voi käydä. Lapsenteko iässä nainen no haluaa tietty lapsia. Minä vanha ukko jo ne tehnyt.
No aikamme kun sähellettiin niin tiesihän sen miten siinä käy. Vuosi meni hyvin ja nyt on pullat uunissa.
No vastuunsa kai tässä on kannettava vuoden iloittelusta. Kova on hinta nyt harmittaa hiukan.
Mutta pakko asennoitua iloisesti tähänkin elämän käänteeseen. Vaikkei nyt ihan suunniteltua ollut, ainakaan minun osalta. Mutta nainen niitä lapsia vonkasi, joten näin se meni. vaikka vastaan pyristelin.
Hemmetin viettelijä, että ne osaa viedä koko ukon kun erehtyy antamaan pikkusormensa.
Nyt olen nalkissa, pallo jalassa.
Huh huh kai se on jaksettava taakkansa kantaa vaikka ikä painaa ja olisi kiva vaikka Lapin korpia samoilla ja maailmalla matkustella ja harrastella harrrastuksiani.
Mut eikun piti mennä söheltämään ja nyt ollaan pinnasankyä ettimässä. Ihan tulee nuoruus mieleen. Voi h...deja vu tää on eletty ja nähty. Nyt toiselle kierrokselle joutui.
aargh tukea kaipaisi onko kohtalotovereita. Tämän ikäisissä miehissä jotka vielä lapsia tehneet tei teette?
No aikamme kun sähellettiin niin tiesihän sen miten siinä käy. Vuosi meni hyvin ja nyt on pullat uunissa.
No vastuunsa kai tässä on kannettava vuoden iloittelusta. Kova on hinta nyt harmittaa hiukan.
Mutta pakko asennoitua iloisesti tähänkin elämän käänteeseen. Vaikkei nyt ihan suunniteltua ollut, ainakaan minun osalta. Mutta nainen niitä lapsia vonkasi, joten näin se meni. vaikka vastaan pyristelin.
Hemmetin viettelijä, että ne osaa viedä koko ukon kun erehtyy antamaan pikkusormensa.
Nyt olen nalkissa, pallo jalassa.
Huh huh kai se on jaksettava taakkansa kantaa vaikka ikä painaa ja olisi kiva vaikka Lapin korpia samoilla ja maailmalla matkustella ja harrastella harrrastuksiani.
Mut eikun piti mennä söheltämään ja nyt ollaan pinnasankyä ettimässä. Ihan tulee nuoruus mieleen. Voi h...deja vu tää on eletty ja nähty. Nyt toiselle kierrokselle joutui.
aargh tukea kaipaisi onko kohtalotovereita. Tämän ikäisissä miehissä jotka vielä lapsia tehneet tei teette?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuule mulle kävi tismalleen samalla tavalla. Jo kolmas kerta. Ja aina vaan lisää. Ja sit tää nuorinainen vielä naureskelee ikäisilleen miehille kun ne sudittelee liikenteessä takavetoisilla autoillaan ja lippalakki päässä. Mikä näihin naisiin on menny?
Varaudu, sekin hetki tulee kun huomaat olevasi vain elatusmaksujen maksaja...kun kerran on kyseessä huomattavasti nuorempi nainen??? kai...lycka till...
Ei enää jaksaisi niitä yövalvomisia yms...
Muistan miten raskasta se oli lasten kasvatus.
Mielelläni maksan elatusmaksut, vaikka ylimääräistäkin jos siitä piinasta vain pääsen, että pitäisi vielä kasvattaa 20 vuotta lasta.
Ei minulle talous ole ongelma. tässä iässä on jo tullut sen verran vakavaraiseksi, ettei haittaa.
Ajattelin että jos sille omakotitalon hommaisi, toivottavasti se löytää hyvän isähahmon lapselle sitten. Ja minä saan jatkaa kulkuani.
Ehkäisyvalistustako pitäisi täällä sun ikäiselle antaa ??? :))) Jos vähänkään miehiä tunnen, luulen, että olet vähän ylpeä ? Kaikesta huolimatta. Siis vuoden olitte muhinoineet.
Mitä ihmettä valitat? Onko appiukko vaatimassa alttarille tai jotain ? Siis oletko sittenkään aikuinen mies, minun mielestäni et.
pojat on poikia ja tytöt tekee niitä lisää. Näin se menee. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Hienoa, että nuoret naiset ovat ymmärtäneet jotkin fiksuimmat, että ottaa vanhoja miehiä. Valitsee sellasen sopivan, katsoo että on kunnollinen terve yms... tietää että geenit on tällöin hyvät. Senkin ottavat huomiaan että on taloudellisesti turvattu tulevaisuus lapselle.
sitten voikin hoidella ittensä paksuksi ja häipyä rasittamasta miespoloista henkisesti millään lapsenkasvatusjutuilla, kun ketä miestä sellanen oikeesti kiinnostaa. Ei mua ainakaan.
Parempaakin tekemistä on.
Vielä tässä 10 vuotta meinasin sähläillä. Nainen jo suunnittelee omaa kämppää. Lupasin sille ajokortin maksaa vielä ja auton hommata. sitten asunnon jossain vaiheessa. Itsellä on jo seuraava "seikkailu" ollut odottamassa, jonkin aikaa, että millon vapaudun.
sitten kymmenen vuoden päästä otan jonkin kivan omanikäisen naisen elämänkumppaniksi, kaveriksi jonka kanssa maailmaa katsellaan eläkepäivät. sitten ei varmaan enää tuo seksi niin nälkäisesti minuakaan vie, että voi seesteisemmin elää.
Se on oikeasti järkyttävä, tuo nuorten naisten seksuaalinen vetovoima meihin vanhoihin miehiin. Siis siinä vaiheessa kun niihin erehtyy koskemaan. Huh huh. Henkisesti toki raskasta tälläinen elämä, mutta valintani olen tehnyt.
En tosin suosittele kellekään. Psyyke ja fysiikka on tosi kovilla, mut kun on tiensä valinnut niin pois ei voi kääntyä ennen kuin se on lopuun kuljettu.
Hei te valittajat. Menkää tekemään sterilisaatioleikkaus. Se on yksinkertainen toimenpide miehille, jos olette sitä mieltä että olette maailmaan saattaneet jo tarpeeksi lapsia. Näin oli nykyinen mieheni tehnyt ja sattumoisin myös minä ennen kuin tavattiin. Eipä tule vahinkoja vaikka kuinka sähellettäisiin.
Sitä ei tarvitse edesw kumppanille kertoa, ei vain tule lapsia, ei tule...missä lienee vika.
Seksistäkin menee maku, kun ei ole sitä luonnollista jännitystä. Voi voi teitä liian fiksuja ja järkeviä ihmisiä. Täytyy elää tunteella ja täysillä.
Vai olisikohan pitänyt jättää se LSD-trippi, taisinpa hiukan flipata siinä prkl....
No takaisin ei ole paluuta.
Taisit käsittää asiani ihan väärin. Et tiedä sterilisaatiosta mitään. Siinä ei mene halu eikä kyky. Ainoastaan ei tarvitse kasvatella vanhoilla päivillään lapsia joita ei olisi loppujen lopuksi halunnutkaan kun tarkemmin tuli ajateltua. Päätös on jokaisen oma ei sitä tarvitse edes kumppanilta kysyä. Itse olen katsonut "velovollisuuteni" täyttyneen kun 3 lasta synnytin ja niistä huolehdin. Totesin lapsilukuni olevan siinä ja piste.
Viitsitkin vielä voivotella! Kyllä lapsen hankkimisesta päätetään yhdessä ja jos päätetään. Niin ei ole varmaa saadaanko niitä.
Itse olet osasi valinnut. Jos alkaa seurustella lapsettoman nuoren naisen kanssa. On hyvin todennäköistä, että lapsia nainen haluaa. Olihan se kiva vuodenpäivät paneskella, mutta ei sitten sen enempää. Ei pidä vaihtaa nuorempaan, jos ei ole valmis muuhun kuin naimiseen.
Itse rakastuin vanhempaan mieheen, hän ei aluksi halunnut lapsia. Laitoin välit poikki. En olisi missään tapauksessa alkanut vonkaamaan lasta sellaisen ihmisen kanssa jolle se olisi ollut vastenmielistä.
Mies tuli toisiin ajatuksiin. Meillä on jo 12 v tyttö. Mutta ei me oltu silloin lähelläkään neljääkymppiä, kumpikaan.
Nykyään lapset tehdään nelikymppisinä. Et ole ainoa "vanha iskä".
Kesällä olimme eräällä mökillä saunomassa ja juhlimassa nelikymppisiä, me kaikki olimme samaa ikäpolvea. Kaikilla paitsi minulla oli alle kouluikäiset lapset osa vanhempia, kuin minä.
Onneksi oman lapseni sain nuorempana. Nyt on mukava lapsen kanssa harrastaa yhdessä. Olisikohan aika siirtyä takaisin aikaan, jolloin lapset tehtiin nuorena. Toisaalta onneksi sen voi päättää jokainen itse, jos voi.
piti olla opiskelujen loppuun asti. mutta meni sitten överiksi.
alkoi haluta oikeaa suhdetta. No sovimme että kokeillaan. Muttei oikein toiminut halusin eron. Hän halusi lapsen. Hankkiutui sitten raskaaksi, jottei suhde lopu. Kuvitteli sen korjaavan asiat.
No nuoruuden typeryyttä en osannut odottaa sellaista että kukaan voi olla nin naivi.
Kuitenkaan ei lapsen ole hyvä kasvaa suhteessa jossa toinen osapuoli on masentunut tapahtuneesta. Vankeuteen joutumisesta.
No sen verran nyt on löytynyt järkeä, että muutetaan erilleen. Ooompa siinä sitten kuitenkin jotenkin mukana.
Ei elämää voi näytellä ja elää velvollisuuden tunnosta. se pitää elää niinkuin tuntuu, muuten masentuu marttyyrin rooliin.
Mutta kuten aina elämä muuttuu ja tilanne elää. eihän sitä lopulta tiedä miten tämä menee.
Kyllä haluttomuus lapsentekoon pitää tehdä kumppanille selväksi. Jos se aiheuttaa eron, niin näin saakin käydä.
Tällöin pitää etsiä kumppaniksi se jolla on samankaltaiset ajatukset lapsettomuudesta - oli kyse nuoremmasta tai oman ikäisestä.
Nyt lopputulemana on ei rakastava pari, riidat, ehkä ero ja kaikesta tästä tulee eniten kärsimään tämä syytön, lapsi.
Parempi pistää lusikat jakoon siis ennen lapsen hankintaa, ei sen jälkeen.
ehdottavat. No se on pelottava valinta tietty, mutta paras vaihtoehto kuitenkin.
Harmittaa kaikkia jonkin verran. Varsinkin raskaana olevaa naista pelottaa tulevaisuus.
Mutta pitää vain olla tukena kaikessa, eikä hävitä maisemista.
No onneksi ei ole taloudellisia ongelmia niin sillä puolella kaikki toimii. tosin se henkinen puoli on sitten vaikeampi.
Kai se joku ukin rooli sitten mulle on tässä jutussa.
ketään tuomitsemaan. Tsemppiä!
Itse olen vanhojen vanhempien iltatähti. Isäni oli 56 kun minut alulle pani ja äitini 20 v nuorempi.
Muistan isäni vain harmaatukkaisena pappana, en oikein mieltänyt koskaan isäksi. Oli pikkutytön mielestä niin "vanhanaikainen" kun kavereilla oli kaikilla nuoremmat isät ja äiditkin. Siksi tein kohdallani ratkaisun, etten ala kovin vanhana enää synnyttelemään vaan odottelen niitä lapsenlapsia.
Aivan selvästi näin tuleepi käymään, koska tässä on riittävästi rovokatiivista nostetta, totta ja tarua ja ylimielisyyttä...Naiset haastelee tän pinnalle. Jep!
hakee suuntia tuo elämä. Nyt voi tuntua raskaalta, mutta kun tottuu tilanteeseen niin asioilla on tapana järjestyä parhain päin
Sinulla olisi aikuisen miehen mahdollisuus olla hyvä isä ja miehenmalli lapselle, mutta haikailet edelleen seksisuhteiden perään. Yhtälö on ikävää luettavaa. Luulisi tuon ikäisellä miehellä olevan jo ymmärrystä, että lapsi tarvitsee kaksi rakastavaa vanhempaa, eikä isää kuitata asunnolla, autolla ja ajokortilla.
Juuri se kasvatusvastuu on sinun velvollisuutesi, ei maallisen mammonan työntäminen nuorelle äidille, jolla ei ole samaa elämänkokemusta kuin sinulla.
En usko, että tarinasi on totta. Hyvä provo, mutta provonakin jo niin surullista luettavaa, että soimaan sinua siitä.
terveisin lasten äiti; lasten, joiden isä ei välitä heistä pilkun vertaa.
Näin se vain on. enkä voi itseäni enää muuttaa.
En ole ikinä pitänyt tai halunnut lapsia. Ensimmäinen liittoni kesti yli 10 vuotta. Vaimo pakotti lapsia hankkimaan. No ne hankittiin meni 10 vuotta sitten ero. Ei lasten syystä tai kasvatus erimielisyksistä vaan elämän eri tilanteista. Olin roolimalli ja isä lapsilleni kuten kuuluukin. Käytin siihen ja edelleen käytän vkl isänä lapsiini aikaani. En sano että se vastenmielistä olisi.
Se on silti raskasta, varsinkin kun viikonloppuisän tehtävä on vaikein. Lapset pääsääntöisesti kasvavat äitinsä luona eli heistä tulee hänen kaltiaisiaan ja sen kasvatusmallin ja elämänmallin mukaisia.
Et välttämättä tällöin edes tunnista lapsia omiksesi, tiedät vain mutta ihmisinä ovat vieraita ja outoja. Etkä edes välttämättä pidä niistä tavoista ja asenteista ja arvomaailmasta mitä he sitten edustavat. No tuot omaasi sen minkä pystyt. Silti olet heikommilla.
Joten olen sitä mieltä että parempi jos ero tulee niin toisen osapuolen oman ja lasten edun mukaan on joskus parempi kadota maisemista.
Nyt tilanne on saman toistoa. Sanoin etten halua laspia. suhteen piti olla sellainen ja sen piti päättyäkin jossain vaiheessa.
Mutta tilanne on nyt mikä on en syytä sitä itseäni enkä toistakaan yhtään sen enempää. typeriä molemmat.
Mutta minullakin on vain yksi elämä. olen jo kerran elämääni käyttänyt lasten kasvatukseen ja antanut sitä niille niin paljon kuin olosuhteet sallivat. En halua enää tehdä sitä. Tuntuu että elämälläni ei ole merkitystä ja käyn samoja latuja uudestaan. Olisin vain katkeroitunut kaikesta että joudun marttyyrinä uhrautumaan "taas" lasten tai lapsen edestä.
Lapsi kärsisi minun masennuksestani etc...
En vain voi. Olen yrittänyt ajatella asiaa että voisinko muuttaa asennettani ja tehdä sen puhtain tuntein ja ilomielin. Se ei onnistu ei mitenkään.
Ei pelkällä vastuunottamisella ole mitään merkitystä jos se ei tule puhtaasti sydämestä ja rakkaudella lasta kohtaan.
On etsittävä muita ratkaisuja.
No onneksi nuoresta iästään huolimatta tuleva äiti ymmärtää myös minun tilanteen. Hän kokeekin syyllisyyttä jos koettaa painostaa minua "tuhlaamaan" elämääni hänen halujensa mukaan. Joten on sopeutuvainen etsimään kaikkia osapuolia tyytyväiseksi tekeviä ratkaisuja.
Onneksi on kuitenkin paljon sukua miehiä ja naisia ympärillä lähellä. Jotta ei kukaan tässä yksin jää. enkä minäkään mihinkään katoa. En vain ole varmaan ihan 100 % siinä joka hetki. Koska omtakin elämän unelmani ja tarpeet ja halut täytyy toteuttaa ja vaativat aikansa.
Ja onhan minulla sitten aikaa kun lapsi on siinä 10 vuoden iässä, antaa hänelle aikaani Isänä silloin hän sitä eniten tarvitsee.
Nyt vain on muita asioita liikaa työnalla. enkä voi niistä luopua. Tai sitten pitäisi luopua koko elämästä. Olen ollut muutenkin sitä mieltä, että pinet lapset tarvitsevat äitiään enemmän kuin isää, vanhemalla iällä isän merkitys vasta korostuu. Tähtään siihen että sitten voin olla sitä.
yli nelikymppiselle pitää vielä ehkäisyvalistusta antaa kuin pahaiselle teinille. Jos et isän velvollisuuksia halua kantaa, käytä kumia!
On typerää sanoa, että isän pitää häipyä, jos äiti kasvattaa lapset.
Se on suoraan sanottuna bullshit.
Ei vaimo voi pakottaa ketään hankkimaan lapsia.
Jos ihminen ei lapsia halua se ei halua, piste!
Se ei niitä silloin myöskään tee.
On vastuun pakoilua sanoa, etten minä halunnut, mutta tein kuitenkin?
Ei isän tehtävä ole olla roolimalli, vaan rakastaa lapsiaan.
Jos lapset jäivät sinulle oudoiksi, voi kysyä..kuinka paljon olit heidän elämässään kun he olivat pieniä.
Anna kun arvaan, sulla oli paljon töitä ja vaimo oli lasten kans kotona...siinä on se syy miksi vieraannuit...ei se että vaimo kasvattaa heitä.
Outo on sun maailmas, että miestä tarvitaan lapsille isäksi kun lapset ovat vanhempia?
Lapset tarvitsevat vanhempiensa rakkautta alusta loppuun.
Sinun asenteesi kertoo minulle sen, ettet ollut läsnä lapsiesi syntymässä.
Sellaiset isät jotka ovat synnnytyssalissa mukana, luovat paremman suhteen lapsiinsa.
Ei se niin mene, että äiti on tärkeä ja äiti kasvattaa lapset, vaan sekä isä että äiti ovat täsmälleen yhtä tärkeitä lastensa elämässä, jos vain osaavat jakaa jutut oikein.
Sääliksi hiukan käy sinua. kadotit elämäsi tärkeimmän asian...työlle.
Luulen että tämä tulee sulle eteen kun täytät kuuskymppisiä, silloin on aika katua tällaisia juttuja...ja samalla liian myöhäistä.
Lapsillesi olet outo mies, geneettisesti isä, mutta henkisesti...vieras.
Ei minua paina koska en voi tietää mitä menetän tai menetin. Joten olen ihan onnellinen näin. Jos en saa lapsista iloa niin en saa.
Toivottavasti en koskaan havahdu sanomaasi tilaan että katuisin jälkeenpäin. Koska en vain löydä sitä, mistä puhut.
Voi olla sulle vaikeaa ymmärtää. En minä ymmärrä laspia en pidä niistä enkä saa iloa. Näin se vain on vaikka olen kuinka koettanut sitä etsiä muiden neuvoilla etc...
Olen varmaan tunnevammainen tai jotain sit, mutt aolen mitä olen ja tyytyväinen siihen.
"Olen varmaan tunnevammainen tai jotain sit"
Sun olis pitänyt sitä kumia käyttää.
Mikä mies tekee saman virheen kahdesti?
Mikä mies vetelee paljaalla ilman sterilisaatiota ja runoilee, ettei minusta ole isäksi?
Mikä mies on valmis isäksi lapselleen kymmenen vuoden kuluttua, jos ei ole siihen valmis 43 vuotianakaan.
Olet itsekkyyden huippu ja taas pieni ihminen kärsii sinun teoistasi. Vaikka kuinka yritän ymmärtää selityksiäsi ja miehen logiikkaasi, en voi siitä huolimatta olla halveksimatta sinua. Sinä ja sinun masennuksesi. Entä lapsi, elävä pieni olento, selitä hänelle, että oli parempi kadota, kun masikseni elämättömästä elämästä olisi ollut sinulle liian rankkaa katsottavaa.
vastuunkantaminen teoistaan pitäisi kuulua sinunikäisesi miehen perusolemukseen jo.
Mene nyt kipinkapin joko lobotomiaan tai vasektomiaan, ettet enää tee surullisia, isättömiä lapsia lisää.
Häpeäisit.
syyllisyys tehdyistä teoista, ajaa vastuuseen.
Luuletko että isättömät lapset ovat surullisia.
Ensimmäiset lapseni nyt vanhemmiten ovat sitä mieltä, että oli oikein että erosin ensiimäisestä vaimostani. Koska elämä oli yhtä helvettiä silloin kun emme tulleet toimeen keskenään. Erilaiset elämäntavoitteet. Tarpeet halut. Odotukset toiselta. Ei onnistunut ei löytynyt kompromissä. etsittiin sitä yli vuosi.
Olisiko lasten ooluut parempi kärsiä toimimattomassa ja ahdistavassa kodissa. Ei heidän itsensäkään mielestä.
Joten koska olen jo samasta virheestä oppinut, että jos ei vanhempien suhde toimi niin ei lapsetaan ole onnellisia. eli ei tässäkään suhteessa missä olen, tulisi olemaan onnellisia lapsia, vaikka kuin olisin pinnallinen itsestäni piittaamaton kone. Kuten sinun elämänfilosofiasi on. Että koko elämä pitäisi elää lasten ehdoilla, halusi niitä tai ei.
Lapset vaistoaisivat sen. he ovat herkkiä ei kylmiä ja laskelmoivia kuten sinä. Joka yrität vain elää jonkun sinulle opetetun kaavan mukaan. Että pitää olla perusperhe vaikka väksin. Ja lapset ovat onnellisia.
Valitettavasti näin ei elämä mene. ilmeisesti sinä et ole paljoa kokenut tai nähnyt elämää.
Minä olen nähnyt monta suhdetta jotka ovat päättyneet, koska vanhemmat ei tule toimeen keskenään. Ovat yrittäneet sitä lasten takia tehdä ja ylläpitää perhekulissia.
siitä on vain eniten kärsineet lapset. Kuka kulisseissa haluaa elää.
Ihmiset haluavat elää aitoa elämää, jossa jokainen elää vapaan tahtonsa mukaan. Ilman yhteiskunnan tai kirkon tai minkään julkisen päineen sosiaalisen häpeän etc... muun instannisn aiheuttamaa vääristymää.
On hyvä malli perusperhe. sitä valtio ja kirkko ja ihmisen luontokin tukee. Mutta kun tulee tilanne että se malli ei toimi ihmiset eivät siinä viihdy, niin tosiaasia on että kaikki siihen pakotetut kärsivät.
Koeta ymmärtää, kokemuksen ääntä. Olen elänyt ja sen kokenut. Ex-vaimoni sisarukset ovat sen eläneet eronneet ja kokeneet, että lapset kärsii jos vanhemmat ei tule toimeen keskenään.
Ainut oikea ratkaisu. On ero jo nyt heti. Laspelle tulee isä ja äiti kuten pitääkin. ne vain ovat eri osoitteessa. Vkl tapaamiset etc... elatusmaksu yms... kuten kuuluukin.
10 vuoden päästä nyt oli vain heitto. Ajattelin jotta jos sitten voisi ottaa kasvatusvastuun ja lapsen vaikka itselleen asumaan. Jos hän sitten haluaa. Valmistaudun vain siihen, jos lapsi haluaa esim 12 vuoden iässä tai jossain vaiheessa kun saa itse päättää niin voi muuttaa minun luo asumaan.
Masennusta ei tule jos ei tarvitse elämäni uhrata asiaan jota en halunnut. Eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä.
Outoa on tuo sinun uhrautumisajatuksesi. taidat olla joku uskovainen vai mistä tuo ajatus tulee.
Suoraan naurattaa tuollainen lusmu, joka runoilee mitä sylki suuhun tuo, eikä ole mies. Kukaan ei pakota sinua olemaan isä lapselle, mutta älä hae tältä palstalta sympatioita lapsellisuudellesi, välinpitämättömyydellesi ja itsekkyydellesi.
Sanoin jo eilen: TEE VASEKTOMIA. Se ei vaikuta seisokkiin tai halukkuuteen. Ainoa asia on että taudit tarttuvat, kun ei tarvitse raskaudenpelon takia käyttää kumia :-D
Ainoa asia jonka olet oppinut on, että voit ruiskia minne tykkäät, tehdä narsistisesti raskaaksi jokaisen vastaantulevan hameniekan, mutta olet oppinut että isäksi sinusta ei ole. Hei oikeasti hymyilyttää sinun selittelysi.
Arkeni kannalta on aivan sama, lisäännytkö jokaisen kanssa ja jätät jälkeesi mukuloita kuin pupu papanoita. Sinunlaisiasi on aina ollut ja tulee aina olemaan ja aina joku idiootti nainen kuvittelee, että kauniiden puheiden takana seisoo tunteva mies. Siksi seuralaisesi ovat nuorempia naisia, koska ikäisesi nainen on fiksumpi, haistaa tunnevammaisen kaukaa ja näkee lävitsesi. Olet eräänlainen hyväksikäyttäjä.
Lähes jokaisesta miespuolisesta on siittäjäksi, mutta vain tosimies on isä lapselleen.
joo se on naisen mielipide. yrität aivopestä vain kaikista jotan nössöjä, naisten mielistelijöitä.
Niihin vanhoihin akkoihin kiintyviä heikolla itsetunnolla varutettuja tohvelisankareita.
Ei mun tarvitse mitään sympatioita kerätä.
Tää on vain taiteilijaelämää ei sen enempää. vastuun kantavat idiootit, ja tuhlaavat elämänsä kantamaan vastuunsa lapsista joita he eivät ole edes halunneet.
Jos nainen on niin tyhmä että käyttää viimeisenä oljen kortena suhteenpalastamiseksi sitä että hankkiutuu raskaaksi eikä suostu aborttiin. Niin minkäs teet. Lähdet kävelemään, ainut vaihtoehto.
Ei vapaata vangita voi. Eikä ihmistä voi pakottaa isäksi tai suhteeseen millään tuommiosella teolla. saa vain toista työnnettyä pois.
Niin lapsi on siinä se joka kärsii. Ainut asia missä olet oikeassa.
Nainen ei saa sympatioita, vaikka kuinka koetat siihen kiertää jutuillasi tosimiehesta etc...
Kanssasisaresi juonta koetat kompata, että minusta tulisi tahdoton tohvelisankari, jolle lyötiin yhteisvoimin kieroilemalla ja kyseenalaisilla keinoilla pallo jalkaan.
Jos puolisot vihaavat toisiaan niin ei suhde voi toimia.
Ole iloinen ett on nuori eikä viiskymppinen.
Itse olin hiukan samanlaisessa tilanteessa, toisin nainen oli jo vanhempi. Lähemmäs 40 ja biologinen kello tikitti, lapseton oli.
Tunteen olivat molempien puolelta voimakkaat, mutta lopulta voiton vei tuo naisen luontainen halu saada lapsi. Jokin sisäänrakennettu mekanismi, jonka tietenkin voi ymmmärtää sillä että ilman tuotahan elämä lakkaisi tällä planeetalla.
Muuten meni hyvin, mutta lapsesta puhuttaessa ilmassa oli aina tiettyä jännitystä, lähes neuroottisuutta siitä että lapsi on suuri haave. Vaikka vakuutteli että tärkeintä on, että olemme yhdessä, niin lapsi olisi se onnen täyttymys. Kun ilmoitin että omani olen jo tehnyt ja jos hänelle sopii niin nautitaan toisistamme loppuelämä ja jätetään tuo lastenteko osaltamme. Huolissani olin myös siitä, että ikä hänellä jo tehnyt tehtävänsä, ja aina on mahdollisuus että kaikki ei menisikään kuten haluaisi. Riskit olisivat aika suuret.
No, päällisin poulin kaikki näyttikin etenevän hyvin, ja suunnitelmia tehtiin hyvässä yhteisymmärryksesä yhteisestä elämästä.
Kunnes sitten yhtäkkiä huomasinkin että tunteet viilenivät, yhteydenpito väheni ja ilmssa oli jonkinlaista piilottelua ja pakenemista yhdessäolosta.
Pian huomasinkin että oli hakenut itselleen toisen, joka ilmeisesti halusi lapsen eli suostui naisen vaatimuksiin. no erohan siitä tuli, ja puoli vuotta myöhemmin tämä uusi pari olikin jo naimisissa ja perheenlisäystä suunittelemassa. Nyt mietin että hyvä niin, en olisi itse enää moista jaksanut, ja selvisihän siinä suhteeme todellinen syvyys.
Että tälläistäkin voi tapahtua, naiset ovat ovelia ja koettavat saadaa viimeisen saakka tahtons tuossa asiassa läpi. Miehet sen edssä aika voimatomia, luonto ei suinkaan edesauta miehen valintaa.
Mutta jouduin aika monasti jattelemaan että mitä jos sitenkin. Olis sillä ollut puolensa, ja olisihan siitkin selvinnyt. Mutta onneksi kävi näin, omalla kohdallani huomasin ajoissa että hänelle tärkein oli joku muu kuin minä. Tai siis me...
Mutta tsemppiä sinulle, kyllä sinne lappiin pääset nytkin.