Ylen aamu-TV:ssä oli tänään mielenkiintoinen haastattelu päihdeäitien kuntoutuksesta. Siinä kerrottiin, että odottavista äideistä 2/3 kuntoutuu päihteistä, jos vaan saavat apua. Kuitenkin on suuri joukko päihdeäitejä, jotka haluaisivat kuntoutua, mutta eivät uskalla apua hakea, koska pelkäävät, että lapsi viedään. Kyllä tuntui todella pahalta, että se ensimmäinen toimenpide voi jossain olla lapsen pois vieminen, jos äidillä olisi haluja parantua.
Päihdeäitien
kuntoutuksesta
17386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ett' vaikka äiti ei ole 7v. juonut pisaraakaan ei saa lasta kotiin.Päihdeäidit saavat pitää omansa.Katkeraksi tekee,
Juopoilta, narkkareilta, sekä lastenpito homoilta ja lesboilta, vaikka presidentti heitä suojeleekin.
Häkkiin vaan, piuhoja poikki ja muutakin hoitoa, kyllä täällä terveitä riittää jotka kasvattavat normaalia lapsia.
mutta miks just noin asiat menee ja miksi just heille siunautuu lapsia, lapsia jotka joutuu hunningolle jo heti syntymänsä jälkeen tai...?
Eli ollaan huumeissa, humalassa ja maataan missä ja milloin ja kenen kanssa, hällä väliä silloin!
Joku ehkä "kirkastuu ajatuksissaan" odotus aikanaan ja haluaa pitää lapsensa, mutta, mutta, se onkin jo myöhäistä...huh...tähänkö ollaan menossa nykyisin????
Tai ei olla vaan on jo menty!
raittiuslautakunta. Jokaisella kunnalla oli myös oma raiittiussihteeri. Samoin oli koululaisille talvi- ja kesäaikaan raittiusleirejä. Olipa kouluissa joka vuosi oikein raittiuskilpakirjoituskin, valtakunnallinen, jossa oli hyviä palkintoja.
Eli raittius vaihtoehtosena elämänmuotona oli läsnä ja edustettuna jo alakoululaisellekin jossain muodossa. Ja yhteiskunnan edesauttamana ja julkituomana.
Mitä onkaan nykyään. Missä kuulet edes sanan raittius tai päihteetön elämäntapa.
Tai missä näet nuorille suunnatun mainoksen, jossa todetaan että on muodikasta olla selvinpäin.
Tai mistä juuri elämäänsä aloitteleva nuori saa todellista tietoa alkoholin, huumeiden tai muiden aineiden vaaroista.
Kenelle on annettu pikkusormi ja se onkin viemässä koko kansakunnan käden.
väärinkäyttäjille!
On täysin edesvastuutonta huostaanottaa lapsi vuosiksi ilman, että tehdään elettäkään vanhemmale oikean avun tarjoamiseksi. Jos sitä tarjotaan, eikä apu kelpaa, on tilanne tietysti toinen. Mutta tuo on totta, että tilanne on ollut jo vuosia tuo, että päihdekuntoutusta ei todellakaan ole riittävästi tarjolla.
Ja on törkeää ja täysin laitonta olla palauttamatta lasta kun huostaanoton syyt ovat poistuneet!
Ja myös muut oikeat tuet lapsiperheille vähentäisivät ihan varmasti päihteidenkäyttöä. On tosi surullista lukea pitkäaikaissairaan äidin kirjoitusta kun hän kertoo, miten yllättävä sairastuminen saattoi hänet tilanteeseen, jossa lapsilta joutuu kieltämään tavallisen elämisen hokemalla koko ajan "ei ole rahaa, ei ole rahaa siihenkään". Aivan varmasti tuo stressaa ja on äärimmäisen kuluttavaa pitemmän päälle.
Haluan uskoa, että siirryttäisiin ajattelemaan lapsilähtöisesti ja vanhempia tuettaisiin vanhemmuudessa, eikä pelkästään painettaisi maahan ja haukuttaisi joka siunatun ongelmasta, mitä vinoutunut perhepolitiikka pystyy sisällään pitämään.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu745661_page0.htm
Päihdeongelmaisten äitien hoito tehoaa
Päihdeongelmaiset äidit ja heidän vauvansa hyötyvät hoidosta. Raskaana olevien alkoholi- ja huumeongelmaisten äitien hoito Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeissa näyttää vähentäneen vauvojen tarvetta vieroitushoitoon.
Nykyisin alle kymmenesosa vauvoista tarvitsee vieroitushoitoa syntymänsä jälkeen. Vielä vuonna 2005 vieroitusoireista kärsi joka viides vastasyntynyt.
Ensikodeissa olleista alkoholi- tai huumeongelmaisista äideistä kolmannes selviää vanhemmuudestaan hyvin. Kolmasosa tarvitsee tukea myöhemminkin. Joka kolmas lapsi joudutaan sijoittamaan hoitoon muualle kuin äidin luo.
Vaikean päihdeongelman lisäksi näillä äideillä on huono taloustilanne, moni on työtön ja suurelta osalta puuttuu ammatti. Naisten päihteidenkäyttö on alkanut usein jo teini-iässä.
Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeissa on kuntoutettu kymmenen vuoden aikana jo tuhat äitiä ja perhettä.
STT
*****************
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=700006
Päihdeäitien kuntoutus retuperällä
Päihdeäitien ja heidän lastensa auttaminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Se vaatii lujaa tahtoa kunnilta ja valtiolta.
Ja lisää resursseja. Tätä mieltä on Mannerheimin lastensuojeluliiton uusi pääsihteeri Mirjam Kalland...............
*****************
http://www.kaleva.fi/plus/juttu719835_page0.htm
Arjen tuki auttaa päihdeäitejä
Päihdeäitien kuntoutuksessa on saavutettu hyviä tuloksia intensiivisellä, pitkäkestoisella ja vapaaehtoisella osallistumisella, jossa apu tuodaan perheen kotiin...........
***********************
http://www.kaleva.fi/plus/juttu598413_page0.htm
Päihdeongelmaisten äitien hoidosta saatu hyviä tuloksia
Kotimaa 19.9.2006
Päihdeongelmaisten äitien hoidosta on saatu hyviä tuloksia.
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa meneillään olevassa tutkimuksessa yhdelläkään äideistä ei ollut vakavia päihderetkahduksia lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana.
Lasten kehitys eteni hyvin, eikä huostaanottoja tarvittu.................
______________
http://www.ulapland.fi/?newsid=5940&deptid=11888&languageid=3&news=1
.........
Päihdeongelmien monimutkaistuminen, työn oikeudellistuminen ja markkinoistuminen vaativat sosiaalityöntekijältä vahvaa koulutusta ja vankkaa ammatillista identiteettiä.
– Sosiaalityöntekijöiden koulutus ei anna kokemukseni mukaan tällä hetkellä todellisia valmiuksia käytännön asiakastyöhön päihdehuollossa, joten täydennys- ja jatkokoulutus ovat välttämättömiä vastavalmistuneille päihdehuoltoon hakeutuville sosiaalityöntekijöille, Merja Laitila-Ukkola sanoo...........
**************
Taas tiedetään miten pitää (jo lainkin mukaan!) toimia muttei nyt vaan sitten viitsitä kun ei ole sitä rahaa.....
kun seuraukena tuntuu olevan aina huostaanotto.
Jos perhetyöntekijät käyvät perheissä, he kartoittavat vain perheiden negatiivisia puolia, jolla varmistetaan huostaanotto. Näin täällä palstalla on monen äidin kertoman mukaan tämä tilanne. Perhetyö olisi onnistunutta, jos perhetyöntekijät menisivät perheisiin ihan toisin asentein: miten voin auttaa perhettä, että lapsi/lapset saavat olla kotonaan. Keskustelu lapsen kasvatuksesta olisi mielestäni ensisijainen tehtävä. Perheen tulisi saada kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla, mutta perhetyöntekijöillä voisi olla uusia näkökulmia, mikä on tärkeintä tässä asiassa. Varsinkin yksinhuoltajaperheissä saattaa jaksaminen olla pahin puute: miksi ei järjestettäsi perheelle kotiavustajaa ja lastenhoitajaa silloin tällöin, niin vanhempi saisi levätä. Nuoremmilla ihmisillä saattaa olla vaikeuksia taloudenpidossa, talousneuvonta olisi se apu tällöin. On varmaan monia tapoja auttaa, mutta nykyasentein perhetyöntekijät menevät (yleensä vastoin perheen omaa tahtoa) perheisiin valmistelemaan huostaanottoa.
Kuka uskaltaa tunnustaa kärsivänsä päihdeongelmasta, silloinhan lapsi viedään heti. Minusta tuntuu, että nuo ohjelmat päihdeäitien auttamiseksi ovat samanlaista touhua kuin tämän kesän romanialaisten auttaminen, joka sai maailmalla paljon julkisuutta: mentiin hdl:n toimesta kartoittamaan auttamistavetta ja tultiin siihen tulokseen, että lapset on huostaanotettava.
Avohuollon tukitoimia ei ole loppujen lopuksi juurikaan mitään tarjolla. En laske tukitoimeksi lastensuojelun sosiaalityöntekijän luona ravaamista, sehän vain rasittaa perhettä, kun on huostaanottopelko koko ajan päällä. Sosiaalityön asenteet kaipaisivat todellakin muuttamista: autetaan perheitä, eikä viedä heiltä lapsia sijaishuoltoon. Tämä ei ole lapsen edun mukaista. Tämä ei ole vanhemman edun mukaista. Tämä ei ole kuntatalouden edun mukaista.
Mistähän tämä järjetön huostahulluus johtuu, sen haluaisin tietää ennenkuin elämäni joskus hamassa tulevaisuudessa päättyy. Huostaus on ollut elämäni pahin kriisi, josta pääsee yli jotenkuten. Unohdu tämä kidutus joskus. Se ei tule koskaan onnistumaan.
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=36818&search=perhety%F6ntekij%E4
YLE24:n arkistohaku
Otsikko Perhetuki vähentää huostaanottoja
Julkaisuaika 14.10.1999 18:32
Palvelu Uutiset
Valtakunnallisilla perhetukipäivillä Lahdessa on todistettu perhetuen merkitys lastensuojelutyön osana.
Lasten huostaanotot ovat vähentyneet ja lyhentyneet,
kun perhettä on autettu auttamaan itseään.
Perhetuki aloitettiin Helsingissä noin 15 vuotta sitten. Myös Rovaniemi ja Tampere ovat olleet edelläkävijöitä. Tällä vuosikymmenellä idea on levinnyt nopeasti eri puolille maata.
Perhetukityöntekijöiden tavoitteena on auttaa ongelmaperheitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Perhetukipäivien isäntä, perhetyöntekijä Jussi Hämäläinen laskee, että jokainen vältetty huostaanotto on yhteiskunnalle miljoonan markan säästö.
Stakes kartoittaa parhaillaan perhetyön työmuotoja ja tuloksia.
__________________
ja toinenkin uutinen
______________
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=36689&search=perhety%F6ntekij%E4
YLE24:n arkistohaku
Otsikko Hyviä kokemuksia perhetukityöstä Lahdessa
Julkaisuaika 13.10.1999 19:27
Palvelu Uutiset
Lahdessa on saatu hyviä kokemuksia avohuollon ja laitosten väliin sijoittuvasta perhetukityöstä.
Viime vuosien aikana lastenkodeista on jalkautettu perhetyöntekijöitä kentälle. Lastenkodit ovatkin osittain muuttuneet perhetukikeskuksiksi, jotka reagoivat nopeasti tilanteisiin.
Tavoitteena on sekä ennaltaehkäistä lasten huostaanottoja että tukea vanhempia huostaanoton aikana, sanoo Nikkilän lastenkodissa työskentelevä perhetyöntekijä Jussi Hämäläinen.
Lahdessa käynnistyneeseen perhetyön koulutusseminaariin osallistuu 350 sataa ammattilaista eri puolilta maata.
Lahden Radio
_______________________
Et silleen sitä vielä 1999 vähennettiin lasten huostaanottojakin näiden viranomaisten palkkaamien korvaparien avulla.
Mikä sitten lienee totuus koko lastensuojelun tilanteesta siihen maailman aikaan, onkin jo toinen juttu.
jossain väitöskirjan (?) julkistamisen yhteydessä.
Ajatuksena lehtiuutisessa
(tutkimusaihe ei liittynyt itse lastensuojeluasiaan)
oli, että perhetyöntekijä on perheessä vain tekemässä negatiivisia havaintoja ja kirjauksia perheen toiminnasta ja elämästä.
"Koska lapsen huostaanottaminen maksaa yhteiskunnalle sijaishuoltona n. 70-80 000 euroa vuodessa olisi pyrittävä ehkäisemään huostaanottoja. Lisäksi on rahallisesti mittaamattomissa, mitä kärsimystä huostaanotto aiheuttaa perheelle. Lapsen tulevaisuus voi vaarantua vakavati, kun hän joutuu kasvamaan ilman oman perheen rakkautta ja tukea.
Tämän johdosta perhetyöntekijän tulee keskusteluin vanhemman ja lapsen kanssa pyrkiä ensimmäisillä käynneillään vain kartoittamaan perheen positiiviset puolet ja voimavarat sekä kirjoittamaan näistä käynneistä joka kerran muistio, joka hyväksytettän myös vanhemmilla ja yli 12-vuotiailla lapsilla allekirjoituksin. Muistiot toimitetaan myös sosiaalityöntekijälle.
Perheen hyvän elämän kartoittamisen jälkeen voitaisiin ottaaa puheeksi perheen ongelmia, joihin perhe katsoo itse tarvitsevansa apua. Tämä apu pyritään järjestämään viivytyksettä. Avun tarpeesta kirjoitetaan muistio, joka hyväksytettään vanhemmilla ja yli 12-vuotiailla lapsilla. Muistio lähetetään sosiaalityöntekijälle, jotta hän aloittaa perheen avun saamiseksi konkreettiset toimenpiteet"
jne. Tämä olisi jo iso asennemuutos perhetyöntekijän työhön. Vaikka perheen tukemiseen menisi 50 000 euroa vuodessa, olisi se kuitenkin yhteiskunnalle iso säästö. Ja useampi perhe ei varmaan noin isoja summia tarvitse, mikäli tarvitse lainkaan.
Omat kokemukseni perhetyöstä ovat
olleet erittäin negatiivisia. Heidän tavoitteenaan ei yksinkertaisesti ollut muu, kuin saada kaivettua perheestä esille niin paljon negatiivista, että huostaanotto saadaan mahdollistettua.
Muidenkaan kirjoituksissa perhetyöntekijöistä en ole lukenut mitään positiivista. Onkohan heidät todellakin koulutettu asennevammaisiksi?
perheneuvolan, parisuhde-/perheterapian, lastenneuvolan, psykologin, psykiatrin, päihdetyöntekijän jne
ammattilaisen korvikkeeksi.
Siis näiden järjenjättiläisten eli sossujen taholta ja toimesta.
Sossujen piireissä siis kuvitellaan oikeastikin,
että ihminen (yleensä nuori, ehkä jopa jotain 2.asteen kouluakin jo saatetty käydä)
joka miettii
että menisikö kahvila-apulaiseksi vai perhetyöntekijäksi
ja senkin hän vielä valitsee perusteella,
että kummasta hommasta saa liksaa enemmän.
Siis tälläinen hemmo tai hertta
on sitten sossareiden mielestä oikee ammattilainen auttaan, ja laittaan
lapsiperheiden asioita kuntoon ja kondikseen.... siis oikeesti niinku täh!
Ja että samalla kun laittaa lapsiperheen asiat "järjestykseen"
niin kirjailee romaanin eli asiakaskertomuksen
joka on lapsiperheen tie huostahelvettiin.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=728737
Perhetyön avulla ulos umpikujasta
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan perhetyötä tarvitsevat perheet ovat vuodesta toiseen hyvin samantyyppisiä.
Taustalla on usein ero, väkivaltaa tai päihteitä.
Perhetyöntekijä ilmestyy perheen arkeen yleensä lastensuojelun kautta. Perheen tilanne on jo ajautunut niin pahaan umpikujaan, että viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan tilanteeseen.
Tyypillisesti perhetyöntekijä auttaa perhettä elämällä arkea heidän kanssaan. Hän voi esimerkiksi pestä pyykkiä tai auttaa lapsia heidän läksyissään.
Ensi- ja turvakotien liiton perhetyön kehittämispäällikkö Helena Niemen mukaan perhetyö muuttaa eniten lasten elämää, mutta sen avulla voidaan myös säästää yhteiskunnan varoja. Yksi perhetyöllä autettava lapsi maksaa yhteiskunnalle noin 3 500 euroa, kun esimerkiksi huostaanotto maksaa yhteiskunnalle vähintään 55 000 euroa.
muttuneet paljon edellisestä kuulemastani, josta on jo aikaa.
Silloin oli meneillään kokeiluprojekti päihdeäitien kuntoutuksesta ja kuulin siitä viimeisen kerran sellaisessa tilanteessa, jolloin osattiin kertoa tulosten olevan hyviä, mutta RAHOITUS OLI LOPPU. Silloin kirjoitin useaan kertaan lisärahoituksen puolesta ja myöhemmin kyselin jatkosta, miten kävi. Ei ole mitään kuulunut, mutta olisikohan tämä juttu nyt siitä projektista?
EHDOTTOMASTI SATSATTAVA KUNTOUTUKSEEN!!!!!!!!
Kyllä se niin on, että ei yhteiskunnallakaan ole oikeutta säästää syntymässä olevien lasten terveyden kustannuksella! Vai onko?
mutta vaan liian myöhään. Itseltäni huostaanotettu tyttö vuonna 2005, edelleen on huostassa mutta palaa kotiin ens vuonna. Minä olin masentunut, itsetuhoinen ja alkoholilla parantelin kovasti ongelmiani. Sossusta en saanut muuta apua kun perhetyötä mikä ei paljoa mun tilannettani parantanut. Itse kävin sos-toimeen sanomassa että mun voimat on loppu ja pyysin sijoitusta lapselleni. Sen jälkeen kun lapsi pääsi sijoitukseen, aloin minä saada apua moneltakin taholta. Jäi vain ihmetyttämään, että miksi sain apua vasta sitten kun olin lapseni jo antanut pois? Sossussa oltiin erittäin tietoisia ongelmastani mutta mitään siellä ei tehty asian parantamiseksi. Nyt mennyt pitkään hyvin ja saan vihdoinkin lapseni takasin kotiin.
kuntakohtaiset erot...
Onneksi sait apua ja onnittelut sitkeydestäsi, sekä siitä, että olet saamassa lapsen kotiin!
Muuten tuokin, että kotiutuminen on näköpiirissä, viittaa siihen, että asut sellaiset sossutoimiston alueella, jossa asiat ovat kuta kuinkin järjestyksessä. Eihän huonommilla alueilla ole kotiutuksesta tietoakaan, sossut eivät yksinkertaisesti ehdi ryhtyä niin turhanpäiväiseen juttuun kuin huostan purkuun.
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, että miksi ei tarjottu apua ennen huostaanottoa. Ei perhetyö tosiaan ollut teidän ongelmiinne mitään korjaavaa apua, sanotaan paremminkin mitä-lie-apua, että sossu pääsi kirjaamaan avohuollon tukea tarjotun.
tietäen sossulaisten järjenjuoksun niin onhan sekin mahdollisuus olemassa.
että sossu laittaa "vaivaan ku vaivaan ja tautiin ku tautiin"
- perhetyöntekijän.
aikaa ihmisiä kuuntelemalla.
Saadaanhan ne last.suojelukustannukset kasvamaan turhalla työllä vaikka millaisiin lukuihin.
Ja kaikkea muuta loistokasta tehdään, kuten jokin aika sitten valmistui Kuopioonkin uusi perhekeskus, mutta se seisoi suljettuna, koska kaupungilla ei ollut varaa sen avaamiseen...
parasta, mitä monelle perheelle voitaisiin tarjota, niin tuohon minäkin kiinnitin huomiota huvittuneena tai järkyttyneenä, että uusi perhekeskus seisoo Kuopiossa käyttämättömänä. Uskomatonta tosiaan!
Sairasta säästämistä ja pieleen mennyttä budjetointia kunnissa, ei siitä vanhempia voi syyttää, vaikka häirikkö kuinka haluaisi.
Kenenkähän käteen se peili tässäkin tapauksessa kuuluisi?