Lievää ylivilkkautta on pojassa ja meille suositeltiin jonkun kamppailulajin harrastuksen aloittamista.
Mutta kun en tiedä niistä mitään. Ja osaako ne kaikki opettaa lapsia ?
Mikä sopisi tuollaiselle juuri koulun aloittaneelle nassikalle ? Onko kokemuksia ?
Asumme Oulun lähistöllä.
Mutta kun en tiedä niistä mitään. Ja osaako ne kaikki opettaa lapsia ?
Mikä sopisi tuollaiselle juuri koulun aloittaneelle nassikalle ? Onko kokemuksia ?
Asumme Oulun lähistöllä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä poika aloitti 7 vuotiaana karateen. Nyt poika täytti juuri 9 v eli kaksi vuotta mennyt oikeen hyvin. Minä henk koht suosittelen joko painia tai karatea. Jos ylivilkkautta pojalla, niin paini saattais olla ehkä kivempi. Karate on vähän rauhallisempaa kuin paini. Molemmissa voi kyllä varmasti käydä yhden kerran tutustumassa ja sit valita kumpaa jatkaa. Netistä kannattaa hakea seuroja missä lajeja treenataan.
Ohjaajat ovat aikuisia ja kuri on tarpeeksi tiukka ja johdonmukainen. Meillä keskittyminen on parantunut ja poika tykkää kovasti, aloittaa nyt jo kolmannen talven.
"Lievää ylivilkkautta on pojassa ja meille suositeltiin jonkun kamppailulajin harrastuksen aloittamista. "
Kamppailulajit ovat ihan ok, mutta jos et mitään niistä tiedä, kannattaa ottaa selvää.
Vie lapsesi salille (karate, paini, nyrkkeily tms.) ja seuraa treenejä. Ei tarvitse aina olla maton kulmalla perään katsomassa (parempi että lapsi uskaltaa luottaa tovereihin ja valmentajaan eikä heti hae turvaa sinusta), mutta seuraa kehitystä: jos hän rauhoittuu ja haluaa yleensä lähteä treeneihin, hän luultavasti pitää siitä. Mikä on hyvä.
Jos hän ei välitä, täytyy teidän keksiä jotain muuta.
Jos hän on oppivaista sorttia ja alkaa terrorisoida ympäristöään uusilla "tekniikoilla", keskustele valmentajan kanssa ja viime kädessä ota hänet pois sieltä.
Valmentajat ovat hyviä yleensä lajissa kuin lajissa, joten et menetä mitään vaikka yrittäisit.
Eri lajeista on nykyään runsaasti tietoa vaikka netissä tai kirjoissa. Perinteiset budolajit (karate, judo, aikido jne.) tai nyrkkeily, paini, miekkailu jne. ovat aika turvallinen valinta.
Kaikkea hyvää!
Vuoden on 7v hakannut kotona säkkiä, mutta pitää katsella jotakin seuraa tampereelta, hieman vielä pitäisi vauhtia saada pois tai suuntautumaan järkeviin asioihin.
Ainakin meillä, ja juuri siis Oulussa, homma on toiminut loistavasti. Poika lähtee mielellään joka treeneihin ( nyt 8-v. ) ja kovasti jo odottaa uuden kauden alkua.
Pikkusen pelkäsin että tulee kesätauon aikana muihin ajatuksiin mutta päinvastoin.
Mutta kuten joku edellä sanoi, kaikki ei sovi kaikille joten käy tutustumassa lajeihin ja erityisesti opettajiin, sillä heistähän se kaikki lähtee. Hyvässä ja pahassa...
Sekä budolajeissa, että perinteisissä kamppailulajeissa ( esim. nyrkkeily,paini ) voi valmentajana toimia käytännössä ainoastaan kokenut harrastaja. Monissa seuroissa junnuja osataan arvostaa ja heitä valmentaa valmentajat seuran parhaasta päästä. Kaikissa lajeissa voi myös harrastaa ilman kilpailemista, pelkäämättä että tippuu vaihtopenkille.
Ikävä kyllä monissa muissa lajeissa näin ei ole, vaan valmentajaksi pistetään joku vanhemmista tai nuoria tyttösiä, joilla ei ikävä kyllä ole taitoa/auktoriteettia pitämään homma hanskassa. Ja liian aikaisin karsitaan ne joilla on paremmat mahdollisuudet kilpailuissa ja muut tiputetaan b-sarjaan. Jos semmoista seurassa on. Muuten tulee eteen lopetus.
Kamppailulajeista monilla on hyvinkin väärä ennakkonäkemys, joka ei perustu todellisuuteen. Vaikka lajeissa kamppaillaankin, on niissä kaikissa vahvasti sisäärakennettu moraalikoodistonsa joka valmentajat tuovat esille toiminnassa. Kaikissa uusissa lajeissa näin ei ole, ei edes kamppailulajipuolella. Siis keskimäärin näin.
Toki kaikki riippuu loppujenlopuksi seurasta ja valmentajasta, ei niinkään lajista. Mutta valitsemalla jonkun perinteisen lajin sinulla on suurempi mahdollisuus osua oikeaan.
Anteeksi jos olen utelias, mutta miten kävi? Eli pistitkö poikasi kamppailemaan?
Ei muuten, mutta sait aika hyvää evästystä täältä ja olisi kiva tietää, oliko siitä hyötyä...
Ei ole vielä kurssi alkanut mutta olemme nyt yhdessä tulleet siihen tulokseen että karate aloitetaan. Soitin ohjaajalle ja lupasi että pari kertaa saa katsoa ja tutustua ennenkuin sitoudutaan koko talveksi. Joten aiomme aloittaa innokkaana.
Sain hyvää evästystä ja se osaltaan auttoi ratkaisussa. Ainakin siinä että tiesin mitä kysellä seuralta ja ohjaajalta, ja mihin tuli kiinnittää huomiota. Kiitoksia siitä kaikille !
Mukava kuulla, onnea uudelle harrastukselle!
Eilen se karate sitten alkoi ja mukavaa oli ! Just semmoista kun odotettiinkin eli ei liian totista mutta aika kova kuri kuitenkin.