut sovi.
Kyllähän se kertoo jotain ihmisestä, jos tämä kulkee silloin tällöin pingviiniksi, kananpojaksi, kioskiksi, pensaaksi tai naiseksi pukeutuneena. Ihan eri asia kuin männävuotinen opel tai hyppääminen ruotsinlaivalta mereen.
"Siksi se tuntuukin loukkaavalta huomata, että nainen ei rakastunutkaan minuun henkilönä, ihmisenä, vaan hän rakastui jonkinlaiseen oman mielikuvituksensa tuottamaan ihannemiehen malliin - ja siihenhän ei sukkahousut sovi."
Ei vaan nainen rakastui mieheen, eikä mihinkään mielikuvitushenkilöön. Kun heteronainen haluaa itselleen miehen, niin hän myös odottaa saavansa sellaisen. Ei siis mitään "osa-aikanaista". Miten heteronainen voisi olla kiinnostunut naisesta amorisesti tai edes seksuaalisessa mielessä? Tässä on kyse myös siitä, että tiitin kumppani joutuu tavallaan arvioimaan myös omaa minäkuvaansa ja seksuaalisuuttaan uudelleen miehen paljastuttua osa-aikaiseksi "tytöksi".
Useimmilla heteroilla nyt kun ei vaan ole taipumusta homoseksuaalisuuteen, ja kun tuo "tyttöily" ei kaiketi olekaan vain leikkimistä vaatteilla, vaan se on osa transvestiitin identiteettiä ja samalla eräs hallitsevista asioista hänen elämässään, niin on aika kohtuutonta vaatia tavalliselta heteronaiselta tuollaisen asian hyväksymistä.
"haluaa itselleen" "odottaa saavansa"
Ja naistenlehdet syyllistää miespoloja siitä että he käsittelevät naisia vitunkantotelineinä.
Jossain muussa kulttuurissa ei katsota kauan pitkittyneitä kuukautisia ja siihen liittyvää kitinää vaan otetaan uusi vaimo ja vanha vaihdetaan kameliin.
"nykyinen parisuhde" olemassa.
Vai jäitkö kaipaamaan jotakin ihanaa naista, jonka perusturvallisuus järkkyi (en yhtään ihmettele)?
Kovin omituisesti tulkitsit edellisen kirjoittajan viestiä. Tyypillistä miehelle, että kun verbaaliset keinot loppuvat, niin aina seuraa sama valitus ja ruikutus. Naistenlehdet ovat muka syyllistämässä ja halutaan hakea arabimaista mallia jossa naista alistetaan...jne
Ala kuule homoksi!
Tiitin ominaisuus on pysyvä osa häntä ja siksi siitä ON KERROTTAVA parisuhteessa. Prosessin läpikäyneen transmiehen tai -naisen "salaisuus" on kokonaan menneessä. Sitä ei tavallaan enää ole olemassa. Eikä se putkahtele parisuhteessa esiin ajankäyttönä tai omiin asioihin keskittymisenä. Kertooko transsukupuolinen taustansa ei ole verrattavissa siihen mitä tiilillä on kerrottavanaan kumppanilleen.
Tätä palstaa lukiessa ei jää kyllä huomiotta tiittien psykopaattinen narsismi jossa minäminä on se kaikenkattava mittari. Tämä vakuuttelu siitä, että kertomatta jätetään yhteiskunnan takia on täyttä roskaa - jos kerran muka ollaan sinut oman tekemisensä kanssa niin miksi niin kovasti sitä pitää salata töissä, naapureilta ja jopa omalta kumppanilta?
Ikävä kyllä tiitille, mutta kyllä, sillä on merkitystä jos mies pervoilee naistenvaatteissa. Siitä huolimatta että täällä yritetään muuttaa tiitteilyä jotenkin henkiseksi asiaksi kyseessä on nimenomaan eroottinen perversio - henkistä se voi olla vain transseksuaaleilla jotka oikeasti haluavatkin olla toista kuin syntymäsukupuoltaan. Useimmat heteronaiset pitävät tiittejä vastenmielisinä ja seksuaalisesti heitä on vaikea haluta silloinkaan kun heillä on miesten vehkeet päällään. Tiitti esittää sukupuolta alati, milloin miestä, milloin naista, mutta koskaan tiitti ei todellisuudessa ole oma itsensä.
Sun ei varmaan tarvi alkaa, enää?
Minä olen tiitin onnellinen vaimo. Olen onnellisempi kuin missään aiemmassa "perus"suhteessa (ns. tavallisen miehen, ei-tiitin kanssa).
onnetonta auttaa, kun hänet just jätti joku naikkonen! kaivat vaan puukkoa rinnassa. jokainen sen onnensa rakentaa omilla voimavaroillaan, ja kaikilla naisilla niitä ei riitä, siihen että yrittäisi hyväksyä kokonaisvaltasesti reppanan tiitti"miehen" joka vie tilaa suhteessa suunnattoman paljon. säälikään ei voi olla rakentava tekijä, vaikka mies olis kuinka söötti tai hellyyttävä.
..niin kauan menee mukavasti kunnes esittelet vekkihamees ja tissiliivis...
mitä siitä, syöttääkö sen p:n maaperää tunnustellen pikkulusikalla - vai kerralla koko kasan, yhtä paha maku siitä sille toiselle osapuolelle jää, voisit sitä vähän ajatella enste
Sitä minä en vain pysty ymmärtämään, että mitä vaarallista tai pahaa naisten vaatteissa on. Miten mieltymys naisten vaatteisiin voi olla niin kauhean iso peikko naiselle - tai naisille yleisemminkin? Miksi siitä jää tuo mainittu paha maku?
Sukupuoliroolit ovat muutenkin olleet myllerryksessä viimeisen sadan vuoden aikana. Jos mennään 100 vuotta taaksepäin, niin silloin housuihin pukeutuva nainen olisi ollut kauhistus jokaiselle kunnon miehelle. Ei sellaista kukaan ainakaan vaimoksi olisi huolinut, koska naisen piti olla nainen ja pukeutua selvästi naisen vaatteisiin. Vielä 100 vuotta sitten jopa pikkuhousujen käyttämistä hameen alla pidettiin syntisenä ja epäluonnollisena.
Tässä tiitti-asiassa vaikuttavat juuri samanlaiset luutuneet asenteet. Miehen roolin rajat on paalutettu tarkasti, ja jos mies haluaa astua niiden rajojen ulkopuolelle, niin tehköön sen yksin. Sellaisessa rajojen rikkomisessa on jotain määrittelemättömän pelottavaa.
Se on mielenkiintoista, miten miehen rooliin kuitenkin nykyään sopii valtava määrä asioita, jotka vielä muutama vuosikymmen taaksepäin olivat ehdottomasti miehen reviirin ulkopuolella. Nykyään raavaatkin miehet laappivat neitimäisesti naamaansa kosteusvoidetta, sivelevät geeliä ja muotovaahtoa hiuksiinsa, hierovat merkkituoksuja kainaloihinsa ja suihkauttavat vielä vähän eau de toilettea kaulalle. Joku uskalikko metroseksuaali saattaa jopa käyttää silmänympärysvoidetta, siistiä vartalonsa miehistä karvoitusta, pukea alusasukseen solarium-rusketusta korostavat kirkkaanväriset stringit ja kulkea katuja olkalaukku olalla heilahdellen. Onko tästä enää kovinkaan pitkä harppaus ripsiväriin, kynsien lakkaamiseen ja vekkihameeseen?
Missä se kauheuden raja kulkee ja kuka sen rajan paikan määrää? Tällä palstalla ainakin tuntuu olevan monta kirjoittajaa, jotka julistautuvat oikeaoppisuuden määrittelijöiksi.
..vissii vaan on niin luutunut... yhtä luutunut kuin miehen pakko vetää päälleen pitsipikkuhousuja :))ei sekää siitä yli pääse.
Kolikolla on aina kaksi puolta, ehkäpä se nainen lähtee sen takia, ettei se salailu puuhistasi siirry hänen kontolleen!
Oletko oikeesti keskustellu tämän sinut niin kurjasti jättäneen naisen kanssa? Tiedätkö, mitä hän ajatteli?
Ei siinä varmasti mitään sinäänsä ihmeellistä ole. Mutta tällä palstalla asiaa purkavat lähinnä transvestiittien uhrit, joilta asiaa ei olla paljoa kyselty vaan nimenomaan se on suhteessa salattu tahallaan ja tarkoituksella tietoisena siitä, että aniharva heteronainen oikeasti pitää transvestiittia miellyttävänä kumppanina. Siitäkään huolimatta ettei transvestiitti joisi ja löisi - niitähän täällä aina korostetaan transvestiittisuhteessa riittäviksi hyviksi ominaisuuksi, kun mies ei lyö eikä juo niin pitäisihän naisen - siis luomunaisen - nyt ymmärtää että tiitti on nk. hyvä mies. Paskat suhteesta ja paskat naisen seksuaalisuudesta, niistä ei tiiteille ole mitään väliä. Olennaista tiitille on että tiittiä pitää haluta, kunnioittaa, arvostaa ja paapoa hänen herkkää mentaalista tilaansa eikä vaan millään tavoin osoittaa, että tiitteily olisi naisesta henkilökohtaiseen suhteeseen epätoivottava asia.
Jos kummatkin haluavat pysyä kannoissaan ovat vaihtoehdot
1) erota
2) tinkiä tarpeistaan
Jos seksi on tärkein juttu ja miehen pitää olla ns. miehinen mies, ei kun kartsalle ja tolpalta hakemaan uusi.
Siinä samassa tulee myös itsekin noteeratuksi, on parasta olla parasta lajia oleva naaras eikä mikään äijämäinen nainen.
-minä ainakin, uhrina, olen saanut tässä paljon tilanteeseeni, kiitos, - Seija
että naisten vaatteisiin pukeutuva mies aiheuttaa ärtymystä toisissa miehissä. Miehethän on kautta aikain saatu pidettyä kurissa vetoamalla miehuuteen, "oikea mies ei lyö naista", "olet neiti, jos et käy armeijaa" ym. Kai taustalla on joku uhkakuva maailmasta, jossa kaikki miehet heittäytyy tiiteiks ja homoiks eikä pysy enää yhteiskunnan kontrollin alla. Tiitit provosoi miehiä myös siks, että miehet luulee niiden olevan homoja ja pukeutuneen naisiksi huijatakseen miehet sänkyyn.
Kyllä tänä päivänäkin miesten housuihin pukeutuvaa naista pidettäis outona tai sitten lesbona. Koska eihän tämän päivän nainen pukeudu mieheksi käyttäessään tavallisia, naisille suunnattuja housuja. Voin vaan kuvitella, että ensimmäinen housuja käyttänyt nainen oli lesbo tai ts-mies.
Joskus olen miettinyt sitä, kun joku tiitti yhdellä palstalla vauhkoaa sukkahousuista. Kuulemma miehille pitäis valmistaa sukkahousuja. Mutta tiitillehän nimenomaan on tärkeää pukeutua korostetusti naiseksi. Jos miehet alkais käyttää sukkahousuja, mahtaisivatko tiitit enää käyttää niitä? Sitäkin on tullut mietittyä, että jos me elettäis kulttuurissa, jossa kaikilla olis samanlaiset vaatteet, sekä miehillä että naisilla, millaisiksi tiittien mieltymykset mahtaisivat kehittyä lapsuudessa vai olisiko heitä ollenkaan?
Raavaat miehet ei muuten käytä kosteusvoiteita, ja ne harvat jotka käyttää, tekee sen salaa..
"Sitä minä en vain pysty ymmärtämään, että mitä vaarallista tai pahaa naisten vaatteissa on. Miten mieltymys naisten vaatteisiin voi olla niin kauhean iso peikko naiselle - tai naisille yleisemminkin? Miksi siitä jää tuo mainittu paha maku?"
Tarkoitat ilmeisesti miehen mieltymystä pitää naisten vaatteita?
Onko nyt kuitenkin niin, että transvestiitille riittää pelkät naisten vaatteet, hame vaan päälle ja se on siinä, niinkö? Joskus vaan sain sen käsityksen täältä, että kyse on paljon laajemmasta asiasta.
Transvestiitti on ihan sumussa ja humussa sen naiseutensa pilvessä, huomio menee säärikarvoihin ja kuontalon sukimiseen, ja manikyyriin. Ja se pitäis hyväksyä, voi voi.
heti avoimella kertomisella, - täällä itsesäälissä kieriskelet, välititkö siitä toisesta osapuolesta? eihän se sen vika ole??
En kierinyt itsesäälissä, vaan kuvasin tapahtuneen. Todella välitin hänestä. Välitän vieläkin, vaikka tiedän, ettei hän halua ajatella tulevaisuutta tv:n kanssa.
Ongelma on minun kannaltani siinä, että hän kertomansa mukaan ei olisi suhteeseen edes ryhtynyt, jos olisi minut tiitiksi tiennyt.
Minä rakastuin, kun hän niin täydellisesti vastasi ihanteitani ja meillä meni niin hyvin aina kun oltiin yhdessä. Todella ihana nainen joka suhteessa.
Ajattelen edelleen hänestä pelkästään hyvää. Olen pahoillani hänen kokemastaan syvästä pettymyksestä.
En usko pystyväni suhteeseen kenenkään muun kanssa pitkään, pitkään aikaan. Tämäkään ei ole itsesääliä, vaan tilanteen toteamista.
Ymmärrän yhä paremmin, miksi niin moni tv on yksin ja vuosi vuodelta arempi tekemään aloitteita.
Naurettavaa tämä nykypäivän rakkaus. Ei hyväksytä toista sellaisena kuin tämä on, ei edes haluta tutustua eikä tietää. Tekisi mieli nauraa jos joku sanoo rakastavansa jotakuta. Se on aina niin kunnes toisesta paljastuu jotain tai muuta sattuu.
Todellinen rakkaus on pyyteetöntä ja täysin olosuhteisiin mukautuvaa. Itse olen löytänyt ihmisen jota todella rakastan ja hän rakastaa todella minua mistä olen erittäin iloinen.
Ai pitää mukautua siinäkin tapauksessa, että kumppanin sukupuoli ei olekaan sitä mitä hän esittää? Ei voi vaatia, jos toinen on vetänyt täyttä roolileikkiä.