Omistan siis sekarotuisen koiran jossa on 1/3 karhukoiraa. Isälläni on näitä aina ollut ja ovat olleet aika vaihtelevan luonteisia. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että luonteeseen kuuluisi pelottomuus, rohkeus yms. koska tätä on minulle toitotettu koko lapsuusikäni. Nyt oma koirani on tullut murrosikään ja on tähän mennessä kerennyt karata 3 kertaa emolehmä aitaukseen vanhempieni luona kesällä ja eikä suostunut tulemaan pois näytti melkein siltä kun olisi haastanut sonniakin leikkiin. Nytten onnistunut 2 kertaa karkaamaan lenkillä valjaistaan suuri kokoisia uros koiria härnäämään ja siis nimenomaan härnäämään. Pyöri vain ympärillä yrittäen selkeästi ärsyttää kunnes sain napattua kiinni. (niille tiedoksi jotka ovat ensimmäisenä kyselemässä sitä, että miten koira pääsi karkaamaan niin:ikkunasta,sujauttanut itsensä oven raosta ja kiinni ollessaan tiukalla olevat valjaat ovat katkenneet ja toisista pujotteli itsensä ulos. joo kaupungissa eletään ja hyvin koira tänne sopii noista asioista huolimatta on vähä haukkuinen ja saa paljon liikuntaa ja aivojumppaa päivittäin)Varsinainen kysymys oli siis se, että tuleeko tämä minut välillä raivon partaalle ajava "MINÄ TAHDON JA MINÄ MYÖS TEEN NIIN!" peloton käytös karhukoiralta?
Karjalankarhukoirien omistajat?
Pieni kysymys
2357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ittellä kanssa s-pystykorva, jonka sukujuuressa on karjalaisverta samanverran kait...
Ja ainakin se "minä tahdon ja myös teen"-mentaliteetti on selkeä ero aiempiin sp-mixeihin.
Aivan uskomaton kooho. Omallani on silti ittesuojeluvaisto tallessa, enkä usko että sonneja lähtis haastaan. Vaikka mistä tiedän...
Mulla oli karhukoiran ja pystykorvan sekoitus ja se oli maailman mahtavin koira. Itsesuojeluvaisto oli nolla, muita uroksia se ei sietänyt lainkaan ja uhitteli vielä mun poikaystävillekin. Karhukoiran luonne on yhden ihmisen koira, mutta kun on mahdollisuus jonkinlaiseen metsästämiseen mun koira ei totellut edes minua. Hain sen vielä 14-vuotiaana rankkurilta, kun herra päätti lähteä kylälle omin päin. Epäilen sen luonteen olleen täysin karhukoiralta eli toivottavasti keksit keinon motivoida koirasi tottelemaan sinua joka tilanteessa. Minä en siinä onnistunut, metsästysvietti oli niin kova. Ei auttanut mitkään toistot tai lahjomiset, herra teki just niinkuin tahtoi. Kuulostaa kovin tutulta tarinalta tuo sinun selostus:) Tsemppiä vaan teille!