Missä on tuo tyttö nyt
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
jota vienyt ei sade kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain ollen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loisti kasvoillaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
jota vienyt ei sade kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain ollen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loisti kasvoillaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
mikä runo ;´)
..on hauskasti päässyt haikeaan runoosi. Kiitos lahjoittamastasi mukavast lukuhetkestä : )
kato nyt täällä oon nyt ja aina, se mielees paina, nähdä vain et saa, koska sielus muita
halajaa,,,,,,,,,,,,,vitsi...........
Kyllä se on vain sanottava, että tämä heppu on kaikessa hienostuneisuudessa vertaansa vailla.
Kummallinen sekoitus sekä pikkupoikaa että tasapainoista aikuista.
Jos nyt kaikki viitsisitte vilkaista (lukea) miten hän sekä taputtaa päähän että läpsäisee siihen.
jotenkin mielessäni yhdistyy
nuori raikas ylpee tyttö
kadotettuun nuoruuteen
uskallukseen, virkeyteen
mitä tässä kaivataan?
enää lohduttaa lämpö,
ei jaksa viimaa ja sadetta uhmata
Kaunis runo.