Tuntuu, että nyt ja tulevaisuudessa ei enää juuri ole olemassakaan rauhallisia, viikonloppuillat fiksusti viettäviä naapureita. Päihteiden käyttö on revennyt käsistä, ja jo keski-ikään ehtineet 60-70-luvun vapaan kasvatuksen saaneet aikuiset eivät piittaa muista, vain itsestään. Päihteiden ja toivottomuuden ajamina ihmiset ovat myös psyykkisesti sairaita, arvaamattomia. Kun kaduilla hakataan joka päivä tuntemattomia vastaantulijoita tai tapetaan, niin mitä voi odottaa häirikkönaapurilta kun soittaa ovikelloa? Päättäjät ovat myös luoneet sellaisen svedumallisen sosialistidemokraattisen hyysäysmallin lainsäädäntöönkin, jonka yksi piirre on se että häirikköasukkaan häätäminen on hidasta, toivotonta puuhaa ja voi pahimmillaan aikaansaada kostokierteen.
Itse olen ainakin menettänyt toivoni asian suhteen. En enää jaksa muuttaa häiriköiden takia muualle, vaan koetan elellä miten parhaaksi näkee metelin keskellä.
Itse olen ainakin menettänyt toivoni asian suhteen. En enää jaksa muuttaa häiriköiden takia muualle, vaan koetan elellä miten parhaaksi näkee metelin keskellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en ole oikeastaan koskaan törmännyt noin huonoihin naapureihin. Muutama juoppo ja narkkari on ollut (narkkaripariskunta oli kyllä hiton hiljainen, juopot eivät niinkään), mutta niistäkin pääsi pois kun muutti omaan...
Pois lähiöstä on lääke potemaasi vaivaan... :)
"Muuta pois lähiöstä", just joo. Eikös se pitäisi vielä olla semmoinen homma, että häirikkö lähtee, ei normaalisti asuva? Sitäpaitsi, meneppäs stadissa asumaan vaikka kantakaupunkiin (Töölö, Kamppi, Kallio, jne), niin törmäät samaan asiaan. Etenkin nuoret aikuiset asuvat siellä, bailaten, valvoen, juoden, kapakoiden ja möykäten. Ja kapakoita on talojen kivijalassa, että se siitä rauhasta. Eli voit maksaa kantakaupungin asunnosta muutaman sata tonnia päästäksesi vielä suurempaan metelihelvettiin, ei kiitos.
Stadin kantakaupungista on kokeiltu krunikka, kallio (no, hakaniemi) ja vallila. Vallilassa oli tuo juoppo alakerrassa, joka soitteli pianoa yöllä. Ei sielläkään muuta häiriötä naapureista.
Oliko vain liian hyvä äänieristys, kun jokainen talo oli rakennettu ennen 50-lukua? Hmm...
Ja ei, häirikköjen paikka on lähiöissä, etteivät tule ihmisten ilmoille mekkaloimaan. :)
Oiskohan ongelmana myös tiedonpuute, koska meteliin saa apua myös virkavallan kautta. Ei he asukkeja pihalle heitä, mutta työraporttiin tulee merkintä joka taas on sitä faktaa jota tarvitaan häätämisen perusteisiin. Yksittäiset valitukset ovat samaa kuin myrskyssä huutelisi. Täytyy vain jaksaa pitkällä pinnalla uskoa asiaansa ja tehdä töitä sen eteen.
Joten se, ettei tapahdukaan mitään on myös oire yhden sortin uusavuttomuudesta. Asioista on jaksettava ottaa selvää.
Pää pystyyn vaan ja paremmalla voimalla vaikeuksia päin!
Näinhän se on, valitettavasti. Ryypiskely viikonloppuisin on jo niin tavallista että varsinkin kaupungin asunnoissa siitä aiheutuva jatkuva metelöinti on sietämätöntä. Nuoret on tottuneet elämään täysillä (lue: täydellä volyymillä). Vanhempia, keski-ikäisiä taas ei ole kasvatettu ottamaan muita huomioon. Uskallapas huomauttaa asiasta näille häiriköille niin saat kuulla olevasi pirunmoinen kyttääjä jolla ei ole omaa elämää. Tarkoittaakohan tuo 'hanki oma elämä' siis että tule mukaan joukkoon rellestämään ja häiritsemään?
niinpä. Ihmettelen kun kakaroiden annetaan kirkua, kiljua ja tapella päivät pitkät tuntitolkulla yhteen menoon. ja jopa puoli neljään asti aamupuolelle yötä. äiti vaan karjasee väliin jotakin.
MENEE HERMO. Jo toinen kauhuperhe samassa asunnossa. Kirkuminen kuuluu saunaankin, että ei edes siellä saa rentoutua. kuuluu parvekkeelle jos menis sinne istumaan.
Älkää, pleace muuttako metelöivän apinalaumanne kanssa kerrostaloon, mikäli ette osaa käyttäytyä.
Kerrostalossa pitää kyllä kestää normaalit asumisenäänet, mutta kerrostalossa pitää myös ottaa naapurit huomioon noilla "normaaleilla" asumisäänillänsä.
toisilla kun on tuo alituinen karjuminen sitä "normaalia" arkea.