Satakunnan Kansa:
Lapset syövät tuplasti enemmän psyykenlääkkeitä kuin vuonna 2000
19.8.2008 9:21
[b]Hoitovaje pakottaa lapset ja nuoret pilleripurkeille, kertoo Satakunnan Kansa. Ympäristö ei kestä aggressiivista lasta.[/b]
Tiistain Satakunnan Kansa kertoo laajassa artikkelissaan, että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja muuttuneet rajummiksi. Samalla jonot psykiatrisille osastoille kasvavat. Lehden mukaan alaikäisten syömä lääkemäärä on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta.
- Miksi? Ei siihen osaa kukaan vastata, lääketieteen tohtori Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu toteaa lehdessä.
Parikymmentä vuotta nuorten psykiatriassa työskennellyt Haapasalo-Pesu kertoo, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat muuttuneet. Pitelemätön ja räjähtelevä käytöshäiriöinen lapsi on nykyään yhä tavallisempi näky vastaanotolla. Aggressiivisuus on ongelma, jota ympäristö ei kestä.
Yhä useammin lasten mielenterveyshäiriöitä hoidetaan psyykenlääkkeillä. Koska pitkäjänteiseen hoitoon ei riitä resursseja, lääkkeillä saadaan arjesta siedettävää. Lääkehoidolla on saatu myös nopeita tuloksia.
- Heti jos joku osoittaa pieniä toipumisen merkkejä, on paikka pakko luovuttaa uudelle potilaalle. Hoito loppuu jo ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Jos potilas voitaisiin pitää pidempään osastolla, selvittäisiin vähemmällä lääkityksellä, Haapasalo-Pesu toteaa.
Satakunnan Kansan mukaan lasten lääkitsemisen tekee ongelmalliseksi se, ettei suurinta osaa psyykenlääkkeistä ole tutkittu lapsilla. Useimmiten resepti määrätään 10-14-vuotiaalle käytöshäiriöiselle pojalle tai 15-18-vuotiaalle masentuneelle tytölle.
IL
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808198129060_uu.shtml
Lapset syövät tuplasti enemmän psyykenlääkkeitä kuin vuonna 2000
19.8.2008 9:21
[b]Hoitovaje pakottaa lapset ja nuoret pilleripurkeille, kertoo Satakunnan Kansa. Ympäristö ei kestä aggressiivista lasta.[/b]
Tiistain Satakunnan Kansa kertoo laajassa artikkelissaan, että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja muuttuneet rajummiksi. Samalla jonot psykiatrisille osastoille kasvavat. Lehden mukaan alaikäisten syömä lääkemäärä on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta.
- Miksi? Ei siihen osaa kukaan vastata, lääketieteen tohtori Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu toteaa lehdessä.
Parikymmentä vuotta nuorten psykiatriassa työskennellyt Haapasalo-Pesu kertoo, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat muuttuneet. Pitelemätön ja räjähtelevä käytöshäiriöinen lapsi on nykyään yhä tavallisempi näky vastaanotolla. Aggressiivisuus on ongelma, jota ympäristö ei kestä.
Yhä useammin lasten mielenterveyshäiriöitä hoidetaan psyykenlääkkeillä. Koska pitkäjänteiseen hoitoon ei riitä resursseja, lääkkeillä saadaan arjesta siedettävää. Lääkehoidolla on saatu myös nopeita tuloksia.
- Heti jos joku osoittaa pieniä toipumisen merkkejä, on paikka pakko luovuttaa uudelle potilaalle. Hoito loppuu jo ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Jos potilas voitaisiin pitää pidempään osastolla, selvittäisiin vähemmällä lääkityksellä, Haapasalo-Pesu toteaa.
Satakunnan Kansan mukaan lasten lääkitsemisen tekee ongelmalliseksi se, ettei suurinta osaa psyykenlääkkeistä ole tutkittu lapsilla. Useimmiten resepti määrätään 10-14-vuotiaalle käytöshäiriöiselle pojalle tai 15-18-vuotiaalle masentuneelle tytölle.
IL
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808198129060_uu.shtml
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuntuvaa ja ei edes rahaa vaativaa ratkaisua kirjoituksessa, joka on tuossa alapuolella ketjussa Ajatelkaa...
Se toimi aiempina vuosikymmeninä, miksi se siis piti hylätä? Miksi ei kopioida entistä hyvin toiminutta mallia takaisin tähän päivään?
Minun käsitykseni on, että tavallisin pilleripurkki lapsen "oirehdintaan" on huostaanotto. Minusta tämä on kaikkein pahinta, mitä lapselle voidaan tehdä, kun hän on ongelmiensa kanssa muutenkin ylikuormittunut, että häneltä viedään oman perheen tuki.
Laitoksessa, jossa ei huolehdittu lasten tietoturvasta, näin yhdelle lapselle määrätyn lääkityksen. Huomautin tietoturvasta ja sain tietysti haukut, mutta asia korjattiin.
Tämä lapsi alkoi vuosi sen jälkeen saamaan vakavia raivareita ja joutui olemaan eristyshuoneessa usein. Laitoksen ovet pidettiin lukittuina, niin ettei kukaan päässyt ulos ilman hoitajan ovenavausta. Sitten lapsi oli kuukauden jossain poissa "hoidettavana". Ilmeisesti häneltä oli otettu pois lääkitys, kun hän alkoi saada niitä raivareita. Hoidon jälkeen lapsi on ollut hyvin vaisu ja hiljainen.
Mielestäni erottaminen omasta perheestään on lapsen pahin psyykkisen häiriön riski ja tähän on yksi lääke.
kuvitella
miten tunteva ja elävä lapsi
joka esimerkiksi pakkohuostaanotettuna kokee itsensä häkkkiin suljetuksi VANGIKSI ilman poispääsyä ihmisten ilmoille.
Kuinka lapsi tai nuori kokeekaan raivareita, vuhaa ja muita voimakkaita ja negatiivisiakin
(siis ainakin laitoksen mielestä!)
tunteita.
Ja kuinka hänen oma tuntemuksensa elämästä
ja omista henkilökohtaisista tunteistaan, tuntemuksistaan
iloista, suruista, vihasta, rakkaudesta katkaistaan leikaten näillä psyykeen lääkkeillä pois.
Puudutetaan tunne-elämän keskus niin ettet tunne yhtään mitään.
Välinpitämättömyys kaikkea ja kaikkia kohtaan on suurin tunne pilleripurkista saatuna.
Helppo laitosasukki jo lapsuudessaan tai nuoruudessaan.
Ei tunne mitään eikä ketään kohtaan, on vain vailla tulevaisuutta, jännitystä, mielikuvitusta ja haaveilua omasta elämän kestävästä seikkailustaan.
Lapsille ja nuorillehan ei saisi määrätä kuin vain todella vakavissa tapauksissa psyykeenlääkettä. Mutta Suomessahan eivät lääkärit tästä välitä.
_____________________________
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/100999.shtml
Alaikäiset syövät psyykenlääkkeitä tuplasti sen mitä vuonna 2000
19.08. - 10:42 (Luotu: 08:00)
Ongelma: Kun hoitopaikat eivät riitä, määrätään lapsille lääkkeitä
Kuva: Tomo Glad
Kun vanhemmat ja koulu väsyvät aggressiivisena riehuvaan lapseen, lääkärin ehdotus psyykenlääkkeestä otetaan tervetulleena vastaan. Alaikäisten syömä lääkemäärä on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta. Asiasta uutisoi tiistain Satakunnan Kansa.
- Miksi? Ei siihen osaa kukaan vastata, lääketieteen tohtori Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu toteaa.
Parikymmentä vuotta nuorten psykiatriassa työskennellyt Haapasalo-Pesu kertoo, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat muuttuneet. Pitelemätön ja räjähtelevä käytöshäiriöinen lapsi on nykyään yhä tavallisempi näky vastaanotolla.
Aggressiivisuus on ongelma, jota ympäristö ei kestä.
Apua tarvitsevia on niin paljon, etteivät rahkeet riitä. Vaikeita potilaita on avohoidossa, kun osastopaikoista on huutava pula.
- Heti jos joku osoittaa pieniä toipumisen merkkejä, on paikka pakko luovuttaa uudelle potilaalle. Hoito loppuu jo ennen kuin se kunnolla ehtii edes alkaa. Jos potilas voitaisiin pitää pidempään osastolla, selvittäisiin vähemmällä lääkityksellä, Haapasalo-Pesu toteaa.
Aivot vaarassa?
Lasten lääkehoidon suurin ongelma on tutkimuksen puute. Lääkkeiden tehosta tai vaikutuksista aivojen kehitykseen ei tiedetä varmaksi mitään.
Psyykenlääkkeitä käytetään moniin lasten ja nuorten häiriöihin, vaikka lääkkeet olisi kehitetty johonkin muuhun sairauteen.
Esimerkiksi skitsofreniaan tarkoitetuilla psykoosilääkkeillä hoidetaan käytöshäiriöitä.
Teho perustuu liki täysin lääkäreiden omiin kokemuksiin ja hiljaiseen tietoon, sillä tieteellisiä tuloksia ei hyödystä juurikaan ole.
Käytöshäiriöisten lasten lääkkeet voitaisiin korvata välittävällä pitkäjänteisellä hoidolla ja rajojen opettamisella. Pitkäjänteisyyteen ei kuitenkaan ole varaa, joten pahinta aggressiota joudutaan katkaisemaan psyykenlääkkeellä ennen hoidon aloittamista.
Yhdysvalloissa psykoosilääkkeitä käyttää melkein neljä prosenttia 2-18-vuotiaista. Jokaiseen parinkymmenen lapsen luokkaan mahtuu siis yksi lääkepotilas.
- Vaikka suunta on myös Suomessa ylöspäin, hyvä jos meillä päästään alaikäisissä yhteen prosenttiin, Haapasalo-Pesu toppuuttelee.
Eri vaikutus lapsiin
Lääkefirma Janssen-Cilagin lääkeneuvoja Mika Hakala perustelee skitsofrenialääkkeen käyttöä lasten käytöshäiriöihin sillä, että sairauksissa on joitain samoja oireita, joihin lääke tepsii.
Hakala kuitenkin myöntää, että lasten lääkitseminen on vaikea asia. Lääkkeet tutkitaan aikuisilla, ja ne vaikuttavat lapsiin usein eri tavalla.
- Lääkäri on aika hankalassa tilanteessa, kun varmaa tutkimustietoa ei ole. Joillekin lääke toimii, joillekin ei. Tarkka seuranta on tärkeää, sillä jos hoito ei toimi, se pitää purkaa.
Lasten käytöshäiriöihin on havahduttu vasta viime aikoina. Lääkefirmoille potilasryhmät ovat liian pieniä. Uusia lääkkeitä kehitetään, jos tarve on tarpeeksi suuri.
- Uskon, että tutkimus lisääntyy tulevaisuudessa, Hakala arvelee.
Annina Huhtala
Pori
____________________
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/11/585339
Psyykenlääkkeitä määrätään potilasta kuuntelematta
25.11.2007 05:41
Mielenterveysmessuilla käytiin kriittistä keskustelua mielenterveyden häiriöiden lääkehoidosta. Tohtori David Healyn mukaan masennuslääkkeitä määrätään usein automaattisesti, vaikka suuri osa potilaista toipuisi ilmankin.
Lääkäri määrää psyykenlääkkeitä liian usein potilasta kuuntelematta, sanoo tohtori David Healy Cardiffin yliopistosta. Hänen mielestään lääketeollisuudella on nykyisin aivan liian paljon valtaa potilaiden hoidossa. Lääkkeettömistä hoidoista ei hänen mukaansa enää juuri edes keskustella.
Masennuslääkkeitä määrätään usein automaattisesti, vaikka suuri osa potilaista toipuisi ilmankin. Healyn mielestä lääkkeen tarve ja sopivuus selviää vain kysymällä potilaalta itseltään. Silloin lääke on paikallaan, kun potilas osaa itse kertoa, että lääke auttaa ja miten se auttaa häntä.
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan lääkärit yleensä jättävät kertomatta lääkkeiden sivuvaikutuksista eivätkä potilaatkaan niistä kysele. Lääkkeen sivuvaikutukset voivat kuitenkin kokemuksena vastata kidutusta, Healy sanoo.
Mielenterveyden keskusliiton kehittämispäällikkö Markku Salo ehdottaakin, että lääkärit kokeilisivat määräämiään lääkkeitä myös itse. Silloin he tietäisivät, miltä tuntuu, kun lihakset oikein kunnolla kramppaavat eikä pysty edes kävelemään.
Kriittistä keskustelua psyykenlääkkeiden määräämisestä käytiin Mielenterveysmessuilla Helsingissä.
Lääkehoito ei riitä kuntoutumiseen
Omien kuntoutumiskokemustensa pohjalta väitöskirjan tehnyt Päivi Räsänen joutui kokeilemaan monia psykoosilääkkeitä, ennen kuin hänelle sopiva valmiste löytyi. Myös hänellä on kokemuksia siitä, että lääkkeitä määrätään potilasta kuuntelematta.
-Toisinaan sairaalassa pumpattiin niin täyteen lääkkeitä, ettei pystynyt edes puhumaan. Vasta sitten, kun oli lääkkeistä jo aivan tillin tallin, niitä vähennettiin, Räsänen kertoo.
Psykoosin hoidossa lääkehoitoa tarvitaan, mutta se ei yksinään riitä. Räsänen kertoo olleensa sairautensa alussa niin väsynyt, ettei jaksanut edes syödä. Siinä tilanteessa lääke auttoi eteenpäin. Kunnolla toipuminen alkoi kuitenkin vasta sitten, kun kuntoutuksessa ryhdyttiin myös keskustelemaan. Myös toivuttuaan sairaudesta hän pitää pientä lääkeannosta tarpeellisena ehkäisemään psykoosin uusiutumisen riskiä.
Lääketehtaat eivät julkista tutkimuksiaan
Healy on ollut itse mukana kirjoittamassa konsensuslausumaa masennuslääkkeiden sopivuudesta lapsille. Tuolloin ei kuitenkaan tiedetty, että lääkkeiden tehosta lapsipotilaisiin oli paljon myös sellaista tutkimusta, joita lääketehtaat eivät olleet julkistaneet.
Tosiasiassa esimerkiksi keskustelu aikuisten kanssa auttaa lasta usein paljon tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet, Healy uskoo. Myös riski, että lapsi vahingoittaisi itseään tai muita, oli lääkkeellä hoidettujen lasten ryhmässä kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin lumelääkettä saaneilla.
(MTV3-STT)
_________________________
purkki lapsen tai nuoren käteen!
Ei sellaista ennen tehty, vaan yritettiin VÄLTTÄÄ viimeiseen asti psyykenlääkkeitä varsinkin nuorilla, koska niillä on aina sivuvaikutuksensa, eikä kaikista sivuvaikutuksista edes tiedetä, jotkut voivat olla jopa vaarallisiakin. Vai mitä sanotte lääkkeesta, jonka käytön aikana lapsen on käytävä säännöllisesti sydänfilmi- ja maksakoekontrollissa?
muillakin aloilla kuin vain mielenterveyspalveluissa.
Tänään HS otsikoi
"Tutkimus: Joka toisen astmapotilaan hoito tökkii"
"Joka toisen astmaa sairastavan hoito ei ole kunnossa, havaittiin Lääkärilehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Astma on tutkimuksen mukaan korkeintaan kohtalaisessa hoitotasapainossa noin puolella potilaista. Loppujen tilanne on huonompi. Synkeä, ja osin selittämättömän huono kuva, arvioi samassa Lääkärilehdessä julkaistu pääkirjoitus."
Hyvä Suomi!
Missä 80-luvun hyvä julkinen terveydenhuolto?
Olivat muuten huostaluvutkin huomattavasti pienemmät tuolla vuosikymmenellä...
astmaatikko on niinkuin itse itsensä hoitaja (omahoito)
niin huono hoitojama ja tökkiminen
on varmaan tämän uuden astmahoidon "kehityksen" lopputulos.
************
http://www.astmaonline.com/507867/?itemId=593673&nav=yes
************
Kun tätä muutosta esimerkiksi astman hoidossa ajettiin tähän malliin terveyspiireissä
niin kaikenhan piti olla tietenkin myös terveyskeskustasolla
lääkäreiden ja muun henkilökunnan koulutuksen ja astmatietoisuuden osalta kunnossa.
Tietäen terveyskeskusten tilanteen (keikkalekurit ja pula lääkäreistä jne, ei olla erikoistuttu esimerkiks juuri astmaan, ei ole astmahoitajia) niin ei yhtään tarvitse tätäkään uutista sisältöineen ihmetellä.
On taas säästetty (erikoissairaanhoito).
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808158099996_uu.shtml
http://www.ess.fi/?article=205813
siksi, että vanhemmat eivät saa niitä mt-palveluja, jotka heille perustuslaillisina oikeuksina tämän maan kansalaisina kuuluisivat?