ja sitä edellisenä päivänä jne. Siis mitä tapahtui? Ei mitään. Avomies tuli töistä, ei tervehtinyt, ei edes vilkaissut, meni sohvalle katselemaan kisoja, siinä sitten "jurotti" koko illan, mitä nyt lasten kanssa keskusteli, mutta ei minun. En siis enää viitsi edes yrittää avata keskustelua. Olemme kahden kerroksen väkeä. Naisväki yläkerrassa, miesväki alakerrassa. Avoliittoa takana 20 vuotta. Ei tunteita. Kaipaan suunnattomasti läheisyyttä, mutta en hänen läheisyyttään. Ei ihme, että olen mennyt ihastumaan toiseen. Tätäkö se on koko loppuelämäni?
Tapahtui eilen ja
toissapäivänä
10691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tosin meillä kyllä puhutaan,mutta kun vaimo tulee töistä,niin suoraan sohvalle ja siinä pönöttää läskeineen.
tosin liikkuu se senverran,että hakee autolla muutaman siiderin.
mikään ei kiinnosta.
ei pakollinen siivous,ei mikään.
saa kyllä astianpesukoneen päälle,mutta sen tyhjääminen ei sitten enää onnistu.
koirankarvoja saa ola vaikka tuuman vahvasti lattialla,mutta ei tartu imuriin.
meillä siivotaan sen verran,mitä minä siivoan.
en ole mikään siivousintoilija,mutta tykkään,että on siistiä.
olenkin alkanut miettiä,että miksi en lähtisi.
en minä tuommoista könttiä viitsi sohvalla katsoa.
ja mikä parasta,viihdyn loistavasti yksinkin.
itseasiassa nautin,kun saan olla yksin ja rauhassa.
niinkuin nyt.
Vaimo on repsahtanut sivusuhteeseen.
Siinähän sitä jurottamisen syytä lienee.
edelle. Kyse on ihastumisesta, ei mistään suhteesta.
Miehet kuule lukee naista kuin avointa kirjaa.
Ei miehet tyhmiä ole.
naista lainkaan. Ei ainakaan minun mieheni. Eikä tämä ihastuminen ole minusta luettavissakaan. Luulisi nimittäin, että olen iloinen ja onnellinen, mutta asia onkin päinvastoin. Eihän miehet toki tyhmiä olekaan, minä tässä taidan tyhmä olla, kun jatkan tässä suhteessa.
Mies on monimutkaisempi olento kuin luulet.
Kehottaisin keskustelemaan miehesi kanssa.
Myös hellyys auttaa.
hänen kanssaan voisi keskustella. Nimenomaan liiton jatkamisesta/lopettamisesta haluaisinkin keskustella. Hellyyttä en halua hänelle antaa, enkä häneltä saada, koska niitä tunteita ei enää ole. En voisi enää rakastua häneen.
Naisissa on lopullinen syy.
Mies on pohjimmiltaan rehellinen
ja kiva. Nainen saa sen omilla
kälätyksillään pois kurssista.
No hei vaan ja samaan hengenvetoon osanottoni.
Jos oikeesti on noin surkeeta et joudut edes miettimään moista vaihtoehtoa niin morjens saman tien.Et tule katumaan vai alussa tuntuu rankalta vaihtoehdolta.
tosissani alkanut miettimään elämääni. Kai tämä on jokin ikäkriisikin, mene ja tiedä. Mutta kuitenkin, kun meillä on vain tämä yksi elämä, niin miksi elää näin? Tämähän on kuitenkin minun elämäni. Milloinhan ymmärtäisin tämän? Ajattelen vaan aina niin paljon läheisiäni ja heidän pärjäämistään, että on niin vaikea asettaa itseäni oman elämänsä ykköseksi. Olipas monimutkaisesti sanottu, mutta näin se vaan on.