ainakin kolme erikertaa tämä sama teksti on tullut tänne. Aina valtaisa osanotto, nytkin keltainen hehku kertomassa suositusta aiheesta..
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt yli kolme vuotta ja odotan meidän ensimmäistä yhteistä lasta. Miehelläni on siis 11-vuotias tytär ja hän on mukava lapsi, pitää minusta kovasti mutta jostain syystä olen ollut häntä kohtaan hyvin varauksellinen alusta saakka. En ole halunnut fyysistä kontaktia ja muutenkin olen pitänyt välimme etäisinä mutta asiallisina, olen ollut myös miehestäni myös hyvin mustasukkainen. Mieheni on yrittänyt tehdä kaikkensa että sopeutuisin joukkoon. Ajan kanssa tuota sopeutumista on kyllä tapahtunut mutta täysin luontevaa se ei ole vieläkään. Lapsen äidin koin uhaksi pitkään mutta viimeisen vuoden aikana sekin on helpottanut.
Nyt kun sitten elokuun alussa selvisi että olen raskaana mieheni oli aluksi asian suhteen iloinen. Yhtäkkiä hänet valtasi kuitenkin ahdistus siitä etten hyväksy hänen lastaan ja lapsen äitiä 100 prosenttisesti, vaikka nyt raskauden myötä lapsen hyväksyminen on kasvanut valtavasti. Saan kuulla syytöksiä siitä kuinka julma olen lapselle ollut ym. ym.. Mieheni on nyt sitä mieltä etten olisikaan saanut tulla raskaaksi ennenkö olisin hyväksynyt mieheni lapsen ja lapsen äidin täydellisesti.
Olen pahoillani mieheni puolesta siitä että hän on yrittänyt kaikkensa että tuntisin oloni osaksi perhettä. Jostain syytä en sitä ole tuntenut ja nyt minulla on aiheesta todella huono omatunto. Tuntuu pahalta että vasta nyt oman lapsen myötä hyväksyn miehenikin lapsen paremmin. Säälittävää mutta parempaan en ole pystynyt.. ja siitä olen todella surullinen..
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt yli kolme vuotta ja odotan meidän ensimmäistä yhteistä lasta. Miehelläni on siis 11-vuotias tytär ja hän on mukava lapsi, pitää minusta kovasti mutta jostain syystä olen ollut häntä kohtaan hyvin varauksellinen alusta saakka. En ole halunnut fyysistä kontaktia ja muutenkin olen pitänyt välimme etäisinä mutta asiallisina, olen ollut myös miehestäni myös hyvin mustasukkainen. Mieheni on yrittänyt tehdä kaikkensa että sopeutuisin joukkoon. Ajan kanssa tuota sopeutumista on kyllä tapahtunut mutta täysin luontevaa se ei ole vieläkään. Lapsen äidin koin uhaksi pitkään mutta viimeisen vuoden aikana sekin on helpottanut.
Nyt kun sitten elokuun alussa selvisi että olen raskaana mieheni oli aluksi asian suhteen iloinen. Yhtäkkiä hänet valtasi kuitenkin ahdistus siitä etten hyväksy hänen lastaan ja lapsen äitiä 100 prosenttisesti, vaikka nyt raskauden myötä lapsen hyväksyminen on kasvanut valtavasti. Saan kuulla syytöksiä siitä kuinka julma olen lapselle ollut ym. ym.. Mieheni on nyt sitä mieltä etten olisikaan saanut tulla raskaaksi ennenkö olisin hyväksynyt mieheni lapsen ja lapsen äidin täydellisesti.
Olen pahoillani mieheni puolesta siitä että hän on yrittänyt kaikkensa että tuntisin oloni osaksi perhettä. Jostain syytä en sitä ole tuntenut ja nyt minulla on aiheesta todella huono omatunto. Tuntuu pahalta että vasta nyt oman lapsen myötä hyväksyn miehenikin lapsen paremmin. Säälittävää mutta parempaan en ole pystynyt.. ja siitä olen todella surullinen..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.