Voisiko joku graduntekijä tai sen jo tehnyt kertoa ajankäytöstään gradunteon kuluessa?
Minun ongelmani gradunteossa on ajan puute.
Proffa väitti, että kun alkaa tehdä gradua, niin pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan siihen ja unohtaa työt sekä muut opinnot siksi aikaa, koska ne vaikuttavat selkeän huonontavasti gradun laatuun. Oletteko samaa mieltä? Minulle kun olisi tärkeää tehdä hyvä gradu (vaikkei sitä lukisikaan kuin minä ja pari ohjaajaa), ei mitään kunhan menee läpi -huitaisua.
Aika, tai pikemminkin opintotuki alkaa loppua, eli pitäisi kai kumminkin aloitella jotakin samalla, kun vien opintoja muuten loppuun. Te, jotka teette/ teitte graduanne muun opiskelun ohella, oliko teillä jokin tehokas ja toimiva toimintasuunnitelma, joka helpotti rinnakkaistyöskentelyä? Vai merkitseekö tämä työskentelyä kellon ympäri ilman mitään muuta elämää, tai niin gradun kuin muidenkin opintojen valmistumisen venymistä vuosiksi eteenpäin?
En ole koskaan ollut hyvä ajankäytön suunnittelija. Minulla on totta puhuen jostain syystä aina kiire, mutta näyttää silti siltä, että jotkut ihmiset ehtivät samassa ajassa paljon enemmän. Ovatkohan he huolimattomampia, vai käyttävätköhän he aikansa tehokkaammin? (Vein kerran esim television 1.5 vuodeksi pois asunnostani, mutta aikaa ei tullut silti yhtään lisää...)
Minun ongelmani gradunteossa on ajan puute.
Proffa väitti, että kun alkaa tehdä gradua, niin pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan siihen ja unohtaa työt sekä muut opinnot siksi aikaa, koska ne vaikuttavat selkeän huonontavasti gradun laatuun. Oletteko samaa mieltä? Minulle kun olisi tärkeää tehdä hyvä gradu (vaikkei sitä lukisikaan kuin minä ja pari ohjaajaa), ei mitään kunhan menee läpi -huitaisua.
Aika, tai pikemminkin opintotuki alkaa loppua, eli pitäisi kai kumminkin aloitella jotakin samalla, kun vien opintoja muuten loppuun. Te, jotka teette/ teitte graduanne muun opiskelun ohella, oliko teillä jokin tehokas ja toimiva toimintasuunnitelma, joka helpotti rinnakkaistyöskentelyä? Vai merkitseekö tämä työskentelyä kellon ympäri ilman mitään muuta elämää, tai niin gradun kuin muidenkin opintojen valmistumisen venymistä vuosiksi eteenpäin?
En ole koskaan ollut hyvä ajankäytön suunnittelija. Minulla on totta puhuen jostain syystä aina kiire, mutta näyttää silti siltä, että jotkut ihmiset ehtivät samassa ajassa paljon enemmän. Ovatkohan he huolimattomampia, vai käyttävätköhän he aikansa tehokkaammin? (Vein kerran esim television 1.5 vuodeksi pois asunnostani, mutta aikaa ei tullut silti yhtään lisää...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse yritin viime vuonna kaiken muun ohella aloittaa gradua: ei onnistunut. Ei kertakaikkiaan riittänyt siihen aikaa eikä energiaa. Nyt tänä vuonna siihen on enemmän aikaa, päivittäin on vain yksi luento. Lisäksi käyn kyllä töissä vaihtelevasti -lähinnä siis viikonloppuisin.
Varmasti riippuu ihmisestä se ajankäyttö, jos sulla on paljon muuta, niin täytyy olla tosi tehokas, jotta muuna aikana saa gradua tehtyä. Esim. yliopistolla ollessa hyödynnettävä tauot, vaikka hakemalla materiaalia kirjastosta tai kirjoittamalla ajatuksia ylös, sen lisäksi kotiin päästessä heti ryhdyttävä töihin, jottei gradunteko jäisi. Aika rankkaa siis! Ja kai se väistämättä siihen menee, että kaiket illat sitä tekee, jos päivisin ohjelma on ihan täynnä. Tyhjästä kun teksti ei millään synny. Tiedän kyllä myös erään, joka teki gradunsa lähinnä viikonloppuisin ja iltaisin ja ei siihen muutamia kuukausia enempää mennyt. Hän oli päivät töissä.
Tee itsellesi vaikka konkreettinen aikataulu, milloin käyt kirjastossa, milloin luet kirjoja, milloin kirjoitat. Ota jokin tavoite, esim. 2 kk päästä 25 sivua valmiina -mikä sitten sopivalta sinulle tuntuukin.
Todennäköisesti on rankkaa tehdä gradu opintojen ohessa, mutta kyllä siitä selviää jos niin on päättänyt! Tietysti täytyy tuntea oma mielenterveytensä ja sen kestävyys, paljonko siis ottaa stressiä.
Jos paljon, niin ehkäpä mieluummin sitten voisi jatkaa vielä vuoden opintoja, käydä vaikka vähän töissä ja tehdä gradua, kun ei olisi muita opintoja. Opiskeluaika on toisaalta kuitenkin lyhyt aika elämästä, ei se kaadu vuoden jatkoon.
Tsemppiä nyt!
Hei. Olen viidenneen vuoden opiskelija ja olen juuri aloittanut graduprosessin, vaikka mm. pakollisia sivuaopintoja on vielä melkolailla jäljellä (niin ja aloitan jopa vielä uuden sivuaineen). Itsellänikin on tuo opintotukiongelma edessä, eli tukea on jäljellä periaatteessa enää täksi lukuvuodeksi ja lisäksi pari "irtokuukautta", sitten loppuu.
Omalla kohdallani asia on niin, että pyrin sitomaan kaikki tulevat/jäljellä olevat opintoni jollakin tavalla graduuni, sillä aina jotakin yhteyksiä -ihme kyllä- löytyy. Tämä johtunee tosin siitä, että näkökulmani on ns. kulttuurin tutkimuksellinen (ns. Cultural Studies), joka siis on luonteeltaan ja taustoiltaan erittäin monitieteistä.
Eli siis itselläni on niin, että gradu ja gradun aihe ohjaa omaa ajatteluani ja suhtautumistani vielä jäljellä oleviin opintoihin - näin toimii siis "rinnakkaistyöskentely" minun kohdallani. Näin on pakko ollakin, sillä muuten aika todellakin taitaisi loppua kesken. Vaikka eihän aika toki absluuttisessa mielessä "lopu", ellei sitten universumi vetäydy yhtäkkiä kasaan, vaan eipä silloin yhdellä gradun teollakaan olisi enää mitään merkitystä. ;)
Itse aloitin graduprosessin siten että olin samanaikaisesti kokopäivätyössä. Puolen vuoden jälkeen havaitsin, ettei aikaa ja energiaa millään riittänyt enää iltaisin lukea itseään sisään graduaiheeseen ja alkaa kirjoitusprosessia. Päätin siis lopettaa työt gradun tekemiseksi. Loppujen lopuksi kyllä menin yliopistolle töihin ja sain gradun suoritettua palkattuna sitä tekemään koululla, joten olin poikkeuksellisen onnekas.
Nyt olen samantapaisessa tilanteessa jatko-opiskelujen kanssa, olen töissä yliopistolla joten työt ja jatko-opiskelu/väitöskirja nivoutuu mukavasti yhteen. Silti huomaan samaa graduaikaista ongelmaa; jos pitää illalla töiden jälkeen kirjoitella jotain raskasta, omaa tutkimsuta eteenpäin vievää hommaa, ei energia tunnu enää riittävän. Varsinkin kun aikaa vie myös perhe ja muut pakolliset aktiviteetit, vaikka olenkin ne pyrkinyt minimoimaan.
häpeä. Koita tehdä jotain muutakin kun hikistä ja kuivaa tutkimusta. Ei elämä voi olla niin minkään arvoista.
Ihme kommentti/provo. Ei tuollaista "Karia" ja karin ihme höpinöitä kukaan ota täällä tosissaan.
Kiitos kun viitsitte vastata. Olen muutenkin vähän lueskellut palstan viestejä, ja täytyy sanoa, että täältä löytyy hienoa ja kannustavaa porukkaa. Olen nyt aloittanut hiukkasen gradun suunnittelua, kun se ei ainakaan tunnu ylivoimaiselta iltapuhdehommalta, ja teen jatkossa sen verran kuin jaksan ja on aikaa. Ehkä vähäsen joka päivä/viikko kuitenkin. Keväällä keskityn sitten täysipainoisemmin, joten jos alku olisikin heikko niin siitä päässee vielä nousuun.
Varteenotettava oli myös tuo ehdotus, että liittäisi muut opinnot gradun aihepiiriin: myös omalla kohdallani tuo vaikuttaa mahdolliselta.
Mietin jossain vaiheessa jotain tilausgradua, ettei olisi niin riippuvainen ahdistavasta opintotuesta, mutta tulin siihen tulokseen, että sittenkin mieluummin valitsen itseäni kiinnostavan aiheen (tilausgradunaiheet kun ovat yleensä ansioituneet kaikenlaisessa tylsyydessä ja mälsyydessä: X:n kunnan nuorisotalon historia; B:n taitovoimistelijat 100 vuotta jne.)
Näin tässä vaiheessa. Taidan kyllä vielä palailla palstalle kun työ sitten alkaa edistyä...