Mulla on nyt pieni ongelma. Omistan 2 kissaneitiä
ja dobermannin. Asumme tällä hetkellä kaksiossa
ja viikon päästä olisi muutto pieneen yksiöön.
Vanhempi kissamme saa olla tällä hetkellä ulkona
vapaana, mutta sekin hupi loppuu. Kissat riehuvat
sisällä melkoisesti ja olenkin miettinyt mitä
tulee yhteisasumisesta muuton jälkeen...Pelkään
pahoin ettei hermoni sitä riehumistä kestä
pienessä asunnosta, kun nykyisinkin on aika
tiukkaa. Olen päättänyt kuitenkin että jos joku
laumasta joutuu lähtemään, on se meidän
nuorimmainen (1 v.).
Siis onko kokemuksia tälläisistä tilanteista (Ja
ratkaisua!!) tai olisiko joku kenties
kiinnostunut antamaan hyvän kodin meidän
neitokaiselle?
ja dobermannin. Asumme tällä hetkellä kaksiossa
ja viikon päästä olisi muutto pieneen yksiöön.
Vanhempi kissamme saa olla tällä hetkellä ulkona
vapaana, mutta sekin hupi loppuu. Kissat riehuvat
sisällä melkoisesti ja olenkin miettinyt mitä
tulee yhteisasumisesta muuton jälkeen...Pelkään
pahoin ettei hermoni sitä riehumistä kestä
pienessä asunnosta, kun nykyisinkin on aika
tiukkaa. Olen päättänyt kuitenkin että jos joku
laumasta joutuu lähtemään, on se meidän
nuorimmainen (1 v.).
Siis onko kokemuksia tälläisistä tilanteista (Ja
ratkaisua!!) tai olisiko joku kenties
kiinnostunut antamaan hyvän kodin meidän
neitokaiselle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten se dobermanni mahtuu pieneen yksiöön?????
Eikös se ole aika paljon tilaa vaativa koira?
Hyvinhän se mahtuu, kun saa kunnolla liikuntaa ja
muuta tekemistä. Sen kanssa ei oo oikeestaa ikinä
riehumisongelmaa. Kissat meillä riehuu. Tavarat
vaan lentelee...
Käsi sydämelle - taidat olla enempi koiraihminen
kuin kissa. Miksi ihmeessä olet haalinut näin
paljon eläimiä. Koiran kanssa juokset ulkona-
vanha kissassi taivaltaa ulkona yksinään ja pentu
riehuu tietenkin huomiota saadakseen.
Todennäköisesti vanha kissasi tulee apaattiseksi
jäädessään yksin ja joutuessaan sisäkissaksi.
Varsinkin kun havaitsee, että koira pääsee pari
kolme kertaa päivässä lenkille hänen jäädessä
sisälle yksinään.
Kyllä vuoden vanha kissa päästessään HYVÄÄN
kotiin sopeutuu eli vaatii huomiota -
eläinkavereita tahi ihmistä, jolla on aikaa. Jos
entuudestaan ei ole ollut lasten kanssa niin ei
pitäisi heti kokeilla lapsiperhettä.
No yritä pitää huolta sen verran edes, että
tsekkaat sijoituskodin huolella ja otat vaikka
takaisin, mikäli ei sopeudu - eli aloitat
etsinnän uudelleen. Tsemppiä Inalle ja muillekin
karvakorvaisille ystävillesi.
Valitettavasti en voi tällähetkellä tarjota kotia
kissallesi. Mutta toivotan tsemppiä!
Kyllä vanhempikin kissa sisäkissaksi oppii, älä
huoli. Turvallisempikin sen on olla jatkuvasti
valvonnan alla, eikä vaeltelemassa ulkona alttiina
vaaroille. Luultavasti päätöksesi luopua
nuorimmaisesta on oikea, jos tuntuu ettei kaikkien
kanssa enää elämänmuutosten myötä pärjää. Ja
aiemmalle vastaajalle; kyllä dobermanni
pienemmässäkin asunnossa viihtyy, jos ulkoilusta
yms pidetään huolta.
Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi. Onnea
uuden kodin löytämiseksi!
Huhhuh... Että yksiössä koko sakki?! No, meillä
saadaan hepuleita ja asunto on paljon
isompi,siinä kyllä matot rullaantuu... Ei se
tosin ketään haittaa. Sinun kannattaisi varmaan
totuttaa kissasi valjaisiin tai tehdä esim.
parevkkeelle ulkotarha. Ja kiipeilypuusta olisi
varmasti myös hyötyä, vai mitä sanot? No, yritä
nyt toteuttaa kaikkien lemmikkiesi liikunnantarve
ja jos on pakko luopua, etsi hyvä koti...
Surullista, kovin surullista...
Minusta on ainakin luonnollista, että kissat
hoitavat liikunnantarpeensa "riehumalla", ainakin
sikäli, mikäli riehunta tarkoittaa vauhdikasta
leikkiä, laukkaa ja takaa-ajoa...
Kiitoksia vastauksista. Siis haluan tarkentaa sen
verran, ettei vanhempi kissa ole ollut
ulkokissana, kuin 3 kuukautta. Kissa on vaan sen
verran kiihkeä luonne, että äkäisyyttä varmasti
tulee. Ja ulkoilutarha on suunnitelmissa, koska
parveke on maantasalla. Toteutus tapahtuu varmaan
kesällä. Ja eläimiä on näin paljon, koska
rakastan niitä. Tietenkin yritän nuorimmaisenkin
itselläni pitää. Tällä hetkellä suunnitelmat on
tälläiset: Muutamme koko konkka ronkka ensin
sinne ja jos vanhempi kissa tulee niin äkäiseksi,
että se on pelkkää tappelua lähtee Iina parin
viikon lomalle (ent. poikaystävälle) ja tulee
takaisin, jos vaikka äkäpussi olisi rauhoittunut,
mutta jos tän jälkee tappelu jatkuu, ni sit pitää
miettiä uudestaan...ehkäpä jopa uutta kotia... Ja
kyllä varmasti pidän huolen, että koti on
vastuuntuntoinen...
Mitä mieltä olette suunnitelmasta? Ideoita
kenties? En todellakaan haluaisi kissasta
luopua...
No toivottavasti yksikään eläimenomistaja ei HALUA
lemmikistään/lemmikeistään luopua. Joskus
kuitenkin niin on tehtävä.
Musta suunnitelmasi kuulostaa sinänsä hyvältä. Jos
kaikki lemmikkisi mahtuvat yksiöön ongelmitta,
niin mikä ettei... Mutta täytyy myöntää, että
ahtaalta kuulostaa. Riippuu tietty asunnon koosta.
Onko vanhempi kissa aggressiivinen koiraa kohtaan?
Miten jokaiselle lemmikille löytyy se oma tila?
Tarvitseeko sun pelätä onnettomuuksien
tapahtumista, kun olet poissa? Pienessä tilassa
saattavat tunteet joskus kuumeta...
Olen kyllä nähnyt usean lemmikin elävän
sopusoinnussa. Itsellänikin oli aikoinaan kissa ja
kaksi koiraa (isossa) yksiössä. Välillä vielä
kissanpennut lisänä. Melkoista ruljanssia joskus.
Tärkeintä lienee lemmikkien hyvinvointi. Jos
katsot kykeneväsi tarjoamaan jokaiselle
lemmikillesi tasapainoisen kodin, ja huolehtimaan
niiden hyvinvoinnista, hyvä. Jos tuntuu, että
jonkin lemmikeistä olisi parempi olla jossain
muualla, on se sinun vastuulla huolehtia, että
kissoillasi/koirallasi on parhaat mahdolliset
oltavat.
Ikävähän tällaisia päätöksiä on tehdä, ei siitä
kukaan nauti. Toivon kuitenkin, että jos päädyt
kissasta luopumiseen, et tuntisi liikaa
syyllisyyttä. Tällaisessa tilanteessa uuden hyvän
kodin löytäminen on mielestäni vastuuntuntoista
käyttäytymista. Mutta jos mahdollista ja haluat,
kokeile miten yhteiselo koko konkkaronkan kanssa
sujuu. Kenties hyvinkin, varsinkin jos kissoille
on ulkotarha (=lisätilaa).
Nyt meidän vanhemman kissan "harjoitteluaika"
alkoi. Se on nyt ollut kaksi päivää sisällä ja on
kieltämättä erittäin äkäinen muita eläimiä
kohtaan. Painotan edelleen, ettei ongelma ole
koira-kissa suhteessa, vaan nimenomaan siinä,
ettei nuorempi kissa anna vanhemmalle omaa
rauhaa, vaan hyökkäilee sitä kohti ja "kiusaa"
muutenkin ja nyt kun vanhempi on muutenkin
äkäinen, on "leikkiyhteenotot" välillä tosi
rajuja. Suurin huoli tässä on ettei pienessä
asunnossa vanhemmalla kissalla ole sitäkään
rauhaa mikä sillä on nyt. Se on kuitenkin
erittäin itsenäinen kissa ja tarvitsee oman
tilan. Olen asunut ennen 26 neliön yksiössä
vanhemman kissan ja koiran kanssa. Silloin ei
ollut ongelmia. Koira ymmärtää jo, ettei kissa
halua sitä lähelle. Tuleva asunto on 37 neliötä
ja lisänä erittäin energinen nuori kissa. Mutta
ensi viikollahan sen näkee miten selviydytään.
Haluaisin huomauttaa aikaisemmille
kirjoittajille, etten missään vaiheessa ole
valittanut, etteikö minulla olisi aikaa
kaikille...Leikin ja seurustelen kyllä nuoremman
kissan kissan kanssa joka päivä ja vanhempi
kissakin saa oman osansa.
En todellakaa kenestäkään luopuisi, jollei toinen
toisesta kärsisi. En halua, että vanhempi kissani
joutuu kestämään nuoremman kiusaamiset, kun sillä
on muutenkin jo melko rankka elämänmuutos edessä.