Etäältä minä lasken päivieni kulun
hiljaa ja hymyillen
Synkkiin varjoihin piiloudun
kun muut juoksevat kiirehtien
kokemaan kaiken
Yön hämärään sytytän kynttilän
ja tähtiin tähyän
tietäen aatoksien kauaksi entävän
ja sinuakin, jossain, lämmittävän
Silloin hiljaa minä pohdin
kirjoittaisinko kirjan
tekemättömistä teoista
ja suurista unelmista
joista ei koskaan tullutkaan mitään
Kirjoittaisinko, kuinka ei ollut rohkeutta
Kuljettiin länteen, kuljettiin itään
antamatta anteeksi
itsellemme
Hiljaa kuuntelen
kuinka toisaalla riidellään
Äkkiä olen väsynyt kaikkeen
Väsynyt edes yrittämään
Enkä anna anteeksi itselleni
vielä tänäänkään.
hiljaa ja hymyillen
Synkkiin varjoihin piiloudun
kun muut juoksevat kiirehtien
kokemaan kaiken
Yön hämärään sytytän kynttilän
ja tähtiin tähyän
tietäen aatoksien kauaksi entävän
ja sinuakin, jossain, lämmittävän
Silloin hiljaa minä pohdin
kirjoittaisinko kirjan
tekemättömistä teoista
ja suurista unelmista
joista ei koskaan tullutkaan mitään
Kirjoittaisinko, kuinka ei ollut rohkeutta
Kuljettiin länteen, kuljettiin itään
antamatta anteeksi
itsellemme
Hiljaa kuuntelen
kuinka toisaalla riidellään
Äkkiä olen väsynyt kaikkeen
Väsynyt edes yrittämään
Enkä anna anteeksi itselleni
vielä tänäänkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.