eli meillä tulee pian miehen kanssa 10-vuotta täyteen yhteiseloa ja meillä on pieni lapsikin.haluaisin ite mennä kihloihin,mut en kehtaa itse pyytää.kerran oltiin ulkomailla niin kiusasin siellä,että etkö ostakaan sormusta,ni se osti mulle nilkkaketjun.eli siihen jäi.en senkään takii viitti alkaa itte ruikuttaa.pitääkö vielä vaan odotella,että itte tajuu kysyy?meillä on kyllä pieni laina vielä maksamatta,jos hän haluu ensin et ne on kuitattu en tiedä miestan ajatuksia.kirjotelkaas mitä mieltä ootte?hyvää syksyä.
kehtaanko puhua??
likkikikki
41476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ollaan oltu yhdessä yli 6 vuotta, ei lapsia mutta asuntolainaa yms. Pidemmän aikaa olen jo miehelleni suoraan sanonut, että tahtoisin suhteemme vievän alttarille tai ainakin kun pääsis ensin kihloihin, mutta mies vaan aina väistää ja vaihtaa puheenaihetta, ja ei kyllä luultavasti itse koskaan tajua kysyä *huokaus* Noh, eipä meillä just nyt rahaa häihin olisikaan...
Avaa rohkeasti keskustelu, ainakin miehesi sitten tietää toiveesi ja voi alkaa miettiä asioita uudelta kannalta.
Ilman muuta kehtaat. Ei sillä ole todellakaan väliä, kumpi ottaa asin puheeksi, ja nykyään taitaakin olla useammin nainen se joka tekee aloitteen, koska naiselle turvalisuus on täkeää. Místä tahansa pitäisi voida puhua, ja varsinkin tämmösestä. Eikä sen tarvitse olla ns. "kosinta" vaan ihan asiallisesti selvittää suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen.
Miten laina liittyy kihlautumiseen? Ottaahan kihla- ja avioparit lainoja, ja sitoutuminen tekee taloudellisista järjestelyistä turvallisempia. jos hän vastustaa, niin pyydä perustelut, olettehan kuitenkin jo varsin vakiintunut pari eikä kihloihinmeno aiheuta isoa muutosta elämään.
Itsekin naisena ehdotin aikoinaan avioliittoa, sivumennen kesken muitten touhujen. Mies ensin ihmetteli miksi pitäisi, mutta kun perustelin että tuntisin sitten oloni turvallisemmaksi ja vakaaksi, niin ei hän vastaankaan pannut. jouduin tekemään aloitteen vielä sormuskauppaan ja hääjärjestelyihinkin, ja nyt on yhteistä taivalta tehty jo pitkään....
Mietipäs tarkemmin: kehtaat kyllä miehen kanssa lapsen tähän maailmaan laittaa, mutta et tiedä kehtaisitko keskustella hänen kanssaan suhteenne tulevaisuudesta (vaikkapa ihan neutraalisti ilman vaatimuksia, onko hän edes koskaan ajatellut menevänsä naimisiin)? No kehtaat!
Ehdottomasti kehtaa, varsinkin kun olette lapsiakin olette tehneet. En sano, että teit virheen kiusoittelemalla sormuksesta, mutta se on mahdollista. Kehtaan kyllä sanoa, että itse olisin todella otettu jos joku nainen joskus minulta tuota kysyisi ja varsinkin jos se ilmaistaisiin tositarkoituksella, eikä kiusoitellen, jonka voi joku käsittää todella pahasti väärinkin (kyllä jopa pitkässä suhteessa).
Vielä yksi asia. Hetki sitten katkesi oma pitkäaikainen suhteeni ja tuosta tekstistäsi heijastuu parit sanat, mitkä nyt näen turmiollisena. "jos hän haluu" ja "en tiedä". Tajusin hetken suhteen päättymisen jälkeen, että kaikki alkoi menemään todella huonosti juuri sen jälkeen, kun avoin puhuminen loppui ja alkoi miettimään omassa hiljaisuudessaan toisen osapuolen ajatuksia suoraan niitä kysymättä.
Luottamusta ja rohkeutta peliin. Sitten puhumaan suorasti asiat halki. :)